Tehokas viikko

Jeejee! Tämän aamun vaakalukema kertoi sen, että liikuntaviikko ja ruoan kanssa tsemppaus on tuonut tulosta. Vaa'an lukema oli äsken (ennen aamupalaa) 74,3kg. Hienosti siis ovat nesteet lähteneet, ja ehkä jopa ihan jotakin oikeatakin edistystä on tapahtunut. Nyt on taas motivaatiota jatkaa eteenpäin. Tänä iltana pikkujouluilemme kaveriporukalla, joten vähän täytyy lipsua ruokavaliosta, mutta olen nyt kuitenkin harkinnut selvin päin pysymistä. Noista alkoholijuomista kun tahtoo kertyä niitä kaloreita, ja lisäksi ne laskevat syömiskynnystä.

Toissapäiväiset ju-jutsuharkat eivät olleet raskaimmasta päästä, mikä sopi minulle hyvin. Sen verran tuntui reisissä ja muuallakin kropassa alkuviikon salitreenit. Eilen kävin tunnin juoksulenkillä. Olin kyllä ylpeä, että jaksoin lähteä. Tarkoitus oli mennä poikaystävän kanssa, mutta kun meillä meni syömiset niin pahasti ristiin, niin lähdin yksinäni töiden jälkeen. En halunnut jättää sitä myöhemmäksi. Osittain siksi, että halusin katsoa itsenäisyyspäivän vastaanottoa, ja toisaalta pelkäsin, että myöhemmin en jaksa lähteä. Hyvä lenkki tuli juostua. Lopussa vain piti kävellä pitkä pätkä, kun ei tasapaino enää riittänyt jäällä juoksemiseen. Tänään ajattelin käydä katsastamassa nastalenkkaritarjonnan. :) Kohta lähdemme poikaystävän kanssa pelaamaan squashia. Toivottavasti tänään on hyvä päivä sen suhteen! Minulla on välillä vähän taipumusta kiukutteluun, kun peli ei suju...

Ruokailupuolikin on mennyt kivasti. Ainoa miinus ovat töissä napostellut Fazerin siniset, joita pomo kiikutti sinne. Niitä tuli eilen ja toissapäivänä naposteltua vähän liikaa. Mahtuivat kuitenkin päivittäiseen kalorinsaantiin ihan hyvin. Liikunnalla saatu vaje on myös jäänyt joka päivä suuremmaksi kuin suklaata on tullut syötyä. Eilen kultani oli tehnyt hyvää uunikalaa sillä aikaa kun olin töissä. Sitä söin lenkin jälkeen kasvisten ja perunan kanssa. Oli hyvää! Olen saanut pidettyä kalorinsaannin joka päivä aika tasaisesti 1600 kilokalorin hujakoilla. Sen pitäisi olla ihan ok. Tänään tulee varmaan syötyä enemmän, mutta sekään ei haittaa. Jospa se estäisi säästöliekkitilaan joutumista.

Eilinen lohi-illallinen

Lihaksissa tuntuu

Liikuntaviikko alkaa tuntua lihaksissa, vaikkei olla vielä puolessa välissäkään. Maanantaisen salitreenin jäljiltä eiliset ju-jutsutreenit tuntuivat reisissä, ja tänään paikat ovat olleet tasaisen jumissa. Raahauduin kuitenkin töiden jälkeen salille. Täytyyhän päätöksistä pitää kiinni. Huomenna edessä ovat taas ju-jutsutreenit. Olen nyt tuosta ju-jutsusta muutamaan otteeseen maininnut, mutta ei ole varmasti kaikille selvää, että mitä se oikein on. Kuvaileminen on turhaa, kun netistä löytyy videoita.

Tuo video on siis meidän seuramme harjoituksissa ja kansallisilla leireillä kuvattu Kill Arman -ohjelmasta tutun Arman Alizadin toimesta. Siitäpä saa aika hyvää kuvaa siitä, että mihin sitä tähdätään. Ihan en ole tuolla tasolla vielä kuin nuo mustavöiset. :)

Ruokailu on sujunut mukavasti jokapäiväisiä pikku herkutteluhetkiä lukuunottamatta. Äsken söin ruoan jälkeen puolikkaan Royal-patukan. Vähän olisi tehnyt mieli lisää, mutta yritän nyt pitäytyä pienissä päivittäisissä määrissä aluksi, ja jättää jossakin vaiheessa tuon päivittäisen herkuttelun pois. Mutta olen ajatellut sen nyt vähän niin, että syön muuten hyvin ja kun liikun paljon, jää pienille herkkumäärillekin tilaa. Toivottavasti en vain taas sorru itseni huijaamiseen noiden "pienten" herkkumäärien suhteen. Katsotaan, kuinka käy.

Tänä aamuna en käynyt vaa'alla, kun oli taas aikainen lähtö. Huomenna ehkä jaksan paremmin, kun menen vasta seitsemäksi töihin. Pääsen jo kahdelta, eli ihanan lyhyt päivä verrattuna näihin 9,5 tunnin päiviin. Meinaa tuntua vähän pitkiltä nuo päivät, kun aamulla olen lähtenyt kotoa ennen viittä ja tänään olin seitsemän aikoihin kotona. Nyt väsyttää aika paljon. Nukkumaan siis!

Nesteet veks

Huoh! Tänä aamuna mietin hetken, että palaanko aiempaan rutiiniin, eli joka-aamuiseen punnitukseen. Päätin kuitenkin käydä vaa'alla ja onneksi kävin! Tulos nimittäin oli ihan huojentava. Eilisestä paino oli humpsahtanut alas yli kilon verran. Eli oli minussa nesteitäkin vähän kertyneenä. Nyt toivottavasti paino jatkaa tasaista lipumistaan alaspäin. Nyt jos maltan pysyä kurinalaisena enkä mässäile aivan tolkuttomasti jouluna, tavoitteeksi asettamani 70 kilon alitus ennen tammikuun loppua voisi olla mahdollinen. Jossakin vaiheessahan ajattelin, että paino putoaa niin mukavasti, ettei tuo seitsemänkympin alitus ole temppu eikä mikään. Mutta joo, olisihan se pitänyt tietää, etten pysty aivan niin tasaisesti jatkamaan.

Pääasia kuitenkin on, että olo on ihan positiivinen. Uskon, että nyt saan otettua itseäni taas niskasta kiinni. Tänään söin terveellisen aamupalan (jogurttia, raejuustoa, vadelmia, kauraleseitä ja pellavansiemeniä) ja yliopistolla ihan mukiinmenevän lounaan. Riistapyöryköissä oli varmasti kaloreita, mutta täydensin annosta pelkillä kasviksilla. Äsken söin välipalaksi salmiakkeja, joita olin tuossa joku päivä kaappiin jemmannut. Senkin tein kuitenkin ihan tiedostaen. Tänään on ju-jutsuharkat, joten pikkuisen ekstra-hiilareita voi syödä. Nyt pitää vain olla tarkkana muun ruokailun kanssa. Voisinkin nyt naputella taulukkoon nuo tämän päivän syömiset, niin näen, missä olen todellisuudessa menossa.

Takaisin ruotuun

Juupa juu. Blogin pitäminen ei nyt viime aikoina ole oikein soveltunut aikatauluihin. Perjantaina päättyi viisi viikkoa kestänyt työharjoittelu, joka vei sen verran aikaa ja voimia, että tähän hommaan ei ole liiemmin ollut halua aikaa laittaa. Nyt palailen kuitenkin taas "tavallisen" opiskelun ja osa-aikatöiden maailmaan, joten aikaa ja energiaa saattaisi olla paremmin.

Blogin lisäksi hunningolla ovat olleet myös liikunta- ja ruokailutottumukset. Liikunta pysyi aika hyvin mukana, mutta pari viime viikkoa olen ollut tosi laiska. Ruokailu sen sijaan on paikoitellen ollut katastrofaalista. Harjoittelupäivien aikana kunnollinen syöminen on jäänyt, sillä päivissä ei ole oikein aina ollut tarpeeksi suurta rakoa ruokailulle. Sitten iltapäivällä tietysti himotti kaikki mahdollinen epäterveellinen ruoka maailmassa (okei, ei pizza sentään edelleenkään) ja sitä tuli myös itselle sallittua. Tämä on vähän huono juttu siinä mielessä, että tuo harjoittelu kuitenkin mallasi aika hyvin sitä tulevaa työelämää. Sieltä kuitenkin pitäisi se ruoka-aika löytää. Tai sitten alan noudattaa jotain puolipäiväpaastoa. No ei kyllä, ei sovi minulle.

Painokin on päässyt hiipimään takaisin parin kilon verran. Tänä aamuna vaaka näytti 76,3kg eli yli kaksi kiloa enemmän kuin parhaimmillaan. Osa kyllä varmaankin humpsahtaa nesteinä pois, kun viikonloppuna tuli nautittua vähän alkoholia ja eilen ravitsin itseäni kebabilla. Hmm... No, ajattelin, että viimeinen repsahdus ennen kuin tänään taas palaan ruotuun. Aivan kunnialla en tästäkään päivästä selvinnyt, sillä töissä lounaalla söin suklaata: kaksi puolikasta Royal-patukkaa. Himoitsin aivan kaikkea ja pyörittelin paljon pahempiakin vaihtoehtoja mielessäni (suklaalevy, karkkipussi...), joten aika vähällä selvisin. Lounaaksi minulla oli suklaan lisäksi gulassi-keittoa, jota teimme eilen. Se on tosi hyvää! Täytyy kyllä pitää nyt huoli, että on aina töissä mukana kunnon eväsruokaa. Muutoin lähiravintoloiden kaikkea muuta kuin terveelliset herkut houkuttelevat minua liikaa.

Gulassi-keittoa, kuva eilisillalta

Töiden jälkeen kävin salilla ja siellä peilien keskellä rehkiessä tuli taas sellainen olo, että kyllä minä haluan taas tähän kunnolla paneutua. Sain kyllä motivaatiota siellä treenatessani ja olin ihan ylpeä itsestäni, kun salin jälkeen huitaisin naamariin proteiinikaakaon ja painelin kotiin tekemään kanawokkia. Siitä tuli tosi hyvää!

Herkullista kanawokkia, johon erityisen terän toi tuore korianteri.

Iltapalalla herkuttelin vielä tomaateilla, mozzarellalla ja basilikalla. Kaupassa basilika tuoksui hyllystä niin houkuttelevalta, että pakkohan siihen oli tarttua. Ostin lisäksi mozzarella, joka ei tietysti ole mikään laihduttajan paras kaveri, mutta maltillisesti syötynä ihan ok. Alla olevassa annoksessa on vain 85 kcal.

Iltapala

Tällä viikolla aion pitää ahkeran liikuntaviikon. Tänään rehkin salilla pitkän pätkän. Osa ajasta meni kyllä penkkipunnerrusta tekemään jonottaessa. Saakeli, kun noiden miesten pitää varata yhtä "laitetta" vartin verran! Pitäisi olla kiellettyä sellainen. Ja siinä kun kikkaillaan niiden irtopainojen kanssa, niin ei ole niin helppoa tunkea tekemään välissä mitään. Itse kun punnerran penkissä vasta pelkällä tangolla. :D Huomenna vuorossa ovat ju-jutsutreenit, keskiviikkona ajattelin käydä taas salilla ja torstaina taas treeneissä. Perjantaina voisin töiden ja pressan vastaanoton välillä käydä juoksentelemassa ja lauataiksi suunnittelin myös ju-jutsutreenejä tai squashin peluuta. Sunnuntai on vielä kysymysmerkki. Lauantaina meillä on kavereiden kanssa pikkujoulut, ja arvon vielä, että pidänkö ihan selvän illan vai antaudunko pikkujouluviinille. Jos ilta menee viinin parissa, sunnuntaille on turha tehdä kevyttä kävelyä suurempia suunnitelmia. Jos ilta sujuu selvin päin, voisin käydä taas juoksemassa. Pitää tehdä sitten viikon lopuksi tiliä siitä, ovatko suunnitelmat toteutuneet.

Eli täyttä höyryä etiä päin! Alla vielä tässä pari viikkoa sitten otettu kuva herkkuillallisesta: poronkäristystä ja muusia. Sen oli tarkoitus päätyä jo aiemmin esille, mutta minkäs teet. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Nam!

Miksi laihdutan?

Miksi karkkihyllyllä kieltäydyn herkuista, vaikka ne olisivat niiin hyviä ja tulisi varmasti parempi mieli? Ja miksi pitää pitkän päivän päätteeksi raahautua lenkille sateeseen? Miksi kirjata syömiset gramman tarkkuudella ylös? Ja miksi ramppaan joka aamu rutiininomaisesti vaa'alla? Jottei tämä litania ala masentaa, on hyvä välillä miettiä ja kirjata ihan ylöskin, että miksi minä tätä oikein teen. Miksi laihdutan? Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Haluan näyttää hyvältä.
Pari vuotta sitten tuntui siltä, että oli jotenkin pinnallista ja typerää sanoa, että laihduttaa ulkonäön vuoksi. Eihän kukaan halunnut tunnustaa, että "median luomat" kauneusihanteet olisivat myös osa omaa mielipidettä. Oli paljon trendikkäämpää sanoa, että laihdutan vain ja ainoastaan siksi, että tuntisin oloni hyväksi ja pysyisin terveenä. Katinkontit! Enpä tiedä montaakaan naista, joita laihdutuksessa ei ainakin osittain motivoisi solakampi varsi ja siten kauniimpi ulkonäkö. Onneksi nykyään sen voi jo sanoa ihan avoimesti, ja lehdissäkin jopa kirjoitetaan, että ulkonäkö on aivan yhtä hyvä ja usein tehokkaampikin motivaattori laihduttamiselle. Minä siis haluan näyttää kauniimmalta niin omissa kuin muidenkin silmissä, ja uskon sen toteutuvan painon pudotessa.

2. En halua jättää asioita tekemättä painoni takia.
Vaikka en missään vaiheessa ole ollut mitenkään aivan järjettömän lihava, on painoa pahimmillaan kuitenkin ollut niin paljon, että olen joutunut jättämään väliin sellaisia asioita, joita paremmassa kunnossa olisin halunnut tehdä. Muutama vuosi sitten olimme poikaystäväni kanssa Malesiassa ja poikaystäväni kiipesi tuolloin vuorelle. Ei siis mitään Mt. Everest -tasoa, mutta kuitenkin suht rankka reissu oli kyseessä. Minä olisin muuten lähtenyt mukaan, mutta oli sen verran liikaa painoa ja kunto huono, että olisi todennäköisesti vain vituttanut koko kiipeäminen. Olen myös halunnut kokeilla kalliokiipeilyä, mutta kaikkien makkaroiden kanssa se on tuntunut liian hankalalta. Nuokin ovat sellaisia juttuja, jotka varmaankin olisin voinut tehdä, mutta oma olo on ollut liikakilojen ja huonon kunnon takia sellainen, ettei ole huvittanut.

3. En halua hävetä itseäni.
Monissa laihdutusoppaissa sanotaan, että itseään ja kehoaan tulee oppia rakastamaan sellaisenaan, ennen painon pudotusta, kaikkine muhkuroineen. Mutta en minä ainakaan siihen pysty. Kyllä kuntosalilla vähän hävettää tuo roikkuva röllykkä ja muhkut reidet. Ja kyllä vaatekaupassa olisi kivempi kiikuttaa kassalle kolmosella alkavia kokoja. Noloin kokemukseni painoon liittyen on jostakin viiden vuoden takaa. Olimme Riiassa ja kävimme kaupungin lähellä kylpylässä. Olimme poikaystäväni kanssa menossa sellaiseen renkaalla laskettavaan vesiliukumäkeen. Tarkoitus oli laskea sillä samalla renkaalla, mutta vahdissa ollut tyttö ei päästänyt meitä sinne, koska olin niin paljon suurikokoisempi kuin poikaystäväni. Laskeuduin siis alas portaita ja nieleskelin kyyneleitä, jotka se häpeäntunne sai aikaan. En haluaisi kokea sellaista enää koskaan!

4. Haluan olla terve.
Minulla rasva kertyy onnellisesti reisiin, lantiolle ja rintoihin. Onnellisesti? Terveyden kannalta kyllä. Sitä paljon puhuttua viskeraalista rasvaa minulla ei ole paljoakaan, ainakaan rasvaprosenttiin nähden. Myös verenpaineeni on hyvä eikä diabeteksestakaan ole merkkejä. Mutta minä olenkin 25-vuotias. Ei minulla kuulukaan olla tuollaisia sairauksia, mutta jos jatkaisin mässyttelyä vielä kymmenen vuotta, asiat voisivat olla toisin. Ja onhan minullekin jo tullut terveysvaikutuksia painostani. Vasen polvi alkoi vaivata muutama vuosi sitten, kun olin isoimmillani, ja on aina silloin tällöin kipeytynyt pahasti. Nyt se on parempi, kun olen saanut painoa alas ja lihaskuntoa ylös. Terveenä pysyminen on yksi hyvä motivaattori painonpudotukseen.

5. Haluan olla hyvä esimerkki.
Toivon saavani joskus lapsia. Ehkä jo muutaman vuoden sisällä. Lisäksi minusta tulee alakoulun opettaja, joten minun tulee kyetä olemaan hyvänä esimerkkinä lapsille. Tämä pätee tietysti moneen asiaan, mutta terveelliset elämäntavat ovat yksi niistä asioista, joita haluan opettaa lapsilleni ja tietysti myös oppilailleni.
Lihava ja karkkia jatkuvasti mussuttava äiti tai opettaja ei ole kovin vakuuttava, vaikka paasaisikin kasvisten terveysvaikutuksista.

Tällaisia asioita yritän miettiä, kun käsi seuraavan kerran hamuaa suklaata.

Ei muutosta... :(

Lisäilin äsken uusia muutoskuvia, jotka näkyvät tuolta toiselta välilehdeltä. Olin odottanut, että nyt on kyllä varmasti tapahtunut muutosta, mutta ei! Ei noissa kuvissa kyllä paljoa eroa ole. Jotain pikku juttuja joissakin kohdissa, mutta aika pientä. Juu, eihän tuo painokaan nyt niin huimasti ole pudonnut, mutta kun itsestä tuntuu ihan erilaiselta. Kai se on pääasia...

Eilen kävin tekemässä kuntosalilla uuden ohjelman. Tai siis ihan ammatti-ihminen sen minulle teki. Tänään kävin tekemässä ohjelman ensimmäistä kertaa läpi. Sain ohjelmaan vähän kyykkyjä, joita en ole omatoimisesti uskaltanut tehdä. Lisäksi pyysin liikkeitä, jotka avittaisivat noiden selkäpuolen ongelmien kanssa, joten yläselälle ja rinnalle on hyviä liikkeitä. Uusi tuttavuus oli penkkipunnerrus. Siitä tulee kunnon salilla vääntämisen meininki, vaikka nostelenkin pelkkää tankoa. :)

Eilen vietimme poikaystävän kanssa yhteisen vapaapäivän. Löllyimme kotona, kävimme vähän kävelemässä ja illalla kävimme syömässä. Nyt on Syö Helsinki -viikot, eli joissakin ravintoloissa on tiettyjä annoksia saatavilla 10€:n hintaan. Kävimme MorriSon'sissa syömässä burgerit. Oli hyvää! Otin sentään omani salaatilla, ettei ihan hölmöilyksi mennyt. En kyllä syönyt hampurilaisesta kuin vähän yli puolet. Illalla mutustelimme lautapelin lomassa vielä vähän suklaata ja salmiakkia. Eli eilinen kaloreiden saanti oli huima! Se näkyikin aamulla vaa'assa, kun paino oli pompsahtanut yli puoli kiloa ylöspäin. Olen kyllä rampannut tänään vessassa eli osa varmaankin oli nesteitä. Mutta eilisen kaltaisiakin päiviä tarvitaan.

Tänään lähden taas piipahtamaan Turussa. Menemme pikkusiskon kanssa huomenna katsomaan Egotrippiä Logomoon. Siinä syy näin pikaiselle uusintavierailulle. Mun pitäis Turussa saada vähän ommeltua, kun mun glamour-mekko ei vielä ole valmis ja bileet on perjantaina. Lisäksi pitäis tässä kehittää jotain syötävää sinne.

Vaihtelevat fiilikset

Olen pahoillani, kun kirjoitteluun on nyt ollut aikaa niin vähäsen! Seuraavan parin viikon aikana tekstejä saattaa syntyä useammin, kun pitäisi kirjoitella koulutöitä. :) Laihdutuksen suhteen viime aikoina on ollut jotenkin vaihtelevia fiiliksiä. Tai siis oikeastaan koko ajan on ihan hyvä tunnelma asian suhteen, mutta olen herkutellut ehkä vähän turhan paljon. Se ei ole ollut mitään repsahtelua, vaan kuulunut tietyllä tavalla asiaan, mutta silti se vähän ärsyttää. Pääsääntöisesti on kuitenkin mennyt ihan kivasti. Painoa oli tänä aamuna 74,6kg eli alaspäin on tultu, joskaan ei kovin vauhdikkaasti. Pitäisi ottaa niitä muutoskuvia!

Olen tosiaan syönyt ihan perusterveellisesti, mutta sitten tässä on ollut töiden päättyminen, jonka kunniaksi leivoin mokkapaloja. Sitten lauantaina oli kaverin synttärit, ja kun emäntä oli nähnyt niin valtavan vaivan tarjoiluiden suhteen, en halunnut jättää väliinkään. Ja vaikka alunperin olin ajatellut olla vesilinjalla, alkoi illan myötä vähän tehdä mieli alkoholia, ja otin pari lonkeroa ja lasin punaviiniä. Mikä on siis ihan kohtuullista, mutta niistä nyt kertyy kuitenkin kaloreita... Eilen sitten olin toisen kaverin luona kylässä ja siellä tarjolla oli piirakkaa ja suklaata, ja pitihän niitäkin vähän "maistaa". Tänään on sentään (ainakin tähän mennessä) ollut ihan herkuton päivä. Olis kyllä tarkoitus pitää se sellaisena.

Hyvänä esimerkkinä jonkin päivän iltapala:
raejuustoa, rahkaa, ananasta ja vadelmia.

Liikuntaa olen ehtinyt harrastaa kohtuullisesti. Lauantaina kävin aamulla lenkillä ja eilen äidin kanssa vähän kävelyllä, mutta se äidin kanssa kävely ei kyllä urheilusta käy. Äiti on siis melko pyöreässä ja huonossa kunnossa, ja lisäksi hän haluaa aina etsiä geokätköjä lenkkejen yhteydessä, mikä vie huomion reippaasta kävelystä GPS:n tuijottelemiseen. Torstaina kävin taas hierojalla, kun tämä minun selkä-niska-hartia -seutu on edelleen ihan kamalassa kunnossa. Ärsyttää, kun en edes tiedä, mistä se nyt johtuu, kun kuitenkin liikun. Kävin viikon sisään kahdella tuon alueen kuntouttamiseen tarkoitetulla ryhmäliikuntatunnilla ja lisäksi salilla. Sen lisäksi olen venytellyt ja yrittänyt kiinnittää asentoon huomiota. En ole juurikaan istunut koneella enkä tehnyt muutakaan sellaista selkeästi jumittavaa. Ainoa, mitä nyt keksin on se, että rinnat pääsevät jotenkin liikkumaan eri tavalla liikkuessa ja se aiheuttaa jumeja. Tänään kävin muissa asioissa lääkärillä ja hän kirjoitti minulle lihasrelaksantteja, joten koitetaan nyt seuraavaksi, onko niillä vaikutusta.

En ole mikään Hullujen päivien ystävä, koska se meininki siellä on tosi raivostuttavaa, mutta Turussa kävin lauantaina nopsasti Akateemisessa kirjakaupassa ostamassa Raxun remppa -kirjan. Olen sitä monta kertaa katsonut, mutten ole viitsinyt ostaa, kun on maksanut useamman kympin. Nyt sen sai viidellätoista eurolla, joten raaskin ostaa. En ole vielä paljoa ehtinyt lukea, mutta ensi vaikutelma on tosi positiivinen! Suosittelisin ainakin niille, jotka aloittaa ihan alkutekijöistä. Kirjassa on mun mielestä hyvä asenne painonhallintaan: Ei sellanen, että hitaasti hyvä tulee, mutta kuitenkin niin, että tavoitteena on pysyvä elämäntaparemontti, eikä mikään pikakuuri.

Raxun remppa

Sain äidiltä joitain vanhoja vihreä tee- ja rasvanpolttokapseleita, joita hän joskus oli ostanut. Olen monta kertaa ajatellut kokeilla, mutta niihinkään en ole viitsinyt rahojani tuhlata. Nyt pääsen sitten kokeilemaan, tuleeko jotain buustausta rasvanpolttoon. Vaikka mistäpä sen tietää, mikä on niiden ansiota ja mikä omaa?

Tällaisia kokeillaan.

Nyt lähden tästä käymään lenkillä. Alkoi kyllä just jotenkin väsyttää, ja hartioita ja päätä taas särkee, joten ihan kauhea into ei lenkille ole. Mutta pakko se on vääntäytyä. Huomenna menen teettämään itselleni uuden saliohjelman. Odotan sitä ihan innolla. Huomenna olisi myös tarkoitus pitää poikaystävän kanssa sellainen yhteinen vapaapäivä. Menemme syömään johonkin ja ehkä leffaankin. Ja sitten vaan lököillään kotona.

Viikonlopun kenkälöytö. Tulivat tarpeeseen!

Back in the Game!

Paino tänä aamuna 75,2kg, eli suunta on taas alaspäin. Tämä on erityisen mukava uutinen siksi, että eilen tuli kuitenkin tuhottua pullollinen punaviiniä ja yksi lonkero. Ups... Ruokailu onneksi pysyi aisoissa, kun teimme kavereiden kanssa salaattia, ja sen lisäksi söin pari palaa patonkia ja ihan pikkuisen karkkia. Kohta alittuu siis jo maaginen 75kg raja, ja siitä kun vielä hiukan mennään eteenpäin, päästään merkittävän lihavuuden puolelta lievän lihavuuden puolelle. Ne ovat tietysti vain sanoja, mutta tärkeitä sellaisia. Siitä seuraavaan pykälään eli normaalipainoon onkin sitten matkaa, mutta ei mietitä sitä vielä. :)

Mietin tuossa aamulla, että pitäisikö sitä jaksaa raahautua jossakin välissä vaatekauppaan. Tykkään käyttää tiukkoja mustia farkkulegginsejä eri yläosien kanssa, ja kun en niihin ihan kamalasti rahaa viitsi satsata, niin kulahtavat melko nopeasti. Tuossa pari kuukautta sitten ostamani pöksyt ovat vähän nuhjuiset, joten ajattelin, että pitääpä varmaan ostaa uudet. Vaan eipä tarvitsekaan! Muistin kaappini kätkössä olevat taivoitepöksyiksi ostetut farkut, joita sovittelin elokuun alussa. Täältä löytyy elokuun kuva.

Jalassa!

Eli uudet, käyttämättömät fakut löytyivätkin jo omasta takaa. Onpa kivaa! Kuten kuvasta näkyy, makkaroita on vielä melkoisesti joka puolella, ja nuokin housut jättävät vähän jenkkakahvoja näkyviin. Mutta minkäs sille voi, pullukka mikä pullukka. Töitä on vielä edessä. Nyt on taas kuitenkin parempi motivaatio töiden tekemiseen.(Käsivarteni näyttävät tässä kuvassa erityisen muhkeilta...)

Olin eilen tai siis tänään kotosalla siinä vähän neljän jälkeen, joten tänään loikoilin sängyssä puoli yhteentoista. Kahdentoista jälkeen söin brunssimaisesti pari ruisleipää, toisen kananmunalla, kurkulla ja paprikalla, toisen kinkulla, tomaatilla ja avokadolla. Lisäksi maitoa ja teetä. Nam nam! Terveellisempi krapula-aamupala. vaikka eipä minulla oikeastaan krapulaa ole. Harkitsen tässä, että pitäisikö sitä lähteä lenkille. Toisaalta minun pitäisi myös käydä kaupoilla. Vaikka housuongelma ratkesikin, tarvitsisin myös kengät, aika akuutistikin. Eli voi olla, että reippailen Itikseen ja shoppailen vähän.

Brunssini

Eilen menin suoraan töistä salille ja tein kunnon treenin, minkä jälkeen menin vielä niska-selkä -jumppaan. Se teki kyllä terää, kun selkä-hartia-niska -seutu on taas temppuillut viime aikoina. Sieltä sitten taas suoraan kavereiden kanssa iltaa viettämään. Mutta olipahan kiva treenata! Nyt kyllä myös tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Varasin puolentoista viikon päähän ajan treeniohjelman tekemiseen, jotta saan vähän uusittua tuota saliohjelmaa tavoitteiden mukaiseksi. Odotan sitäkin innolla.

Nyt rupean miettimään, että mitäs sitä tässä päivällä puuhaisin. Illaksi on taas tiedossa hengailua toisten kavereiden kanssa. Tänään aion pysyä Coca Cola Zero -linjalla. Tänään on muuten maailman opettajien päivä. Eli hyvää sellaista kaikille opettajille! Muuten en olisi tiennyt, mutta sain eilen yhdeltä oppilaaltani kukkia. :)

Kauniit kukat piristävä syksyä.

Parempaan suuntaan

Nyt olen saanut itseni kiskaistua sokerikuopasta ja jatkanut terveellisempiä elintapoja. Olen syönyt oikeaoppisesti, eikä yhtään mitään herkkuja ole lipsahtanut kitusiin. Kävin myös lenkillä. Ei kyllä vaatinut paljoakaan tahdonvoimaa, kun oli niin ihanan aurinkoinen keli. Vaikka vähän tuntui nuhaiselta ja siltä, että edellisestä kerrasta on aikaa, niin kolmeen varttiin juoksin kuitenkin reilut viisi ja puoli kilsaa, mikä on ihan sellainen normaali lenkki. Ja jälkikäteen tuntui kyllä hyvältä!

Harmi, ettei hyvä päivä saa todennäköisesti arvoistaan jatkoa. Huomenna nimittäin näen muutamia kavereita, ja siihen illanviettoon kuulunee alkoholi sekä ruoka. Olemme kyllä usein tehneet yhdessä salaattia, joten siinä mielessä ei mennä kamalan pieleen. Ja ajattelin pitää myös alkoholin käytön maltillisena. Katsotaan, miten ilta sitten etenee.

Nyt ei tämän ihmeempiä pulinoita. Halusin vain päivittää, että raiteilla ollaan. Yritän aktivoitua viikonloppuna kunnon kuvallisen tekstin kanssa. Ihanaa viikonloppua!

Lipsumista vanhoihin tapoihin

Voi että! Nyt on jo reilu viikko vieritty sellaista alamäkeä ruokailun ja liikunnankin suhteen, ettei mitään järkeä. Olen ollut vähän kipeänä. Siinä siis tekosyy numero yksi. En edes ole mitenkään kovin pahasti ollut kipeänä, flunssaa vain. Mutta jotenkin se yhdistettynä kiireeseen, syksyyn, laihdutusväsymykseen (tekosyyt nro. 2., 3. ja 4.) ym. on saanut aikaan sen, että ruokavalio on viimeisen viikon ollut aivan persiillään.

Eikä siis ole puhe sellaisesta "Ups, söin yhden suklaapatukan" -sortumisesta, vaan viikon verran on tullut jätettyä ruokailu töiden jälkeen kokonaan herkkujen varaan. Kunnon ruokaa en ole syönyt kotosalla ollenkaan, vaan nälän olen tyydyttänyt karkeilla ja välillä jollain muullakin; tänään irtokarkeilla ja lihapasteijoilla. Joo... Ja syömisten punnitseminen on nyt jäänyt taka-alalle. Viikonloppuna oli vielä ne kaverin häätkin.

Eilen aamulla paino oli 75,4kg, eli vaa'an mukaan painoa ei olisi kertynyt lisää. Se kyllä valehtelee. Toissayönä vatsa vähän sekoili ja aamulla suoli oli tyhjääkin tyhjempi ja kroppa varmasti kuivahko. Eli nyt kun alan tässä kunnolla syödä, ainakin kilo luulisin olevan vaa'assa lisäpainoa. Mutta en anna sen liikaa masentaa. Nyt vaan täyttä höyryä eteenpäin.

Harmittaa, etten ole oikein ehtinyt tätä blogia kirjoittaa. Tai sanotaan, että olen halunnut käyttää vapaa-aikani muihin asioihin. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että johonkin tätä epäonnistumista pitää purkaa. Ja toisaalta johonkin pitää luvata, että huomenna parannusta tapahtuu. Ja ei, ei ensi maanantaina, vaan HUOMENNA! Tai siinä mielessä jo tänään, että nyt alan kitata vettä, enkä tänä iltana syö enää mitään. :)

Nyt täytyy miettiä, millä keinoin alan taas rakentamaan tätä projektia:
1. Luen loppuillan uusinta Fit-lehteä ja haen inspiraatiota.
2. Huomisesta alkaen punnitsen ruoat kunnolla ja merkitsen todelliset syömiset.
3. Liikunta jatkuu huomenna pienestä räkäisyydestä huolimatta.
4. Päätän huomisen ruoat jo etukäteen.
5. Ei karkkia! Yhtään!

No niin. Nyt se alkaa taas: Terveellinen elämäni. Se, jota olen jo monta, monta viikkoa elänyt, ja joka on tuntunut hyvältä. Viisi kiloa pitäisi lähteä jouluun mennessä helposti. Siinäpä taas tavoitetta. :P

Viikonlopun touhuja

Onpas ollut mukava viikonloppu! Olen tänäänkin viettänyt päivän yksikseni, kun poikaystävällä on sen verran kiirusta töissä, että päätti mennä tänäänkin sinne. Eikä ole muuten vieläkään tullut kotiin. Olen siis saanut viettää omaa laatuaikaa.

Eilen kävin Itäkeskuksessa vähän ostoksilla. Ostin kaavat ja tarvikkeet mekkoon, jonka aion tehdä niitä glamour-bileitä varten. Lisäksi ostin uusia urheilusukkia, kun vanhat eivät tahdo riittää, kun ne ovat aina pyykissä. Lisäksi ostin Lifesta herneproteiinijauhetta. Se oli ihan uusi tuttavuus. Olin ajatellut ostaa heraproteiinia, kun sitä monet ovat kehuneet palautukseen. Minulla vain tuo vatsa tahtoo mennä helposti sekaisin, joten myyjä suositteli  herneproteiinia.

Tällaista tavaraa palautusjuomien sekaan

Smoothiessa meni ainakin ihan huomaamatta.

Muuten päivä menikin siivoillessa, telkkaria katsellessa ja jumpatessa. Tein taas Jillian Michaelsin jumpan ja perään zumbasin lyhyen pätkän. Oli kyllä hyvä olo sen jälkeen! Ilta kuitenkin toi mukanaan ikävän yllärin, kun kurkku alkoi tuntua siltä, että flunssa sieltä on tulossa. Poikaystävä on tällä viikolla ollut kipeänä ja oli melko korkeassakin kuumeessa. Minä kieltäydyn ottamasta samanlaista tautia! Kurkku tuntui yöllä melko inhottavalta, ja pikkuisen on ollut nuhainen olo, mutta muuten ei ainakaan vielä ole mennyt pahemmaksi. Toivotaan, että menee helpolla ohi.

Tämän aamun aloitin hyvällä aamupalalla. Meillä on ihanasti noita marjoja, kiitos poikaystävän vanhempien, jotka niitä ovat jaksaneet poimia ja raahata meille. Heillä on mökki Pohjanmaalla, enkä minä ole siellä päässyt käymään, joten en ole päässyt marjanpoiminta-avuksikaan. Nyt meillä on kuitenkin pieni varasto mustikkaa ja vähän isompi puolukkaa pakkasessa. Puolukka on muuten tosi hyvää smoothiessa! Kannattaa kokeilla!

Aamupalajogurtti puolukoilla ja mustikoilla.
Makeutuksena on vähän agave-siirappia.

Puolukat valmiina pakkaseen

Tänään olen sitten aloittanut mekon tekemisen. "Pientä" haastetta tuo se, ettei noissa ostamissani Burdan kaavoissa ole ohjeita suomeksi eikä englanniksi. Seitsemää muuta kieltä kyllä löytyy. Vaikka noista osaankin saksaa ja ruotsia ihan kohtalaisesti ja espanjaakin vähän, niin tuo ompelusanasto ei ole ihan sitä tutuinta. Sain kaupasta mukaan sellaisen sanasto-/ohjelappusen suomeksi, mutta se auttaa vain tiettyyn rajaan asti. Mutta aion selvitä sen avulla. Palaset on nyt leikattu ja alkavalla viikolla aloitan ompelun. Vähän jännittää, miten tuo mekko onnistuu. Joudun vähän näiden suurten rintojeni takia muokkaamaan kaavaa, ja kun en ole mikään kokenut ompelija, se voi mennä pahastikin pieleen. Mutta toivotaan parasta ja katsotaan, miten käy.

Löysin ihanan väristä kangasta! Oranssi on lempivärini.

Kunnon kauppareissun ja käsityörupeaman lisäksi ehdin tänään vähän kokkaillakin. Tein ison kattilallisen aasialaistyyppistä kanakeittoa. Siihen tuli broilerin suikaleita, itämaisia wok-vihanneksia, kookosmaitoa ja rutkasti mausteita. Ei siitä ihan niin hyvin maustettua tullut kuin olisin toivonut, mutta ihan hyvää silti. Ja nyt sitä on pakkasessa useampi rasiallinen evääksi otettavaksi. Ostimme vähän aikaa sitten ison kattilan, jotta voimme tehdä noita isoja keittosatseja. Kun samalla vaivalla tulee kuitenkin isompikin annos.

Eipä ole taas mitään gourmet-ruoan näköistä, mutta nälkä lähti ja hyvää oli!

Punnitsen annokset valmiiksi pakastimeen, jolloin kirjanpito helpottuu.

Heräsin aamulla jo seitsemältä poikaystävän kanssa samoihin aikoihin, joten nyt alkaa jo väsyttää. Kohtahan sitä pitääkin mennä nukkumaan, jotta jaksan töissä ja mennä sen jälkeen vielä jumppaan. Tänään päätin ottaa liikunnan suhteen rauhallisesti, ettei tuo flunssa saa tekosyytä yltyä. Voisin kuitenkin vähäsen venytellä ennen nukkumaanmenoa, kun paikat ovat olleet melko jumissa viime aikoina. Siis perinteisen niska-hartia -seudun lisäksi myös mm. pakarat ja lonkankoukistajat ovat ajoittain tuntuneet kireiltä.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

P.S. Paino tänä aamuna 75,4kg!!

Turhamaisuutta

Olen tänään pyörähtänyt useamman kerran peilin edessä tarkastelemassa eri vartalon osiani. Muhkuja ja möykkyjä on vielä joka puolella, mutta jotain pientä tapahtuu koko ajan. Ajattelin, että kun pääsen alle 75kg:n, otan taas uusia muutoskuvia. Ja niissä on parasta näkyä vähän enemmän muutosta kuin edellisissä. Usko ainakin on vahva. Vaikka tällä viikolla on taas ollut aikamoista aaltoliikettä...

Meillä on kavereiden kanssa muutaman viikon päästä se "glamour-ilta", jonne haluaisin jonkin ihanan mekon päälle. Rahaa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä ihan kauheasti. Olen harkinnut mekon ompelemista, vaikka en ainakaan vielä mikään erityinen ompelija olekaan (eikä se siis halvemmaksikaan välttämättä tule). Katsoimme viime viikonloppuna poikaystäväni kanssa Les Misérables -elokuvan, ja rakastuin Samantha Barksin näyttelemän Époninen asuun. Haluaisin myös itselleni jotakin samanmallista. Ehkä tyyli voisi olla vähän modernimpi... En edes tiedä, miksi se on minusta niin ihana. Tietysti myös näyttelijän ampiaisvyötäröllä on vaikutusta asiaan.

Kuva tältä sivulta

No, minä en tule vielä vähään aikaan näyttämään ihan noin hyvältä, vaikka huippu-stylisti minut pukisikin. :) Tänään selailin netistä ohjeita oman vartalotyypin mukaan pukeutumisesta. Ihan minun vartalotyyppiäni vastaavaa (tiimalasi röllykällä) kuvausta ei löytynyt. Löysin ihan hauskan sivun, jossa voi laskea oman vartalotyyppinsä rinnan, vyötärön ja lantion mitoilla, joskin sivusto kyllä otti vapauksia noiden mittojen ulkopuolella. Minun kuvauksessani esimerkiksi luki tiimalasivartalon lisäksi, että minulla on hyvät sääret. Ööö... Minun sääristäni ei kyllä hyvällä kuvanmuokkausohjelmallakaan saa hyviä! :D Mutta siihen tiimalasivartaloon minulla on edellytyksiä, kunhan tuo röllykkä tuosta edestä kutistuu. Tässä siis se sivusto, jos kiinnostaa.

Nyt tässä kirjoittaessa intouduin sovittelemaan sitä mekkoa, josta kaavailin yhtä vaihtoehtoa ystäväni häihin, jotka ovat tasan viikon päästä. Ja katsokaas itse! Verrokiksi löytyy kuvia täältä.

Eihän tuo vieläkään ihan unelmalta näytä, kun katselee noita makkaroita, jotka tursuilevat kainaloista. Käsivarsissakin on timmiytymisen varaa... Mutta kyllä minä ihan kauniiksi itseni tunsin, kun äsken kipittelin korkokengät jalassa pitkin kämppää. :)

Sitten tämän viikon kuulumisiin. On ollut melko raskas viikko. Luokka, jota tällä hetkellä opetan, on melko vaativa, ja usko itseen on meinannut loppua monessa kohdassa. Kun kuvioon heitetään vielä torstaina alkaneet menkat, saadaan hyvä setti ruoan laatua heikentävistä tekijöistä. Keskiviikkona hain kaupasta pussin lakuja, suklaalevyn (100g) sekä suolakeksejä ja sinihomejuustoa. Ou jee! No, mitään noista en syönyt kokonaan. Homejuustoa ja keksejä vain vähän. Mutta jatkoin syömistä sitten torstaina noilla herkuilla... Lisäksi lintsasin liikunnasta sekä ke että to. Molempina päivinä kannoin kamoja päivän mukana, mutten kuitenkaan mennyt salille enkä jumppaan, kuten oli tarkoitus. Eli ei se ahmija ja lintsari minusta vielä mihinkään ole kadonnut. Se on vain piilossa...

Eilen sain kuitenkin petrattua, ja raahauduin salille töiden ja luennon välillä. Olin kuitenkin syönyt liian vähän (ja torstainenkin päivällinen korvautui sillä juustolla), ja kun illalla olin kaverin kanssa viinilasillisella, tuli jo vähän huono olo. Vaikka oli aika kova nälkä, tsemppasin kuitenkin sen verran, etten syönyt kuppilassa, jossa olimme lasillisilla, sillä vaihtoehdot sisälsivät vain valtavasti rasvaa ja hiilareita. Sen sijaan tulin kotiin, ja teimme poikaystävän kanssa munakkaan. Ja tänään alkaa taas elämä voittaa. Pelkäsin, että tämä päivä voi olla hankala, sillä olen yksin kotona, kun poikaystävä päätti lähteä töihin. Ja yksin kotona sitä tulee helposti syötyä... Ehkä lähden käymään vähän tuossa Itiksessä kaupoilla ja Eurokankaassa ja mietin sitä mekkoa. Se saattaa tuoda motivaatiota syödä kunnolla. Tuo mekon sovittelu kyllä myös lisäsi halua petrata.

Tällainen operaatio olisi tänään edessä. "Appivanhempien" tuliaisia mökiltä.

Humpsahdus

Lähtihän se paino taas alaspäin sieltä 77 kilosta. Alkoi jo vähän ärsyttää, kun samoissa lukemissa jumitteli, vaikkei sitä nyt niin kovin kauan jatkunutkaan. Tänä aamuna vaa'an lukema oli 76,1kg. Vaikka kaukana ollaan vielä normaalipainosta tai edes lievästä ylipainosta, niin tuo alkaa jotenkin olla jo paljon inhimillisemmän kuuloinen lukema. Lähes seitsemän ja puoli kiloa on paino tippunut. Jee! Tänään tutkailimme poikaystävän kanssa painokäyrääni taaksepäin ja myös eteenpäin. Kultaseni kun on tehnyt minulle ne hienot käyrät sinne Exceliin. Seitsemänkymmentä kiloa pitäisi laskelmien mukaan alittua marraskuun loppupuolella. Ja tavoitehan oli päästä niihin lukemiin tammikuun lopussa koittavaan Filippiinien reissuun mennessä. Nyt näyttäisi siltä, että jos paino jatkaisi tasaisesti putoamista, voisi silloin alittua jo 65kg, mikä olisi huisia! Täytyy kuitenkin muistaa, että tuskin paino tippuu yhtä nätisti koko matkaa. Lisäksi väliin mahtuu joulu, vuodenvaihde sekä synttärit ja meidän vuosipäivämme. Ja hommia pitää tehdä koko ajan kovemmin, että tulosta tulee.

Tänään ei ole ollut esimerkillinen päivä. Aamupalaksi kyllä kaurapuuroa, maitoa ja omena ja välipalaksi proteiinirahkapurkki. Sitten kävimme vähän ostoksilla ja sen päätteeksi thaimaalaisessa ravintolassa, jonka bongasimme läheltä kotia. Ei tullut siellä mitenkään mässättyä, mutta ei tuo valkoinen riisi ja rasva hyvääkään tee. Eikä ollut edes niin kamalan hyvää. Harmittaa tavallaan, että tulee syötyä turhia kaloreita, kun ruoka ei ole edes kovin hyvää. Kotona sitten vähän ote päästi lipsumaan. Olin ajatellut, että syön pakkasesta yhden Puffet-jäätelön jälkkäriksi. Ei yhdessä kovin hirvittävästi ole kaloreita. Eikä olekaan, mutta kahdessa jo on... Ups! Nyt pitäisi jaksaa jumpata. Ei siis vain noiden jäätelöiden takia, vaan muutenkin. Olisi ihan kaunis lenkkeilysää, mutta kun minulla on sovittuna lenkkeilyä huomiselle (poikaystävän kanssa) ja tiistaille (kaverin kanssa). Eli taidan siis jumppailla sisällä Jillianin kanssa.

Ei näitä liikaa...

Kulunut viikko on kiireestä huolimatta sujunut pääosin onnistuneesti. Olen jaksanut töiden jälkeen vielä liikkua hyvin ja ruokailutkin ovat sujuneet ihan ok. Olen nyt siis opettajana alakoulussa ja syön lounaaksi kouluruokaa. Niin hyvää kuin se resursseihin nähden onkin, ei se aina ole helpoin mahdollinen lounas ihmiselle, joka yrittää jättää hiilihydraatteja vähemmälle. Nälkä tulee melko nopeasti, kun en viitsi kamalan suuria annoksia ottaa. Hyvillä eväillä selviää kuitenkin päivästä. Lisäksi olen hamstrannut töihin vähän herkkujakin.

Työeväitä. Näitä olen syönyt säästeliäästi.

Viikkoon on kuulunut myös runsaita salaatteja, paljon hedelmiä ja eilinen ihana, kotitekoinen pihviateria (salaattia, keitettyjä vihanneksia ja lasi punaviiniä kaverina). Alkaa ihan oikeasti tuntua siltä, että tällä kertaa pystyn tähän. Tällä kertaa tämä ei ole epäonnistunut laihdutusyritys tai "laihduin kymmenen, lihoin viisitoista kiloa" -tyyppinen tarina, joita minullakin on takana. Tällä kertaa saan painon alas ja pidän sen siellä. Kaikesta herkuttelusta huolimatta on siis hyvä fiilis. Ja nyt kirjoittelun jälkeen on taas paljon helpompi ryhtyä jumppaamaan eikä vain suunnitella sitä. Loppuun pari kuvaa terveellisemmistä ruoista, jottei kenellekään jää himoja noiden minun herkkukuvieni vuoksi. ;)

Keskiviikon päivällinen salitreenin jälkeen.
Tein samanlaisen satsin torstaille evääksi.

Onneksi saatiin omppujakin!

Kehoni koostumus

Olen ollut koko viikon todella kiireinen, mutta nyt on hyvä, pieni hetki aikaa kirjoittaa. Kävin äsken kehonkoostumusmittauksessa. Eli siellä siis mitattiin, mistä aineksista kehoni koostuu. Ja vastaus on: pääosin rasvasta. Tiedossahan se oli, mutta silti totuuden kohtaaminen tuntuu ikävältä.

Rasvaprosenttini on aika tarkalleen 40. Eli lähes puolet minusta on rasvaa. Kuinka inhottavalta se kuulostaakaan! Rasvaa on kropassani yli kolmekymmentä kiloa. Hyvä uutinen on sen sijaan se, että viskeraalista rasvaa minulla ei ole juurikaan. Viskeraalisen rasvan määrän tulisi ohjeen mukaan olla alle 100 kuutiosenttimetriä. Minulla määrä jää hitusen alle kahdeksaankymmeneen eli siinä asiassa en ole edes riskirajoilla.

Lihasmassaa minussa on vähän yli 25kg, mikä on yli suositellun (painoon verrattuna, ei prosentuaalisesti). Tämäkin on siis hyvä asia. Eli tuon tiedossa olleen rasvaprosentin suuruuden lisäksi ei oikeastaan huonoja uutisia. Kehossani on sopivasti nesteitä, en ole kuivunut, mutten myöskään turvoksissa. Kehoni on myös mittausten mukaan hyvin tasapainossa.

Nyt siis vain pitäisi saada tuota painoa pois niin, että kaikki lähtee rasvana. Aion mennä uudelleen mittaukseen joskus joulukuussa. Toivon, että kehitystä on silloin tapahtunut. Saamani arvion mukaan olisi suositeltavaa pudottaa painoa 17,5kg. Joo-o. Onhan siinä työnsarkaa... Hitaasti mutta varmasti. Juttelin hetken testin tekijän kanssa ravitsemuksesta ym. ja hän sanoi minulle suorilta käsin, että 1400kcal päivässä ei riitä minulle, vaan pitää syödä enemmän, ettei kroppa mene säästöliekille. Eli äiti taisi sittenkin olla oikeassa... Pitää siis koittaa pitää energiansaanti vähintään 1500kcal:ssa, ehkä vähän korkeammallakin. Tällä hetkellä onkin havaittavissa pientä jumitusta tuon painon suhteen. Paino on koko viikon junnannut 77kg:n tuntumassa. Mutta ehkä se taas sitten yhtäkkiä humpsahtaa. Pidetään peukkuja.

Nyt täytyy taas siirtyä luennolle ja sen jälkeen vielä BodyCombatiin. Aika pitkiä nämä päivät ovat, kun olen seitsemältä aamulla lähtenyt liikenteeseen ja joskus puoli ysin aikaan olen illalla kotona. Ja tällä viikolla on lauantainakin töitä. Sunnuntaina aion vain löllöillä!

Vaihtelevia fiiliksiä

Joo, on taas laihdutusfiilikset vaihdelleet päivän aikana laidasta laitaan. Päivällä töissä teki taas mieli syödä kaikkea, ja muutama laku suuhun eksyikin. Kotona taistelin myös itseäni vastaan, kun kaapissa olisi suklaata. Tarkemmin kun asiaa ajattelin, ei edes oikeastaan tehnyt mieli sitä suklaata, mutta jotain kuitenkin. Onneksi kuitenkin voitin taistelun, ja suklaat saivat jäädä kaappiin. Luulen, että nyt on tullut syötyä sen verran huonosti, että se kostautuu. Pitää siis petrata.

Tulevat viikot ovat melko raskaita, kun päivällä on töitä ja iltaisin koulua. Päivät venyvät väkisinkin monina päivinä pitkiksi, kun liikkuakin pitää jossakin välissä. Täytyy siis oikeasti kiinnittää huomiota siihen, että on mukana laadukkaita eväitä - tarpeeksi. Pitää kehitää joku eväsarsenaali valmiiksi. Ja ensi sunnuntaina voisin tehdä ruokia valmiiksi pakkaseen. Silloin on siis seuraava vapaapäivä.

Tänään kävin itsekseni tunnin mttaisella juoksulenkillä. Noin seitsemän kilsaa tuli edettyä, ja olo oli kaikin puolin hyvä alusta loppuun. En minä sinne uimaan enää jaksanut mennä, olisi mennyt niin paljon aikaakin siihen ja piti ehtiä muutakin tehdä tänään. Lenkin jälkeen söin namipäivällisen: seesam-nugetteja. Ne ovat tosi hyviä! Muutamat kasvissyöjäkaverit ovat yhteisissä grillailuhetkissä minut niihin tutustuttaneet, ja voittavat kyllä makkarat mennen tullen. Eivät ne mitään terveellisintä ruokaa maailmassa ole, mutta menettelevät. Latasin lautasen muuten täyteen kasviksia ja pikku nokareen sinihomejuustoa otin kylkeen.

Näitä löytyy joidenkin kauppojen pakastealtaista. Nam!

Nyt taidan taas vetäytyä jo sänkyyn, kun huomenna pitää olla virkeänä uudessa työpaikassa. Onneksi rytmi on viikonlopun aamuvuorojen jäljiltä kohdallaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ja jos jollakin on hyviä eväsvinkkejä, niin niitä saa mielellään antaa!

Miten sen teen?

Minun on jo tämän blogin perustamisesta lähtien pitänyt tehdä postaus siitä, miten oikein toteutan tuon kalorinlaskuprosessini. Ensin esteenä oli se, etten osaa käyttää mitään kuvaohjelmia. Siis edes yksinkertaisia niin, että saisin leikeltyä niitä kuvia mitenkään. No, muutoskuvia tehdessä opettelin sen vähän. Nyt taas on ollut laiskotus koko blogin suhteen, niin on jäänyt sekin tekemättä. Mutta nyt siis luvassa Irpanan Excel-mainostusta! :)

Tärkein väline ruokailuni mitoittamisessa on keittiövaaka. Minulla on tuollainen Soehnle-merkkinen vaaka, jonka olen ostant muutamia vuosia sitten, varmaankin ihan Sokokselta. Se on osoittautunut ihan luotettavaksi peliksi ja mittaa pienetkin muutokset, vaikka painoa vaa'alla olisi jo toista kiloa. Tämä on tärkeä ominaisuus, jos esimerkiksi kaataa jotakin ruoan päälle, lisää pähkinöitä smoothieen tms., jolloin vaa'alla astian paino mukaan luettuna on jo paljon painoa. Äidilläni on jokin huono vaaka, ja siinä huomaa sen, että jos vaa'alla on jo paljon lastia, se ei kunnolla rekisteröi muutaman gramman painonlisäystä.

Kovassa käytössä oleva keittiövaakani

Ruokamäärät kirjoitan yleensä ruokaa laittaessani paperille. Joskus minulla on läppäri vieressä ja lisään tuotteet suoraan koneelle, mutta ruoanlaittovaiheessa alkeellisempi paperiversio on mielestäni nopeampi, vaikka suoraan koneelle kirjoittaminen on tietysti kokonaisuudessaan nopeampaa. Mutta yleensä haluan ruokaa nopeasti. :)

Tarralaput ovat käteviä tässä hommassa.

Käytän kaloreiden laskuun tosiaan Exceliä. Miksi? Nettihän on täynnä erilaisia kalorinlaskuohjelmia. Olen käyttänyt aiemmin mm. Kiloklubia, joka on mielestäni suhteellisen hyvä palvelu ja suosittelen sitä kyllä muillekin. Minussa vain on joissakin asioissa vähän perfektionistin vikaa, joten minulle ei kelpaa se, että Kiloklubista löytyy jokin läheltä liippaava tuote, muttei juuri oikeaa. Lisäksi omien ruokien lisääminen sinne on mielestäni hieman kömpelöä, kun ei voi laskea koko annoksen painoa ja siten punnita yhtä annosta, vaan pitäisi määrittää yhdestä ruokasatsista tietty määrä samankokoisia annoksia. Tämä ei toimi taloudessa, jossa on kaksi hyvin eri määriä ruokaa tarvitsevia ihmisiä. Poikaystäväni annosten täytyy olla suurempia. Siksi Excel. Ihana DI-poikaystäväni laati minulle Exceliin kaavat, joiden avulla ruokapäiväkirjan täyttö on lasten leikkiä. :)

Taulukossani minulla on kolme välilehteä. Ensimmäisellä välilehdellä on ruokapäiväkirja. Toisella välilehdellä on lista käyttämistäni ruoista ja ruoka-aineista. Kolmannella välilehdellä ovat päivän mukaan painotietoni, syöty kalorimäärä sekä liikunnalla kulutettu kalorimäärä. Lisäksi olen arvioinut normaalin päivän kulutuksekseni ilman liikuntoja 1700 kilokaloria. Ohjelmaan on laskettu painonmuunnokset laskennallisesti, eli mitä pitäisi tapahtua, jos dokumentaationi on oikein. Ja lisäksi siinä on kuvattu, mitä oikeasti tapahtuu.

Tässä pätkä listaa, jollainen siis löytyy kakkosvälilehdeltä.
Lista sisältää ruoka-aineet, joita olen käyttänyt.

Ensin etsitään listasta (linkitetty välilehti 2:esta) tuote, jota olen syönyt.

Sitten lisätään paino, paljonko tuotetta on syöty ja ohjelma laskee tämän määrän kalorit.

Elikkä tällaisella operaatiolla meikäläinen näitä kaloreita ränkläilee. Ei ole siis kovin monimutkaista. Ja koska olen tätä jo jonkin aikaa tehnyt, löytyy suurin osa syömistäni tuotteista jo tuolta listasta. Eilen keitin iltapalalle munan, ja kun munan keittoajasta oli kaksi ja puoli minuuttia jäljellä, päätin lyödä iltapalan koneelle, kun kaikki muu oli jo valmiina. Kun homma oli tehty, keittoaikaa oli vielä lähes minuutti jäljellä. Ei siis aivan kauhean aikaavievääkään, vaikka vaatii tietysti aluksi vähän totuttelua.

Joillekin tällainen ei sovi varmasti ollenkaan, mutta minä olen huomannut, että minulle tämä ruokakirjan pito ja vieläpä juuri näin pilkuntarkasti, on oikea tapa. Välillä ei tietysti meinaisi jaksaa, ja kaikkialle ei vaakaa voi kuljettaa, mutta arviointi ei ole pahaksi silloin tällöin. :) Nyt pitäisi koneelle iskeä tämän päivän karkkimäärät, ja arviointia joutuu käyttämään... Yh! Julma todellisuus iskee pian vasten kasvoja.

Kirjoituslaiskuus

Mitenkähän tämä innostus tähän kirjoittamiseen oikein laimeni noin äkkiseltään. Vielä pari viikkoa sitten kirjoittelin niin usein, että vähän hävetti, ja oikeastaan olisi tehnyt mieli kirjoittaa vieläkin enemmän. Nyt taas ei jotenkin ole ollut ollenkaan halua. On tuntunut siltä, ettei ole mitään kirjoiteltavaa. Vaikka kyllähän sitä fiilikset näistä painonpudotusasioista koko ajan vaihtelevat.

Hiljaiselosta huolimatta projekti on jatkunut ihan täydellä teholla. Tai no, ei ehkä ihan täydellä kuitenkaan. Olen urheillut tosi ahkerasti ja tänään jouduin melkein päättämällä päättämään, että nyt on lepopäivä. Kunto ei kai oikein kehity, jos ei kehon anna levätä. Eilen olin salilla ja huomenna menen lenkille. Torstaina olin pitkästä aikaa BodyCombatissa. Se oli taas tosi hauskaa! Yläselkä on eilen ja tänään ollut sen tuntuinen, että jotain nukkuvia lihaksia on tullut käytettyä. Ensi viikolla uudelleen!

Syömisten suhteen on mennyt vähän niin ja näin. Olen syönyt kaloreiden suhteen ihan mukiinmenevästi. Mutta laadussa olisi kyllä parantamisen varaa. Olen tainnut vähän kyllästyä noihin kasviksiin, joita yleensä syön, joten kasvisten syönti on jäänyt vähemmälle. Se taas ehkä saa aikaan sen, että näläntunne on yllättänyt useammin ja myös makeannälkä on päässyt yllättämään viime aikoina. Olen myös vähän sortunut. Parina viime päivänä vieläpä vähän turhan suuriin määriin.

Välillä syöminen sujuu näin kivasti. Kuvassa torstain "brunssi"

Tänään homma on päässyt ihan käsistä, mutta päätin tuossa jo, että antaa mennä. Huomenna uudet ohjat. En ole syönyt töiden jälkeen kunnon ruokaa, vaan syönyt suklaata ja sinihomejuustoa. Tosi terveellistä! Tosi esimerkillistä! Vähän vituttaa tämä, kun tuloksiakin on alkanut hienosti tulla. Painohan kävi parhaimmillaan tasan 77 kilossa, tänä aamuna painoa oli 77,7kg, vaikka eilinen päivä oli kyllä ihan ok.

Ei ole kuitenkaan sellainen masennusmieliala. Kyllä tämä tästä. Pitää jaksaa vain panostaa eväisiin, kun ensi viikolla alkaa viiden viikon työrupeama tokaluokan opena. Ja parina iltana viikossa on luentoja. Pitää tehdä salaatteja mukaan ja ottaa hedelmiä ym., niin pysyy se kasvisten määräkin hyvänä. Ja ehkä täytyy myös vähän lisätä erilaisia kasvislisäkkeitä menulle, niin ei ala kyrsiä nuo keitetyt kukkakaalit. :)

Hätäeväänä menee tällainen, mutta nälkä kyllä yllättää liian nopeasti.

Meillä on tiedossa ihanan ystäväporukkani kanssa lokakuun puolivälin jälkeen sellainen tyttöjen glamour-ilta, jonne pukeudumme parhaisiin ja muutenkin tälläytymisaste on korkea. Lisäksi tietysti tarjoilut ovat hienostuneet, ja jatkopaikkakin pitää valita tyyliin sopivaksi. Olisi tosi ihanaa, jos siellä kiloja olisi karissut vaikka jo sen kymmenen verran (ei ollenkaan mahdotonta), ja laihtuminen näkyisi niin, että kaverit, joita näen harvemmin, huomaisivat muutosta. Itsellä kun taas vaihtelee päivittäin se, että olenko mielestäni hoikistunut vai näytänkö samalta pullukalta kuin ennenkin. Edellä mainittu kyllä vie voiton ajallisesti, ja kuljen nykyään paljon suorempana ja ylpeämpänä. Mielestäni mahani ei röllötä aivan niin pahasti kuin ennen. Paitsi nyt, kun se on täynnä rasvoja... :(

Olipa hyvä, että kirjoitin! Vaikkei tämä tuotoksena olekaan niin ihmeellinen, eikä välttämättä maailman parasta luettavaa, sain itse ihan uudenlaista puhtia tähän touhuun. Päätin, etten syö loppuun asti sitä homejuustoa. Suunnittelen huomiseksi triathlonia. :D No eii! Mutta siis mietiskelin tossa, että ois kiva mennä lenkin jälkeen uimaan, ja koska uimahallille ei välttämättä saa kamoja säilöön lenkin ajaksi, voisin ensin juosta, sitten hakea kamat kotoa ja pyöräillä hallille. Kuulostaa suunnitelmalta! Ai niin, jossain välissä pitää suunnitella maanantain tunteja lapsosille. :)

Lopun piristykseksi: meidän uusi vedenkeitin. :)

Rutinoitumista

Huomaa, että olen ollut töissä viime päivät, kun kirjoittaminen ei ole houkutellut aivan niin paljon kuin kotipäivinä. Ei ole joka päivä ollut aikaakaan. Eilen oli piitkä päivä töissä, ja sen jälkeen vain käväisin kotona, kunnes pyöräilin lenkkeilemään kaverin kanssa. Ja lenkin jälkeen söin ja menin nukkumaan. Huomenna on tämän työputken viimeinen päivä, sitten on kolme päivää vapaata kiskantädin hommista. Koulu kyllä alkaa tiistaina, mutta minulla on vain yksi luento illalla.

Painonpudotus alkaa tietyllä tavalla vähän rutinoitua. Ruokien kirjaaminen menee melko sutjakasti, ja punnitseminen kuuluu jo osaksi ruoanlaittoa. Laihdutus ei myöskään pyöri aivan koko ajan päälimmäisenä mielessä, kuten se vielä viime viikolla tuntui tekevän. Saattaa tietysti johtua myös siitä, että päivissä on jotain muutakin tekemistä kuin oman navan tuijottelu. Liikuntaa olen harrastanut ahkerasti. Juuri katsoin Heiaheiasta, että tällä viikolla on tullut juostua 18 kilometriä. Salilla olen käynyt vain kerran. Huomenna menen taas. Äsken kävimme poikaystävän kanssa reilun tunnin kävelylenkillä.

Olen tässä muutamana päivänä syönyt taas vähän turhan hintsusti. Se näkyy kalorilukemien lisäksi siinä, että on tänään esimerkiksi vähän on tehnyt mieli herkkuja. Vaikka tuossa päivällä tuumasin ääneenkin, että jotenkin tekisi mieli herkutella, muttei oikeastaan tee mitään tiettyä herkkua mieli. Ehkä jostain vanhat tavat hieman nostavat päätään siinä mielessä, että herkkuja pitäisi muka tehdä mieli, vaikka oikeasti enää ei edes tee. No, kyllä välillä sentään ihan oikeasti tekee mieli jotakin. Meille tulee töihin aina aamulla tuoreita pullia ja croissantteja, ja niitä kyllä katselen kaihoten. Vaikka eivät ne kyllä  niin hyviä ole... En siis ole nyt sortunut, mutta aiemmilta kerroilta muistelen näin. :)

Hyvin siis menee, mutta menköön! Paino on hassu juttu. Se aina tipahtaa johonkin odotettua alempaan lukuun (viimeksi 77,9kg), ja nousee sitten uudelleen korkeammalle, kunnes taas tippuu tuohon samaan. Tänä aamuna paino oli taas 77,9kg, mihin se tippui jo torstaina, mutta käväisi välillä korkeimmillaan 78,8kg:ssa. Pitäisikin pitää varmaan tässä joku vaakalakko vähän aikaa, niin ei pyörisi ajatukset niin noissa satojen grammojen heitoissa, mitkä tietysti voivat johtua kaikennäköisistä nestekertymistä ym.

Mutta huomenna siis herätys vielä ennen puoli viittä, joten tämä tyttö lähtee tästä nukkumaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Älkää antako syksyn masentaa! P.S. Ensi viikolla vähän inspiroivampia tekstejä. Nyt ei oikein irtoa...

Liikunnan ihanuus

Nyt en kirjoita pitkää sepustusta, kun ei ole ihmeempää sepustettavaa. Päivä meni töissä, ja koko ajan oli nälkä, kun eilinen kaloreidensaanti jäi melko vähäiseksi. Kotiin tultuani lösähdin sohvalle, väsytti ja ehkä vähän tympikin. Teki mieli syödä kaikkea eikä ainakaan liikkua, niin kuin tarkoitus oli. Jostakin ihmeestä sain kuitenkin motivaation rykäistä itseni sohvalta, ja lähdin kuin lähdinkin lenkille. Neljäkymmentä minuttia pingoin pitkin katuja, ja olo oli heti alusta lähtien mitä mainioin. Välillä tunsin oloni oikeinkin urheilulliseksi, kun pingoin ohi ihmisten. Miten voikaan olla taas erilainen olo! Neljäkymmentä minuuttia jaloilla sai aikaan sen, että tunnen itseni kauniimmaksi, hoikemmaksi, urheilullisemmaksi, voimakkaammaksi ja kaikin puolin paremmaksi ihmiseksi. Miksi se lähteminen on aina niin vaikeaa?!

Kuulumisia

Eilen kirjoittelin pitkän tekstin menneisyyteen liittyen. Nyt on taas aika keskittyä tämän hetken tilanteeseen. Otin eilen itsestäni uudet kuvat muutama viikko sitten otettujen rinnalle. Hirveästi ei muutosta ole vielä tapahtunut, mutta vatsan seudulta on tainnut jokunen sentti huveta. Noita kuvia löytyy siis tuolta Muutoskuvia-välilehdeltä.

Tänä aamuna paino oli tippunut jo 77,9kg. Eli nyt olen päässyt jotenkin siihen vaiheeseen, että paino tippuu suht hyvään tahtiin. Luulen, että perusaineenvaihdunta on kiihtynyt jonkin verran ahkeran liikunnan avustuksella. Eilen käsitys omasta kropasta vaihteli koko ajan. Välillä oli sellainen plösö-olo, ettei mitään määrää ja välillä taas tuntui, että sitähän aletaan olla kohta ihan ihmisen näköisiä. Urheilu tietysti vaikutti taas tuohon kehonkuvaan ja illalla oli jo paljon parempi fiilis.

Eilen oli ensimmäistä kertaa sellainen päivä, että teki mieli vähän kaikenlaista makeaa. Kalorivaetta on saattanut tulla vähän liikaa. Söin päivällä muutaman irtokarkin, joita oli mässäilypussista jäänyt jäljelle. Sen lisäksi join Coca Cola Zeroa ja söin muutaman Läkerol-pastillin. Näistä jälkimmäisistä saan todennäköisesti kiittää sitä, että illalla iski aivan järjetön vatsakipu. En oikein keksi muutakaan selitystä, ellei sitten ole joku kummallinen pöpö. Olen muutenkin huomannut viime aikoina, että makeutusaineet ovat hyvinkin pieninä määrinä saaneet vatsani sekaisin. Pitää siis jättää ne nyt kokonaan pois. Tuo kokis tulee olemaan vaikea paikka, mutta minun on pitänyt lopettaa sen juominen jo muutenkin, kun menevät hampaat pilalle, ja eivät nuo makeutusaineet mitään terveysruokaa ole.

Eilen illalla kävin ystäväni kanssa lenkillä. Teimme sellaisen kahdeksan kilometrin lenkin. Lisäksi pyöräilin viisi kilometriä hänen luokseen edestakaisin. Eli liikuntaa ja siten kulutettuja kaloreita kertyi eilen ihan mukavasti.

Lenkkivalmiina

Tänään yritän saada venyteltyä, kun eilen en kyennyt, kun se vatsakipu iski lenkin loppupuolella. Lisäksi tuollaisella kahden tunnin kuntoilusessiolla saisi olla vettä mukana. Iski ihan järjetön nestehukan tunne, kun pyöräilin takaisin kotiin. Tuntui, että jos olisi kauemmas tarvinnut ajella, olisin saattanut pyörtyä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Kotona nesteytin sitten tavallisella vedellä, Vichyllä ja mehujäällä. :) Mehujää ei ehkä ole paras palautusruoka, mutta menköön tämän kerran.

50kcal/puikko ei tee suurta lisää päivän energiansaantiin.

Illalla en olisi yhtään jaksanut laittaa ruokaa. Olisi pakastimessa ollut valmiina esim. sitä toissapäiväistä kanakeittoa, mutta koska jääkaapissa oli kananfileétä, joiden parasta ennen -päiväys oli umpeutumassa, päätin kuitenkin paistaa ne. Lisänä pakasteesta parsakaali-kukkakaali-porkkana -sekoitusta ja herneitä sekä tuoreita vihanneksia, varrasleipää ja maitoa. Hyvää oli, vaikka kesken ruokailun iski aina välillä se kamala vatsakipu.

Eilinen päivällinen

Tänään aamupäivän ohjelmassa vain kotona köllöttelyä (ja sitä venyttelyä) ja iltapäivällä pitää mennä myymään vanhaa rojua puistokirppikselle. Toivottavasti silloin paistaa aurinko!

Ahmimishäiriö

Tässä parin viikon sisällä olen törmännyt monessakin eri lähteessä syömishäiriöön nimeltä ahmimishäiriö. Lääketieteellinen kuvaus löytyy täältä. Aiheesta oli juttua Fit Laihdu! -lehdessä ja löysin lukemistooni uuden blogin: Laihdutuskuurilla, jossa Karo kuvailee ahmimistaan ennen painonpudotusprojektinsa alkamista todella hyvin ja itselleni tutun kuuloisesti.

Fit Laihdu! -lehden testi

Olen jo aiemminkin maininnut välillä omasta suhteestani herkutteluun, mutta en ole tainnut avata sitä sen tarkemmin. Olen nimittäin nyt jälkeenpäin todennut, että minullakin on ollut jonkin sortin ahmimishäiriö. Tiesin jo tuolloin, ettei suhteeni ruokaan (tai lähinnä herkkuihin: karkit, suklaa, sipsit, jäätelö, leivokset, keksit ym) ollut aivan normaali. Mutta koska en ollut kuullut tuollaisesta ahmimishäiriöstä, ajattelin, että tämä on jotain poikkeavaa. Tunsin olevani epäonnistunut bulimikko: Söin tolkuttomia määriä, mutten yrittänyt päästä siitä eroon. En siis tarkoita, että olisin pahoillani siitä, etten oksentanut tms. En vain oikein osannut sanoa, että mikä minua vaivasi, vaikka aivan terve en mielestäni ollut.

Syöminen alkoi riistäytyä käsistä lukiossa. En ole mitenkään masentuneisuuteen taipuvainen ihminen, mutta luulen, että lukion alussa olin jonkin verran yksinäinen. Muutin tuolloin 16-vuotiaana Turusta Helsinkiin. Aluksi en tietysti tuntenut ketään eikä minulla ollut harrastuksia, joten illat olin pääsääntöisesti yksin kotona (tuolloin ensimmäisenä vuonna asuin enoni luona). En kokenut sitä silloin mitenkään ahdistavana, enkä jälkeenpäinkään ole ajatellut, että jokin olisi ollut kamalan huonosti. Olen kuitenkin temperamentiltani aktiivinen, eli en siedä yksitoikkoisuutta kovinkaan pitkään. Luulen että tylsyys ajoi minut syömään. Olin tietysti myös perso makealle ja rasvaiselle ruoalle.

Ensimmäisenä lukiovuonna sain kuitenkin ystäviä ja toisen ja kolmannen lukiovuoden asuin yhdessä ystäväni kanssa. Enää ei ollut kyse yksinäisyydestä, sillä meillä oli usein vieraita ja tein paljon kaikenlaista. Kävin myös jumpissa. Syöminen kuitenkin oli mitä oli, välillä parempaa, välillä huonompaa. Paino heittelehtikin ylös, alas.

Abivuonna tapasin poikaystäväni ja nyt syksyllä tuleekin täyteen seitsemän vuotta seurustelun aloittamisesta. Parisuhteeni ei voisi olla paremmalla tolalla, ja elämäni on onnellista. Opiskelen ammattiin, johon oikeasti haluan valmistua ja uskon olevani myös siinä hyvä. Minulla on hyviä ystäviä, joskin näen useimpia heistä liian harvoin. Ja kuten jo aiemmin sanoin, suhtaudun asioihin yleensä myönteisesti ja olen hyvällä tuulella lähes aina. Kun välillä olen huonolla tuulella, niin silloin ei kannata jäädä alle...

Tämä oman elämän hehkuttaminen pohjaksi sille, että silti minulla on syömishäiriö. Tai ainakin häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Toivon, että voin jo ajatella imperfektissä, eli minulla oli syömishäiriö. Aika hyvin olen ahmimisesta eroon päässytkin, mutta vielä ei olla kuivilla, kun vasta muutama viikko on kulunut siitä, kun päätin pudottaa painoani pysyvästi. Nyt osaan kuitenkin jo rehellisemmin tarkastella tilannetta.

Miten siis toimin ahmimistilanteissa? Kävin ostamassa suuren määrän erilaisia herkkuja. Tunnuksenomaista oli, että ostin jotakin makeaa (mahdollisesti useampaa sorttia) sekä suolaista. Sitten söin niitä vuorotellen. Kun makea alkoi tökkiä, vaihdoin suolaiseen, ja taas toisin päin. Enkä lopettanut, vaikka tuli vähän huono olokin. Huolestuttavinta tässä on tietysti se, että söin salaa ja häpesin itseäni. Koska asun poikaystäväni kanssa, piilottelin ruokia kotona esim. vaatekaapin perälle. Roskat piilotin myös ja vein joskus itsekseni pois. Se hetki oli aina karmein, kun tyhjensin roskakätköjäni, ja tajusin, kuinka paljon olin esimerkiksi viikon aikana mättänyt ruokaa. Häpesin myös ostosreissuja. Myös Karo kuvailee blogissaan hyvin sitä, miten kaupassa hävetti ostaa kaikkea, mitä osti. Kävin välillä tahallani eri paikoissa. Saatoin esimerkiksi ostaa kaupasta normaaleiden ruokien lisäksi sipsejä ja purkin jäätelöä ja lisäksi hain irtokarkkeja jostain muualta. Tai hain esimerkiksi donitseja Arnold'silta ja jotakin muuta ostin kaupasta. Tai sitten ostin kaikkea esimerkiksi kaksi kappaletta, jotta kassa voisi olettaa, että joku toinen syö ne toiset suklaapatukat tms. Kuulostaa naurettavalta niiden korviin, jotka eivät tätä todellisuutta ole eläneet.

Löysin häpeäkseni yhden roskakätkön, jota en ollut muistanut tyhjentää.

En ole aivan vieläkään sinut syömiseni kanssa. En ole uskaltanut tätä todellisuutta tunnustaa ennen kenellekään, ja nytkin vain tuntemattomille ihmisille. Laihdutusprojektini alussa poikaystäväni ihmetteli ääneen, miten olinkaan päässyt lihomaan niin pahasti, kun syömme ihan terveellisesti joitakin herkkuhetkiä lukuunottamatta. Tunnustin hänelle syöneeni salaa, mikä oli jo ensimmäinen askel, mutta mittakaavaa hän ei tiedä. Nyt olen päättänyt, että salaa syöminen on loppu. Kun viimeksi repsahdin irtokarkkipussin ostoon ja mätin sen kitusiini, kerroin heti poikaystävälle, mitä olin tehnyt. Se oli jo askel "paranemiseen".

Vähän erilainen teksti tällä kertaa, mutta oman mentaalisen prosessini kannalta oli tärkeää purkaa nämä ajatukset kirjallisesti. Ja luulen, että moni voi myös samaistua, vaikka osa teistä varmaan ajattelee, että "Voi kauheaa! Miten noin voi elää?!" Minusta on hyvä, että ilmiö on noussut pinnalle ja siitä on alettu puhua. Muutkin ahmijat uskaltautuvat ehkä ulos kaapeistaan ja siitä taas voi olla apua otteen saamiseen.

-5kg

Jee! Vaa'alla käynti oli taas tänään palkitsevaa, sillä lukemat olivat 78,3kg, mikä tarkoittaa siis sitä, että alkulukemista on tultu yli viisi kiloa alaspäin. Neljä kiloa tuntui jotenkin vähältä, mutta tätä viittä kiloa osaan arvostaa ihan eri tavalla. En tiedä miksi. Joka tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että ellei lukema huomiseksi kipua kamalasti ylös, otan niitä muutoskuvia huomenna. Saapahan sitten nähdä, onko se viiden kilon katoaminen nähtävissä ihan silmillä.

Tänä aamuna kävin hierojalla. Se teki hyvää, sillä hartiat ja niska ovat olleet todella jumissa. Hieroja olikin ihan riuskaotteinen, joten luulen, että hieronnasta on apua. Tänään ei sitten saakaan tehdä mitään liikunnallista, ei edes venytellä. Huomenna on tiedossa lenkkitreffit kaverin kanssa ja sen jälkeen voisin venytellä ihan kunnolla. Kuten äsken päivittämästäni liikuntapäiväkirjasta näkee, ei venyttelyä ole juurikaan tullut viime aikoina tehtyä. Salilla nyt venyttelen aina vähän treenin jälkeen, mutta se on lähinnä palauttamista helpottavaa.

Tänään tein lounaaksi kanakeittoa. Se on tosi helppoa ja nopeaa. Kaloreita ei ole paljoakaan (n. 50kcal/100g), ja kun maustaa hyvin, niin hyvääkin se on. Minä olen tavannut maustaa keiton vähän aasialaistyylillä: currya, valkosipulia, inkivääriä, korianteria ja chiliä. Keitonteon pelastus ovat pakasteena olevat valmiskeittojuurekset. Mielestäni ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei jaksa pilkkoa kaiken maailman palsternakkoja. Senkun ostaa pussissa ne vihannekset ja heittää kattilaan.

Helppoa, halpaa ja terveellistä

Pussivihannesten lisäksi pilkoin kattilaan perunoita ja paistoin maustamattomia broilerin fileésuikaleita. Lisäksi voisi heitellä vaikka mitä, mutta nyt oli tällaisen yksinkertaisen kokkauksen vuoro. Unohdin ottaa kuvan keitosta lautasella, joten kaapaisin sitä vähän näytteeksi kattilasta:

Ei mitään gourmet-ruokaa, mutta ajaa asiansa.

Poikaystävä tekee tänään töitä kotoa käsin. Äsken käytiin vähän puistossa nauttimassa auringosta. Olisi ollut häpeä olla sisällä koko päivä, kun ilma on noin ihana. Matkalla haettiin lähikaupasta jäätelöt. Minä valitsin tutun ja turvallisen Oma vadelma-jäätelön, jossa on päällä vadelmasorbettia ja sisällä vanilijajäätelöä. Niin hyvää! Puikossa on vain 120kcal, joten sen saa helposti mahdutettua minun syömiini kalorimääriin.

Puistossa lueskelin Fit Laihdu -lehteä, jossa kerrottiin mm. Kiinteistökuningatar Kaisan kesän painonpudotuksesta. Siinä ei muuten mitään ihmeempää, mutta minua alkoi kiinnostaa Kaisan harjoittama liikuntamuoto fustra. Minulla on yksi tuttu, joka kouluttautua fustra-ohjaajaksi vuosi tai pari vuotta sitten, mutten ole koskaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Ajattelin, että se on jotain cross fitin tapaista. Luulo oli ilmeisesti väärä. Tuossa lehtijutussa puhuttiin siitä, kuinka fustran avulla pyritään korjaamaan lihastasapainoa, ja tämä kiinnitti huomioni. Siitä kun voisi olla apua noihin minun selkävaivoihini. Aionpa tutustua asiaan. Voi olla, ettei tällä hetkellä ole rahaa henkilökohtaiseen ohjaukseen, jota fustra vaatii, mutta jossakin vaiheessa se voisi olla kokeilemisen arvoista. Jos jollakin lukijalla on kokemuksia, niin kertokaa ihmeessä!

Liikuntapäiväkirja

Tässä nyt sitä lupaamaani liikuntapäiväkirjaa. Pidän kirjaa liikunnoistani HeiaHeia-palvelun avulla. Tuohan ei laske kaloreita tai muuta sellaista, mutta sinne saa kirjattua, mitä on tullut tehtyä. Sieltä on helppo nähdä pidemmällä aikavälillä, onko liikuntaa tullut tarpeeksi. Viimeisten parin viikon aikana olen kuntoillut ihan kiitettävästi. Venyttelyä pitäisi muistaa tehdä välillä, mutta muuten näyttää ihan hyvältä:

Päivä	Liikuntasuoritus	Matka ja aika
Ma 12.8.	Juoksulenkki siskon kanssa Turussa	7,5km, 1h 10min
Ti 13.8.	Kotijumppaa videon avulla	1h 40min
To 14.8.	Kuntosalitreeni	1h
Pe 14.8.	Juoksulenkki siskon kanssa Helsingissä	6,3km, 56min
La 17.8.	Tanssitunti kaverin polttareissa	1h
Ma 19.8.	Kuntosalitreeni ja crossailua	1h 45min
Ke 21.8.	Omatoiminen juoksulenkki kotimaastossa	5,3km, 43min
To 22.8.	Kuntosalitreeni ja Fitball-tunti	1h 15min + 55min
Pe 23.8.	Vesijuoksu + uinti + illalla kevyt kävely	30min + 30min + n. 45min
La 24.8.	Kevyt kävelylenkki	n. 45min
Su 25.8.	Juoksulenkki poikaystävän tukemana	12,2km, 1h 50min

Liikkumiseni on usein ollut sellaista kausiluontoista. Jaksan jatkaa tällaisilla viiko-ohjelmilla ehkä kaksi tai kolme viikkoa ja sitten meneekin useita viikkoja, että käyn silloin tällöin jossain. Pahimmillaan saattaa olla parin-kolmen viikon jaksoja, jolloin en ole tehnyt mitään. Mutta nyt tavoite olisi se, että viikkorytmi pysyisi suurin piirtein tällaisena. Aivan joka viikko ei tietysti näin usein ehdi kuntoilla, mutta se ei kaada maata.

Ihana viikonloppu

Maanantaihin ja arkeen palaaminen ei ole tuntunut ollenkaan niin kamalalta, kun takana on ihanan rentouttava viikonloppu. Ja ehkä arkeen palaamista helpottaa myös se, että tämänpäiväisen työpäivän jälkeen töitä on seuraavaksi perjantaina. :) Mutta tekemistä on kyllä näille vapaapäivillekin. Eihän opiskelija sellaisia oikein tunnekaan. Syksyn kurssit alkavat vasta ensi viikolla, mutta vanhoja hommia on rästissä.

Viime perjantaina poikaystävä kotiutui mökiltä mukanaan mustikoita ja puolukoita. Molempia on tullut syötyä ahkerasti tässä viikonlopun aikana. Tuoreet mustikat ovat kyllä tosi hyviä!

Perjantaina iltapalaksi jogurttia mustikoilla sekä ihanaa teetä.

Nam!

Kofeiinitonta iltateetä, jota voin suositella.

Perjantain iltapalan lisäksi olemme herkutelleet broilerin jauhelihasta tehdyillä pihveillä. Ne eivät olleet mikään menestys, mutta niiden seuraksi tehty avokadokastike, jonka bongasin turkkilaisen jogurttipurkin kannesta, oli tosi hyvää - ainakin jos tykkää valkosipulista. Eilen nautiskelimme vielä naudan sisäfileé-pihvejä, joita löytyi pakastimesta. Jätskiäkin söin vähän: perusvanilijaa mustikoilla. Ja lauantai-iltana teimme superherkkuamme, salsaa, jota söimme nachojen kanssa. Tämän tavan opimme puolitoista vuotta sitten Mexicossa, jossa noita herkkuja säi lähes joka paikassa alkupalaksi. Salsa ei ole kotitekoisena aivan autenttisen veroista, mutta kelpaa kuitenkin. Salsa itsessään on ihan tervellistä, kun siihen tulee vain paljon tomaattia, sipulia, tuoretta korianteria sekä vähän suolaa ja sitruunan tai limen mehua. Nuo nachot tietysti eivät ole mitään terveysruokaa, mutta kun söin niitä maltillisesti, ei kalorimäärä noussut kovin korkeaksi.

Lauantain ruoka namikastikkeineen

Tämä kuva on Mexicosta, eli aitoa tavaraa kyseessä.

Jos jotakuta kiinnostaa tuo avokadokastike, niin ohje löytyy täältä. Laitoimme hieman enemmän tuota valkosipulia, koska olemme molemmat sen suuria ystäviä, mutta ehkä siitä tuli jopa hieman liian valkosipulista (minkä en uskonut olevan mahdollista...)

Viikonloppu sisälsi myös uuden, merkittävän liikunnallisen saavutuksen. Ensimmäistä kertaa elämässäni juoksin kymmenen kilometriä putkeen. Jee! Poikaystäväni oli siis kirittämässä. Ja siis ihan niin, että ensin lämmittelimme kävellen kilometrin verran, sen jälkeen juoksimme (tai siis hölkkäsimme, mutta sama asia) kymmenen kilometriä ja lopuksi vielä kävelimme jäähdyttelyksi jonkin matkaa. Vaikkei tuo monille ole matka eikä mikään, niin minulle, joka aloitin pari vuotta sitten kolmenkymmenen sekunnin hölkkäjaksoilla, se on ihan oikea saavutus. Ja olen siitä ylpeä. Hyvä minä! :) Seuraavana tavoitteena 15km ja ehkä ensi kesänä menisi sitten puolimaraton. Eihän se sitten kymmenen kiloa keveämpänä ole matka eikä mikään. ;) Melko jumissa olivat kaikki paikat lenkin lopussa. Polvia ja nilkkoja vähän särki, kun eivät raukat ole noin kovalle rasitukselle vielä ennen joutuneet.

Viikonloppuhan alkoi lauantaiaamuna jo hyvissä merkeissä, kun sain tuuletella vaa'alla 78,7 kilogramman painoa. Humpsahtihan se vähän alemmaksi, kun tuntui vähän junnaavan. Tänä aamuna painoa oli jostakin tullut kyytiin sata grammaa lisää, vaikka kalorilaskelmat olivat viikonlopulla selvästi miinuksella. Mutta ehkä huomenna on suunta taas alaspäin. Ei tarvita paljoa, kun se viisi kiloa on rikki.