Miksi laihdutan?

Miksi karkkihyllyllä kieltäydyn herkuista, vaikka ne olisivat niiin hyviä ja tulisi varmasti parempi mieli? Ja miksi pitää pitkän päivän päätteeksi raahautua lenkille sateeseen? Miksi kirjata syömiset gramman tarkkuudella ylös? Ja miksi ramppaan joka aamu rutiininomaisesti vaa'alla? Jottei tämä litania ala masentaa, on hyvä välillä miettiä ja kirjata ihan ylöskin, että miksi minä tätä oikein teen. Miksi laihdutan? Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Haluan näyttää hyvältä.
Pari vuotta sitten tuntui siltä, että oli jotenkin pinnallista ja typerää sanoa, että laihduttaa ulkonäön vuoksi. Eihän kukaan halunnut tunnustaa, että "median luomat" kauneusihanteet olisivat myös osa omaa mielipidettä. Oli paljon trendikkäämpää sanoa, että laihdutan vain ja ainoastaan siksi, että tuntisin oloni hyväksi ja pysyisin terveenä. Katinkontit! Enpä tiedä montaakaan naista, joita laihdutuksessa ei ainakin osittain motivoisi solakampi varsi ja siten kauniimpi ulkonäkö. Onneksi nykyään sen voi jo sanoa ihan avoimesti, ja lehdissäkin jopa kirjoitetaan, että ulkonäkö on aivan yhtä hyvä ja usein tehokkaampikin motivaattori laihduttamiselle. Minä siis haluan näyttää kauniimmalta niin omissa kuin muidenkin silmissä, ja uskon sen toteutuvan painon pudotessa.

2. En halua jättää asioita tekemättä painoni takia.
Vaikka en missään vaiheessa ole ollut mitenkään aivan järjettömän lihava, on painoa pahimmillaan kuitenkin ollut niin paljon, että olen joutunut jättämään väliin sellaisia asioita, joita paremmassa kunnossa olisin halunnut tehdä. Muutama vuosi sitten olimme poikaystäväni kanssa Malesiassa ja poikaystäväni kiipesi tuolloin vuorelle. Ei siis mitään Mt. Everest -tasoa, mutta kuitenkin suht rankka reissu oli kyseessä. Minä olisin muuten lähtenyt mukaan, mutta oli sen verran liikaa painoa ja kunto huono, että olisi todennäköisesti vain vituttanut koko kiipeäminen. Olen myös halunnut kokeilla kalliokiipeilyä, mutta kaikkien makkaroiden kanssa se on tuntunut liian hankalalta. Nuokin ovat sellaisia juttuja, jotka varmaankin olisin voinut tehdä, mutta oma olo on ollut liikakilojen ja huonon kunnon takia sellainen, ettei ole huvittanut.

3. En halua hävetä itseäni.
Monissa laihdutusoppaissa sanotaan, että itseään ja kehoaan tulee oppia rakastamaan sellaisenaan, ennen painon pudotusta, kaikkine muhkuroineen. Mutta en minä ainakaan siihen pysty. Kyllä kuntosalilla vähän hävettää tuo roikkuva röllykkä ja muhkut reidet. Ja kyllä vaatekaupassa olisi kivempi kiikuttaa kassalle kolmosella alkavia kokoja. Noloin kokemukseni painoon liittyen on jostakin viiden vuoden takaa. Olimme Riiassa ja kävimme kaupungin lähellä kylpylässä. Olimme poikaystäväni kanssa menossa sellaiseen renkaalla laskettavaan vesiliukumäkeen. Tarkoitus oli laskea sillä samalla renkaalla, mutta vahdissa ollut tyttö ei päästänyt meitä sinne, koska olin niin paljon suurikokoisempi kuin poikaystäväni. Laskeuduin siis alas portaita ja nieleskelin kyyneleitä, jotka se häpeäntunne sai aikaan. En haluaisi kokea sellaista enää koskaan!

4. Haluan olla terve.
Minulla rasva kertyy onnellisesti reisiin, lantiolle ja rintoihin. Onnellisesti? Terveyden kannalta kyllä. Sitä paljon puhuttua viskeraalista rasvaa minulla ei ole paljoakaan, ainakaan rasvaprosenttiin nähden. Myös verenpaineeni on hyvä eikä diabeteksestakaan ole merkkejä. Mutta minä olenkin 25-vuotias. Ei minulla kuulukaan olla tuollaisia sairauksia, mutta jos jatkaisin mässyttelyä vielä kymmenen vuotta, asiat voisivat olla toisin. Ja onhan minullekin jo tullut terveysvaikutuksia painostani. Vasen polvi alkoi vaivata muutama vuosi sitten, kun olin isoimmillani, ja on aina silloin tällöin kipeytynyt pahasti. Nyt se on parempi, kun olen saanut painoa alas ja lihaskuntoa ylös. Terveenä pysyminen on yksi hyvä motivaattori painonpudotukseen.

5. Haluan olla hyvä esimerkki.
Toivon saavani joskus lapsia. Ehkä jo muutaman vuoden sisällä. Lisäksi minusta tulee alakoulun opettaja, joten minun tulee kyetä olemaan hyvänä esimerkkinä lapsille. Tämä pätee tietysti moneen asiaan, mutta terveelliset elämäntavat ovat yksi niistä asioista, joita haluan opettaa lapsilleni ja tietysti myös oppilailleni.
Lihava ja karkkia jatkuvasti mussuttava äiti tai opettaja ei ole kovin vakuuttava, vaikka paasaisikin kasvisten terveysvaikutuksista.

Tällaisia asioita yritän miettiä, kun käsi seuraavan kerran hamuaa suklaata.

Ei muutosta... :(

Lisäilin äsken uusia muutoskuvia, jotka näkyvät tuolta toiselta välilehdeltä. Olin odottanut, että nyt on kyllä varmasti tapahtunut muutosta, mutta ei! Ei noissa kuvissa kyllä paljoa eroa ole. Jotain pikku juttuja joissakin kohdissa, mutta aika pientä. Juu, eihän tuo painokaan nyt niin huimasti ole pudonnut, mutta kun itsestä tuntuu ihan erilaiselta. Kai se on pääasia...

Eilen kävin tekemässä kuntosalilla uuden ohjelman. Tai siis ihan ammatti-ihminen sen minulle teki. Tänään kävin tekemässä ohjelman ensimmäistä kertaa läpi. Sain ohjelmaan vähän kyykkyjä, joita en ole omatoimisesti uskaltanut tehdä. Lisäksi pyysin liikkeitä, jotka avittaisivat noiden selkäpuolen ongelmien kanssa, joten yläselälle ja rinnalle on hyviä liikkeitä. Uusi tuttavuus oli penkkipunnerrus. Siitä tulee kunnon salilla vääntämisen meininki, vaikka nostelenkin pelkkää tankoa. :)

Eilen vietimme poikaystävän kanssa yhteisen vapaapäivän. Löllyimme kotona, kävimme vähän kävelemässä ja illalla kävimme syömässä. Nyt on Syö Helsinki -viikot, eli joissakin ravintoloissa on tiettyjä annoksia saatavilla 10€:n hintaan. Kävimme MorriSon'sissa syömässä burgerit. Oli hyvää! Otin sentään omani salaatilla, ettei ihan hölmöilyksi mennyt. En kyllä syönyt hampurilaisesta kuin vähän yli puolet. Illalla mutustelimme lautapelin lomassa vielä vähän suklaata ja salmiakkia. Eli eilinen kaloreiden saanti oli huima! Se näkyikin aamulla vaa'assa, kun paino oli pompsahtanut yli puoli kiloa ylöspäin. Olen kyllä rampannut tänään vessassa eli osa varmaankin oli nesteitä. Mutta eilisen kaltaisiakin päiviä tarvitaan.

Tänään lähden taas piipahtamaan Turussa. Menemme pikkusiskon kanssa huomenna katsomaan Egotrippiä Logomoon. Siinä syy näin pikaiselle uusintavierailulle. Mun pitäis Turussa saada vähän ommeltua, kun mun glamour-mekko ei vielä ole valmis ja bileet on perjantaina. Lisäksi pitäis tässä kehittää jotain syötävää sinne.

Vaihtelevat fiilikset

Olen pahoillani, kun kirjoitteluun on nyt ollut aikaa niin vähäsen! Seuraavan parin viikon aikana tekstejä saattaa syntyä useammin, kun pitäisi kirjoitella koulutöitä. :) Laihdutuksen suhteen viime aikoina on ollut jotenkin vaihtelevia fiiliksiä. Tai siis oikeastaan koko ajan on ihan hyvä tunnelma asian suhteen, mutta olen herkutellut ehkä vähän turhan paljon. Se ei ole ollut mitään repsahtelua, vaan kuulunut tietyllä tavalla asiaan, mutta silti se vähän ärsyttää. Pääsääntöisesti on kuitenkin mennyt ihan kivasti. Painoa oli tänä aamuna 74,6kg eli alaspäin on tultu, joskaan ei kovin vauhdikkaasti. Pitäisi ottaa niitä muutoskuvia!

Olen tosiaan syönyt ihan perusterveellisesti, mutta sitten tässä on ollut töiden päättyminen, jonka kunniaksi leivoin mokkapaloja. Sitten lauantaina oli kaverin synttärit, ja kun emäntä oli nähnyt niin valtavan vaivan tarjoiluiden suhteen, en halunnut jättää väliinkään. Ja vaikka alunperin olin ajatellut olla vesilinjalla, alkoi illan myötä vähän tehdä mieli alkoholia, ja otin pari lonkeroa ja lasin punaviiniä. Mikä on siis ihan kohtuullista, mutta niistä nyt kertyy kuitenkin kaloreita... Eilen sitten olin toisen kaverin luona kylässä ja siellä tarjolla oli piirakkaa ja suklaata, ja pitihän niitäkin vähän "maistaa". Tänään on sentään (ainakin tähän mennessä) ollut ihan herkuton päivä. Olis kyllä tarkoitus pitää se sellaisena.

Hyvänä esimerkkinä jonkin päivän iltapala:
raejuustoa, rahkaa, ananasta ja vadelmia.

Liikuntaa olen ehtinyt harrastaa kohtuullisesti. Lauantaina kävin aamulla lenkillä ja eilen äidin kanssa vähän kävelyllä, mutta se äidin kanssa kävely ei kyllä urheilusta käy. Äiti on siis melko pyöreässä ja huonossa kunnossa, ja lisäksi hän haluaa aina etsiä geokätköjä lenkkejen yhteydessä, mikä vie huomion reippaasta kävelystä GPS:n tuijottelemiseen. Torstaina kävin taas hierojalla, kun tämä minun selkä-niska-hartia -seutu on edelleen ihan kamalassa kunnossa. Ärsyttää, kun en edes tiedä, mistä se nyt johtuu, kun kuitenkin liikun. Kävin viikon sisään kahdella tuon alueen kuntouttamiseen tarkoitetulla ryhmäliikuntatunnilla ja lisäksi salilla. Sen lisäksi olen venytellyt ja yrittänyt kiinnittää asentoon huomiota. En ole juurikaan istunut koneella enkä tehnyt muutakaan sellaista selkeästi jumittavaa. Ainoa, mitä nyt keksin on se, että rinnat pääsevät jotenkin liikkumaan eri tavalla liikkuessa ja se aiheuttaa jumeja. Tänään kävin muissa asioissa lääkärillä ja hän kirjoitti minulle lihasrelaksantteja, joten koitetaan nyt seuraavaksi, onko niillä vaikutusta.

En ole mikään Hullujen päivien ystävä, koska se meininki siellä on tosi raivostuttavaa, mutta Turussa kävin lauantaina nopsasti Akateemisessa kirjakaupassa ostamassa Raxun remppa -kirjan. Olen sitä monta kertaa katsonut, mutten ole viitsinyt ostaa, kun on maksanut useamman kympin. Nyt sen sai viidellätoista eurolla, joten raaskin ostaa. En ole vielä paljoa ehtinyt lukea, mutta ensi vaikutelma on tosi positiivinen! Suosittelisin ainakin niille, jotka aloittaa ihan alkutekijöistä. Kirjassa on mun mielestä hyvä asenne painonhallintaan: Ei sellanen, että hitaasti hyvä tulee, mutta kuitenkin niin, että tavoitteena on pysyvä elämäntaparemontti, eikä mikään pikakuuri.

Raxun remppa

Sain äidiltä joitain vanhoja vihreä tee- ja rasvanpolttokapseleita, joita hän joskus oli ostanut. Olen monta kertaa ajatellut kokeilla, mutta niihinkään en ole viitsinyt rahojani tuhlata. Nyt pääsen sitten kokeilemaan, tuleeko jotain buustausta rasvanpolttoon. Vaikka mistäpä sen tietää, mikä on niiden ansiota ja mikä omaa?

Tällaisia kokeillaan.

Nyt lähden tästä käymään lenkillä. Alkoi kyllä just jotenkin väsyttää, ja hartioita ja päätä taas särkee, joten ihan kauhea into ei lenkille ole. Mutta pakko se on vääntäytyä. Huomenna menen teettämään itselleni uuden saliohjelman. Odotan sitä ihan innolla. Huomenna olisi myös tarkoitus pitää poikaystävän kanssa sellainen yhteinen vapaapäivä. Menemme syömään johonkin ja ehkä leffaankin. Ja sitten vaan lököillään kotona.

Viikonlopun kenkälöytö. Tulivat tarpeeseen!

Back in the Game!

Paino tänä aamuna 75,2kg, eli suunta on taas alaspäin. Tämä on erityisen mukava uutinen siksi, että eilen tuli kuitenkin tuhottua pullollinen punaviiniä ja yksi lonkero. Ups... Ruokailu onneksi pysyi aisoissa, kun teimme kavereiden kanssa salaattia, ja sen lisäksi söin pari palaa patonkia ja ihan pikkuisen karkkia. Kohta alittuu siis jo maaginen 75kg raja, ja siitä kun vielä hiukan mennään eteenpäin, päästään merkittävän lihavuuden puolelta lievän lihavuuden puolelle. Ne ovat tietysti vain sanoja, mutta tärkeitä sellaisia. Siitä seuraavaan pykälään eli normaalipainoon onkin sitten matkaa, mutta ei mietitä sitä vielä. :)

Mietin tuossa aamulla, että pitäisikö sitä jaksaa raahautua jossakin välissä vaatekauppaan. Tykkään käyttää tiukkoja mustia farkkulegginsejä eri yläosien kanssa, ja kun en niihin ihan kamalasti rahaa viitsi satsata, niin kulahtavat melko nopeasti. Tuossa pari kuukautta sitten ostamani pöksyt ovat vähän nuhjuiset, joten ajattelin, että pitääpä varmaan ostaa uudet. Vaan eipä tarvitsekaan! Muistin kaappini kätkössä olevat taivoitepöksyiksi ostetut farkut, joita sovittelin elokuun alussa. Täältä löytyy elokuun kuva.

Jalassa!

Eli uudet, käyttämättömät fakut löytyivätkin jo omasta takaa. Onpa kivaa! Kuten kuvasta näkyy, makkaroita on vielä melkoisesti joka puolella, ja nuokin housut jättävät vähän jenkkakahvoja näkyviin. Mutta minkäs sille voi, pullukka mikä pullukka. Töitä on vielä edessä. Nyt on taas kuitenkin parempi motivaatio töiden tekemiseen.(Käsivarteni näyttävät tässä kuvassa erityisen muhkeilta...)

Olin eilen tai siis tänään kotosalla siinä vähän neljän jälkeen, joten tänään loikoilin sängyssä puoli yhteentoista. Kahdentoista jälkeen söin brunssimaisesti pari ruisleipää, toisen kananmunalla, kurkulla ja paprikalla, toisen kinkulla, tomaatilla ja avokadolla. Lisäksi maitoa ja teetä. Nam nam! Terveellisempi krapula-aamupala. vaikka eipä minulla oikeastaan krapulaa ole. Harkitsen tässä, että pitäisikö sitä lähteä lenkille. Toisaalta minun pitäisi myös käydä kaupoilla. Vaikka housuongelma ratkesikin, tarvitsisin myös kengät, aika akuutistikin. Eli voi olla, että reippailen Itikseen ja shoppailen vähän.

Brunssini

Eilen menin suoraan töistä salille ja tein kunnon treenin, minkä jälkeen menin vielä niska-selkä -jumppaan. Se teki kyllä terää, kun selkä-hartia-niska -seutu on taas temppuillut viime aikoina. Sieltä sitten taas suoraan kavereiden kanssa iltaa viettämään. Mutta olipahan kiva treenata! Nyt kyllä myös tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Varasin puolentoista viikon päähän ajan treeniohjelman tekemiseen, jotta saan vähän uusittua tuota saliohjelmaa tavoitteiden mukaiseksi. Odotan sitäkin innolla.

Nyt rupean miettimään, että mitäs sitä tässä päivällä puuhaisin. Illaksi on taas tiedossa hengailua toisten kavereiden kanssa. Tänään aion pysyä Coca Cola Zero -linjalla. Tänään on muuten maailman opettajien päivä. Eli hyvää sellaista kaikille opettajille! Muuten en olisi tiennyt, mutta sain eilen yhdeltä oppilaaltani kukkia. :)

Kauniit kukat piristävä syksyä.

Parempaan suuntaan

Nyt olen saanut itseni kiskaistua sokerikuopasta ja jatkanut terveellisempiä elintapoja. Olen syönyt oikeaoppisesti, eikä yhtään mitään herkkuja ole lipsahtanut kitusiin. Kävin myös lenkillä. Ei kyllä vaatinut paljoakaan tahdonvoimaa, kun oli niin ihanan aurinkoinen keli. Vaikka vähän tuntui nuhaiselta ja siltä, että edellisestä kerrasta on aikaa, niin kolmeen varttiin juoksin kuitenkin reilut viisi ja puoli kilsaa, mikä on ihan sellainen normaali lenkki. Ja jälkikäteen tuntui kyllä hyvältä!

Harmi, ettei hyvä päivä saa todennäköisesti arvoistaan jatkoa. Huomenna nimittäin näen muutamia kavereita, ja siihen illanviettoon kuulunee alkoholi sekä ruoka. Olemme kyllä usein tehneet yhdessä salaattia, joten siinä mielessä ei mennä kamalan pieleen. Ja ajattelin pitää myös alkoholin käytön maltillisena. Katsotaan, miten ilta sitten etenee.

Nyt ei tämän ihmeempiä pulinoita. Halusin vain päivittää, että raiteilla ollaan. Yritän aktivoitua viikonloppuna kunnon kuvallisen tekstin kanssa. Ihanaa viikonloppua!

Lipsumista vanhoihin tapoihin

Voi että! Nyt on jo reilu viikko vieritty sellaista alamäkeä ruokailun ja liikunnankin suhteen, ettei mitään järkeä. Olen ollut vähän kipeänä. Siinä siis tekosyy numero yksi. En edes ole mitenkään kovin pahasti ollut kipeänä, flunssaa vain. Mutta jotenkin se yhdistettynä kiireeseen, syksyyn, laihdutusväsymykseen (tekosyyt nro. 2., 3. ja 4.) ym. on saanut aikaan sen, että ruokavalio on viimeisen viikon ollut aivan persiillään.

Eikä siis ole puhe sellaisesta "Ups, söin yhden suklaapatukan" -sortumisesta, vaan viikon verran on tullut jätettyä ruokailu töiden jälkeen kokonaan herkkujen varaan. Kunnon ruokaa en ole syönyt kotosalla ollenkaan, vaan nälän olen tyydyttänyt karkeilla ja välillä jollain muullakin; tänään irtokarkeilla ja lihapasteijoilla. Joo... Ja syömisten punnitseminen on nyt jäänyt taka-alalle. Viikonloppuna oli vielä ne kaverin häätkin.

Eilen aamulla paino oli 75,4kg, eli vaa'an mukaan painoa ei olisi kertynyt lisää. Se kyllä valehtelee. Toissayönä vatsa vähän sekoili ja aamulla suoli oli tyhjääkin tyhjempi ja kroppa varmasti kuivahko. Eli nyt kun alan tässä kunnolla syödä, ainakin kilo luulisin olevan vaa'assa lisäpainoa. Mutta en anna sen liikaa masentaa. Nyt vaan täyttä höyryä eteenpäin.

Harmittaa, etten ole oikein ehtinyt tätä blogia kirjoittaa. Tai sanotaan, että olen halunnut käyttää vapaa-aikani muihin asioihin. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että johonkin tätä epäonnistumista pitää purkaa. Ja toisaalta johonkin pitää luvata, että huomenna parannusta tapahtuu. Ja ei, ei ensi maanantaina, vaan HUOMENNA! Tai siinä mielessä jo tänään, että nyt alan kitata vettä, enkä tänä iltana syö enää mitään. :)

Nyt täytyy miettiä, millä keinoin alan taas rakentamaan tätä projektia:
1. Luen loppuillan uusinta Fit-lehteä ja haen inspiraatiota.
2. Huomisesta alkaen punnitsen ruoat kunnolla ja merkitsen todelliset syömiset.
3. Liikunta jatkuu huomenna pienestä räkäisyydestä huolimatta.
4. Päätän huomisen ruoat jo etukäteen.
5. Ei karkkia! Yhtään!

No niin. Nyt se alkaa taas: Terveellinen elämäni. Se, jota olen jo monta, monta viikkoa elänyt, ja joka on tuntunut hyvältä. Viisi kiloa pitäisi lähteä jouluun mennessä helposti. Siinäpä taas tavoitetta. :P