Viikonlopun touhuja

Onpas ollut mukava viikonloppu! Olen tänäänkin viettänyt päivän yksikseni, kun poikaystävällä on sen verran kiirusta töissä, että päätti mennä tänäänkin sinne. Eikä ole muuten vieläkään tullut kotiin. Olen siis saanut viettää omaa laatuaikaa.

Eilen kävin Itäkeskuksessa vähän ostoksilla. Ostin kaavat ja tarvikkeet mekkoon, jonka aion tehdä niitä glamour-bileitä varten. Lisäksi ostin uusia urheilusukkia, kun vanhat eivät tahdo riittää, kun ne ovat aina pyykissä. Lisäksi ostin Lifesta herneproteiinijauhetta. Se oli ihan uusi tuttavuus. Olin ajatellut ostaa heraproteiinia, kun sitä monet ovat kehuneet palautukseen. Minulla vain tuo vatsa tahtoo mennä helposti sekaisin, joten myyjä suositteli  herneproteiinia.

Tällaista tavaraa palautusjuomien sekaan

Smoothiessa meni ainakin ihan huomaamatta.

Muuten päivä menikin siivoillessa, telkkaria katsellessa ja jumpatessa. Tein taas Jillian Michaelsin jumpan ja perään zumbasin lyhyen pätkän. Oli kyllä hyvä olo sen jälkeen! Ilta kuitenkin toi mukanaan ikävän yllärin, kun kurkku alkoi tuntua siltä, että flunssa sieltä on tulossa. Poikaystävä on tällä viikolla ollut kipeänä ja oli melko korkeassakin kuumeessa. Minä kieltäydyn ottamasta samanlaista tautia! Kurkku tuntui yöllä melko inhottavalta, ja pikkuisen on ollut nuhainen olo, mutta muuten ei ainakaan vielä ole mennyt pahemmaksi. Toivotaan, että menee helpolla ohi.

Tämän aamun aloitin hyvällä aamupalalla. Meillä on ihanasti noita marjoja, kiitos poikaystävän vanhempien, jotka niitä ovat jaksaneet poimia ja raahata meille. Heillä on mökki Pohjanmaalla, enkä minä ole siellä päässyt käymään, joten en ole päässyt marjanpoiminta-avuksikaan. Nyt meillä on kuitenkin pieni varasto mustikkaa ja vähän isompi puolukkaa pakkasessa. Puolukka on muuten tosi hyvää smoothiessa! Kannattaa kokeilla!

Aamupalajogurtti puolukoilla ja mustikoilla.
Makeutuksena on vähän agave-siirappia.

Puolukat valmiina pakkaseen

Tänään olen sitten aloittanut mekon tekemisen. "Pientä" haastetta tuo se, ettei noissa ostamissani Burdan kaavoissa ole ohjeita suomeksi eikä englanniksi. Seitsemää muuta kieltä kyllä löytyy. Vaikka noista osaankin saksaa ja ruotsia ihan kohtalaisesti ja espanjaakin vähän, niin tuo ompelusanasto ei ole ihan sitä tutuinta. Sain kaupasta mukaan sellaisen sanasto-/ohjelappusen suomeksi, mutta se auttaa vain tiettyyn rajaan asti. Mutta aion selvitä sen avulla. Palaset on nyt leikattu ja alkavalla viikolla aloitan ompelun. Vähän jännittää, miten tuo mekko onnistuu. Joudun vähän näiden suurten rintojeni takia muokkaamaan kaavaa, ja kun en ole mikään kokenut ompelija, se voi mennä pahastikin pieleen. Mutta toivotaan parasta ja katsotaan, miten käy.

Löysin ihanan väristä kangasta! Oranssi on lempivärini.

Kunnon kauppareissun ja käsityörupeaman lisäksi ehdin tänään vähän kokkaillakin. Tein ison kattilallisen aasialaistyyppistä kanakeittoa. Siihen tuli broilerin suikaleita, itämaisia wok-vihanneksia, kookosmaitoa ja rutkasti mausteita. Ei siitä ihan niin hyvin maustettua tullut kuin olisin toivonut, mutta ihan hyvää silti. Ja nyt sitä on pakkasessa useampi rasiallinen evääksi otettavaksi. Ostimme vähän aikaa sitten ison kattilan, jotta voimme tehdä noita isoja keittosatseja. Kun samalla vaivalla tulee kuitenkin isompikin annos.

Eipä ole taas mitään gourmet-ruoan näköistä, mutta nälkä lähti ja hyvää oli!

Punnitsen annokset valmiiksi pakastimeen, jolloin kirjanpito helpottuu.

Heräsin aamulla jo seitsemältä poikaystävän kanssa samoihin aikoihin, joten nyt alkaa jo väsyttää. Kohtahan sitä pitääkin mennä nukkumaan, jotta jaksan töissä ja mennä sen jälkeen vielä jumppaan. Tänään päätin ottaa liikunnan suhteen rauhallisesti, ettei tuo flunssa saa tekosyytä yltyä. Voisin kuitenkin vähäsen venytellä ennen nukkumaanmenoa, kun paikat ovat olleet melko jumissa viime aikoina. Siis perinteisen niska-hartia -seudun lisäksi myös mm. pakarat ja lonkankoukistajat ovat ajoittain tuntuneet kireiltä.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

P.S. Paino tänä aamuna 75,4kg!!

Turhamaisuutta

Olen tänään pyörähtänyt useamman kerran peilin edessä tarkastelemassa eri vartalon osiani. Muhkuja ja möykkyjä on vielä joka puolella, mutta jotain pientä tapahtuu koko ajan. Ajattelin, että kun pääsen alle 75kg:n, otan taas uusia muutoskuvia. Ja niissä on parasta näkyä vähän enemmän muutosta kuin edellisissä. Usko ainakin on vahva. Vaikka tällä viikolla on taas ollut aikamoista aaltoliikettä...

Meillä on kavereiden kanssa muutaman viikon päästä se "glamour-ilta", jonne haluaisin jonkin ihanan mekon päälle. Rahaa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä ihan kauheasti. Olen harkinnut mekon ompelemista, vaikka en ainakaan vielä mikään erityinen ompelija olekaan (eikä se siis halvemmaksikaan välttämättä tule). Katsoimme viime viikonloppuna poikaystäväni kanssa Les Misérables -elokuvan, ja rakastuin Samantha Barksin näyttelemän Époninen asuun. Haluaisin myös itselleni jotakin samanmallista. Ehkä tyyli voisi olla vähän modernimpi... En edes tiedä, miksi se on minusta niin ihana. Tietysti myös näyttelijän ampiaisvyötäröllä on vaikutusta asiaan.

Kuva tältä sivulta

No, minä en tule vielä vähään aikaan näyttämään ihan noin hyvältä, vaikka huippu-stylisti minut pukisikin. :) Tänään selailin netistä ohjeita oman vartalotyypin mukaan pukeutumisesta. Ihan minun vartalotyyppiäni vastaavaa (tiimalasi röllykällä) kuvausta ei löytynyt. Löysin ihan hauskan sivun, jossa voi laskea oman vartalotyyppinsä rinnan, vyötärön ja lantion mitoilla, joskin sivusto kyllä otti vapauksia noiden mittojen ulkopuolella. Minun kuvauksessani esimerkiksi luki tiimalasivartalon lisäksi, että minulla on hyvät sääret. Ööö... Minun sääristäni ei kyllä hyvällä kuvanmuokkausohjelmallakaan saa hyviä! :D Mutta siihen tiimalasivartaloon minulla on edellytyksiä, kunhan tuo röllykkä tuosta edestä kutistuu. Tässä siis se sivusto, jos kiinnostaa.

Nyt tässä kirjoittaessa intouduin sovittelemaan sitä mekkoa, josta kaavailin yhtä vaihtoehtoa ystäväni häihin, jotka ovat tasan viikon päästä. Ja katsokaas itse! Verrokiksi löytyy kuvia täältä.

Eihän tuo vieläkään ihan unelmalta näytä, kun katselee noita makkaroita, jotka tursuilevat kainaloista. Käsivarsissakin on timmiytymisen varaa... Mutta kyllä minä ihan kauniiksi itseni tunsin, kun äsken kipittelin korkokengät jalassa pitkin kämppää. :)

Sitten tämän viikon kuulumisiin. On ollut melko raskas viikko. Luokka, jota tällä hetkellä opetan, on melko vaativa, ja usko itseen on meinannut loppua monessa kohdassa. Kun kuvioon heitetään vielä torstaina alkaneet menkat, saadaan hyvä setti ruoan laatua heikentävistä tekijöistä. Keskiviikkona hain kaupasta pussin lakuja, suklaalevyn (100g) sekä suolakeksejä ja sinihomejuustoa. Ou jee! No, mitään noista en syönyt kokonaan. Homejuustoa ja keksejä vain vähän. Mutta jatkoin syömistä sitten torstaina noilla herkuilla... Lisäksi lintsasin liikunnasta sekä ke että to. Molempina päivinä kannoin kamoja päivän mukana, mutten kuitenkaan mennyt salille enkä jumppaan, kuten oli tarkoitus. Eli ei se ahmija ja lintsari minusta vielä mihinkään ole kadonnut. Se on vain piilossa...

Eilen sain kuitenkin petrattua, ja raahauduin salille töiden ja luennon välillä. Olin kuitenkin syönyt liian vähän (ja torstainenkin päivällinen korvautui sillä juustolla), ja kun illalla olin kaverin kanssa viinilasillisella, tuli jo vähän huono olo. Vaikka oli aika kova nälkä, tsemppasin kuitenkin sen verran, etten syönyt kuppilassa, jossa olimme lasillisilla, sillä vaihtoehdot sisälsivät vain valtavasti rasvaa ja hiilareita. Sen sijaan tulin kotiin, ja teimme poikaystävän kanssa munakkaan. Ja tänään alkaa taas elämä voittaa. Pelkäsin, että tämä päivä voi olla hankala, sillä olen yksin kotona, kun poikaystävä päätti lähteä töihin. Ja yksin kotona sitä tulee helposti syötyä... Ehkä lähden käymään vähän tuossa Itiksessä kaupoilla ja Eurokankaassa ja mietin sitä mekkoa. Se saattaa tuoda motivaatiota syödä kunnolla. Tuo mekon sovittelu kyllä myös lisäsi halua petrata.

Tällainen operaatio olisi tänään edessä. "Appivanhempien" tuliaisia mökiltä.

Humpsahdus

Lähtihän se paino taas alaspäin sieltä 77 kilosta. Alkoi jo vähän ärsyttää, kun samoissa lukemissa jumitteli, vaikkei sitä nyt niin kovin kauan jatkunutkaan. Tänä aamuna vaa'an lukema oli 76,1kg. Vaikka kaukana ollaan vielä normaalipainosta tai edes lievästä ylipainosta, niin tuo alkaa jotenkin olla jo paljon inhimillisemmän kuuloinen lukema. Lähes seitsemän ja puoli kiloa on paino tippunut. Jee! Tänään tutkailimme poikaystävän kanssa painokäyrääni taaksepäin ja myös eteenpäin. Kultaseni kun on tehnyt minulle ne hienot käyrät sinne Exceliin. Seitsemänkymmentä kiloa pitäisi laskelmien mukaan alittua marraskuun loppupuolella. Ja tavoitehan oli päästä niihin lukemiin tammikuun lopussa koittavaan Filippiinien reissuun mennessä. Nyt näyttäisi siltä, että jos paino jatkaisi tasaisesti putoamista, voisi silloin alittua jo 65kg, mikä olisi huisia! Täytyy kuitenkin muistaa, että tuskin paino tippuu yhtä nätisti koko matkaa. Lisäksi väliin mahtuu joulu, vuodenvaihde sekä synttärit ja meidän vuosipäivämme. Ja hommia pitää tehdä koko ajan kovemmin, että tulosta tulee.

Tänään ei ole ollut esimerkillinen päivä. Aamupalaksi kyllä kaurapuuroa, maitoa ja omena ja välipalaksi proteiinirahkapurkki. Sitten kävimme vähän ostoksilla ja sen päätteeksi thaimaalaisessa ravintolassa, jonka bongasimme läheltä kotia. Ei tullut siellä mitenkään mässättyä, mutta ei tuo valkoinen riisi ja rasva hyvääkään tee. Eikä ollut edes niin kamalan hyvää. Harmittaa tavallaan, että tulee syötyä turhia kaloreita, kun ruoka ei ole edes kovin hyvää. Kotona sitten vähän ote päästi lipsumaan. Olin ajatellut, että syön pakkasesta yhden Puffet-jäätelön jälkkäriksi. Ei yhdessä kovin hirvittävästi ole kaloreita. Eikä olekaan, mutta kahdessa jo on... Ups! Nyt pitäisi jaksaa jumpata. Ei siis vain noiden jäätelöiden takia, vaan muutenkin. Olisi ihan kaunis lenkkeilysää, mutta kun minulla on sovittuna lenkkeilyä huomiselle (poikaystävän kanssa) ja tiistaille (kaverin kanssa). Eli taidan siis jumppailla sisällä Jillianin kanssa.

Ei näitä liikaa...

Kulunut viikko on kiireestä huolimatta sujunut pääosin onnistuneesti. Olen jaksanut töiden jälkeen vielä liikkua hyvin ja ruokailutkin ovat sujuneet ihan ok. Olen nyt siis opettajana alakoulussa ja syön lounaaksi kouluruokaa. Niin hyvää kuin se resursseihin nähden onkin, ei se aina ole helpoin mahdollinen lounas ihmiselle, joka yrittää jättää hiilihydraatteja vähemmälle. Nälkä tulee melko nopeasti, kun en viitsi kamalan suuria annoksia ottaa. Hyvillä eväillä selviää kuitenkin päivästä. Lisäksi olen hamstrannut töihin vähän herkkujakin.

Työeväitä. Näitä olen syönyt säästeliäästi.

Viikkoon on kuulunut myös runsaita salaatteja, paljon hedelmiä ja eilinen ihana, kotitekoinen pihviateria (salaattia, keitettyjä vihanneksia ja lasi punaviiniä kaverina). Alkaa ihan oikeasti tuntua siltä, että tällä kertaa pystyn tähän. Tällä kertaa tämä ei ole epäonnistunut laihdutusyritys tai "laihduin kymmenen, lihoin viisitoista kiloa" -tyyppinen tarina, joita minullakin on takana. Tällä kertaa saan painon alas ja pidän sen siellä. Kaikesta herkuttelusta huolimatta on siis hyvä fiilis. Ja nyt kirjoittelun jälkeen on taas paljon helpompi ryhtyä jumppaamaan eikä vain suunnitella sitä. Loppuun pari kuvaa terveellisemmistä ruoista, jottei kenellekään jää himoja noiden minun herkkukuvieni vuoksi. ;)

Keskiviikon päivällinen salitreenin jälkeen.
Tein samanlaisen satsin torstaille evääksi.

Onneksi saatiin omppujakin!

Kehoni koostumus

Olen ollut koko viikon todella kiireinen, mutta nyt on hyvä, pieni hetki aikaa kirjoittaa. Kävin äsken kehonkoostumusmittauksessa. Eli siellä siis mitattiin, mistä aineksista kehoni koostuu. Ja vastaus on: pääosin rasvasta. Tiedossahan se oli, mutta silti totuuden kohtaaminen tuntuu ikävältä.

Rasvaprosenttini on aika tarkalleen 40. Eli lähes puolet minusta on rasvaa. Kuinka inhottavalta se kuulostaakaan! Rasvaa on kropassani yli kolmekymmentä kiloa. Hyvä uutinen on sen sijaan se, että viskeraalista rasvaa minulla ei ole juurikaan. Viskeraalisen rasvan määrän tulisi ohjeen mukaan olla alle 100 kuutiosenttimetriä. Minulla määrä jää hitusen alle kahdeksaankymmeneen eli siinä asiassa en ole edes riskirajoilla.

Lihasmassaa minussa on vähän yli 25kg, mikä on yli suositellun (painoon verrattuna, ei prosentuaalisesti). Tämäkin on siis hyvä asia. Eli tuon tiedossa olleen rasvaprosentin suuruuden lisäksi ei oikeastaan huonoja uutisia. Kehossani on sopivasti nesteitä, en ole kuivunut, mutten myöskään turvoksissa. Kehoni on myös mittausten mukaan hyvin tasapainossa.

Nyt siis vain pitäisi saada tuota painoa pois niin, että kaikki lähtee rasvana. Aion mennä uudelleen mittaukseen joskus joulukuussa. Toivon, että kehitystä on silloin tapahtunut. Saamani arvion mukaan olisi suositeltavaa pudottaa painoa 17,5kg. Joo-o. Onhan siinä työnsarkaa... Hitaasti mutta varmasti. Juttelin hetken testin tekijän kanssa ravitsemuksesta ym. ja hän sanoi minulle suorilta käsin, että 1400kcal päivässä ei riitä minulle, vaan pitää syödä enemmän, ettei kroppa mene säästöliekille. Eli äiti taisi sittenkin olla oikeassa... Pitää siis koittaa pitää energiansaanti vähintään 1500kcal:ssa, ehkä vähän korkeammallakin. Tällä hetkellä onkin havaittavissa pientä jumitusta tuon painon suhteen. Paino on koko viikon junnannut 77kg:n tuntumassa. Mutta ehkä se taas sitten yhtäkkiä humpsahtaa. Pidetään peukkuja.

Nyt täytyy taas siirtyä luennolle ja sen jälkeen vielä BodyCombatiin. Aika pitkiä nämä päivät ovat, kun olen seitsemältä aamulla lähtenyt liikenteeseen ja joskus puoli ysin aikaan olen illalla kotona. Ja tällä viikolla on lauantainakin töitä. Sunnuntaina aion vain löllöillä!

Vaihtelevia fiiliksiä

Joo, on taas laihdutusfiilikset vaihdelleet päivän aikana laidasta laitaan. Päivällä töissä teki taas mieli syödä kaikkea, ja muutama laku suuhun eksyikin. Kotona taistelin myös itseäni vastaan, kun kaapissa olisi suklaata. Tarkemmin kun asiaa ajattelin, ei edes oikeastaan tehnyt mieli sitä suklaata, mutta jotain kuitenkin. Onneksi kuitenkin voitin taistelun, ja suklaat saivat jäädä kaappiin. Luulen, että nyt on tullut syötyä sen verran huonosti, että se kostautuu. Pitää siis petrata.

Tulevat viikot ovat melko raskaita, kun päivällä on töitä ja iltaisin koulua. Päivät venyvät väkisinkin monina päivinä pitkiksi, kun liikkuakin pitää jossakin välissä. Täytyy siis oikeasti kiinnittää huomiota siihen, että on mukana laadukkaita eväitä - tarpeeksi. Pitää kehitää joku eväsarsenaali valmiiksi. Ja ensi sunnuntaina voisin tehdä ruokia valmiiksi pakkaseen. Silloin on siis seuraava vapaapäivä.

Tänään kävin itsekseni tunnin mttaisella juoksulenkillä. Noin seitsemän kilsaa tuli edettyä, ja olo oli kaikin puolin hyvä alusta loppuun. En minä sinne uimaan enää jaksanut mennä, olisi mennyt niin paljon aikaakin siihen ja piti ehtiä muutakin tehdä tänään. Lenkin jälkeen söin namipäivällisen: seesam-nugetteja. Ne ovat tosi hyviä! Muutamat kasvissyöjäkaverit ovat yhteisissä grillailuhetkissä minut niihin tutustuttaneet, ja voittavat kyllä makkarat mennen tullen. Eivät ne mitään terveellisintä ruokaa maailmassa ole, mutta menettelevät. Latasin lautasen muuten täyteen kasviksia ja pikku nokareen sinihomejuustoa otin kylkeen.

Näitä löytyy joidenkin kauppojen pakastealtaista. Nam!

Nyt taidan taas vetäytyä jo sänkyyn, kun huomenna pitää olla virkeänä uudessa työpaikassa. Onneksi rytmi on viikonlopun aamuvuorojen jäljiltä kohdallaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ja jos jollakin on hyviä eväsvinkkejä, niin niitä saa mielellään antaa!

Miten sen teen?

Minun on jo tämän blogin perustamisesta lähtien pitänyt tehdä postaus siitä, miten oikein toteutan tuon kalorinlaskuprosessini. Ensin esteenä oli se, etten osaa käyttää mitään kuvaohjelmia. Siis edes yksinkertaisia niin, että saisin leikeltyä niitä kuvia mitenkään. No, muutoskuvia tehdessä opettelin sen vähän. Nyt taas on ollut laiskotus koko blogin suhteen, niin on jäänyt sekin tekemättä. Mutta nyt siis luvassa Irpanan Excel-mainostusta! :)

Tärkein väline ruokailuni mitoittamisessa on keittiövaaka. Minulla on tuollainen Soehnle-merkkinen vaaka, jonka olen ostant muutamia vuosia sitten, varmaankin ihan Sokokselta. Se on osoittautunut ihan luotettavaksi peliksi ja mittaa pienetkin muutokset, vaikka painoa vaa'alla olisi jo toista kiloa. Tämä on tärkeä ominaisuus, jos esimerkiksi kaataa jotakin ruoan päälle, lisää pähkinöitä smoothieen tms., jolloin vaa'alla astian paino mukaan luettuna on jo paljon painoa. Äidilläni on jokin huono vaaka, ja siinä huomaa sen, että jos vaa'alla on jo paljon lastia, se ei kunnolla rekisteröi muutaman gramman painonlisäystä.

Kovassa käytössä oleva keittiövaakani

Ruokamäärät kirjoitan yleensä ruokaa laittaessani paperille. Joskus minulla on läppäri vieressä ja lisään tuotteet suoraan koneelle, mutta ruoanlaittovaiheessa alkeellisempi paperiversio on mielestäni nopeampi, vaikka suoraan koneelle kirjoittaminen on tietysti kokonaisuudessaan nopeampaa. Mutta yleensä haluan ruokaa nopeasti. :)

Tarralaput ovat käteviä tässä hommassa.

Käytän kaloreiden laskuun tosiaan Exceliä. Miksi? Nettihän on täynnä erilaisia kalorinlaskuohjelmia. Olen käyttänyt aiemmin mm. Kiloklubia, joka on mielestäni suhteellisen hyvä palvelu ja suosittelen sitä kyllä muillekin. Minussa vain on joissakin asioissa vähän perfektionistin vikaa, joten minulle ei kelpaa se, että Kiloklubista löytyy jokin läheltä liippaava tuote, muttei juuri oikeaa. Lisäksi omien ruokien lisääminen sinne on mielestäni hieman kömpelöä, kun ei voi laskea koko annoksen painoa ja siten punnita yhtä annosta, vaan pitäisi määrittää yhdestä ruokasatsista tietty määrä samankokoisia annoksia. Tämä ei toimi taloudessa, jossa on kaksi hyvin eri määriä ruokaa tarvitsevia ihmisiä. Poikaystäväni annosten täytyy olla suurempia. Siksi Excel. Ihana DI-poikaystäväni laati minulle Exceliin kaavat, joiden avulla ruokapäiväkirjan täyttö on lasten leikkiä. :)

Taulukossani minulla on kolme välilehteä. Ensimmäisellä välilehdellä on ruokapäiväkirja. Toisella välilehdellä on lista käyttämistäni ruoista ja ruoka-aineista. Kolmannella välilehdellä ovat päivän mukaan painotietoni, syöty kalorimäärä sekä liikunnalla kulutettu kalorimäärä. Lisäksi olen arvioinut normaalin päivän kulutuksekseni ilman liikuntoja 1700 kilokaloria. Ohjelmaan on laskettu painonmuunnokset laskennallisesti, eli mitä pitäisi tapahtua, jos dokumentaationi on oikein. Ja lisäksi siinä on kuvattu, mitä oikeasti tapahtuu.

Tässä pätkä listaa, jollainen siis löytyy kakkosvälilehdeltä.
Lista sisältää ruoka-aineet, joita olen käyttänyt.

Ensin etsitään listasta (linkitetty välilehti 2:esta) tuote, jota olen syönyt.

Sitten lisätään paino, paljonko tuotetta on syöty ja ohjelma laskee tämän määrän kalorit.

Elikkä tällaisella operaatiolla meikäläinen näitä kaloreita ränkläilee. Ei ole siis kovin monimutkaista. Ja koska olen tätä jo jonkin aikaa tehnyt, löytyy suurin osa syömistäni tuotteista jo tuolta listasta. Eilen keitin iltapalalle munan, ja kun munan keittoajasta oli kaksi ja puoli minuuttia jäljellä, päätin lyödä iltapalan koneelle, kun kaikki muu oli jo valmiina. Kun homma oli tehty, keittoaikaa oli vielä lähes minuutti jäljellä. Ei siis aivan kauhean aikaavievääkään, vaikka vaatii tietysti aluksi vähän totuttelua.

Joillekin tällainen ei sovi varmasti ollenkaan, mutta minä olen huomannut, että minulle tämä ruokakirjan pito ja vieläpä juuri näin pilkuntarkasti, on oikea tapa. Välillä ei tietysti meinaisi jaksaa, ja kaikkialle ei vaakaa voi kuljettaa, mutta arviointi ei ole pahaksi silloin tällöin. :) Nyt pitäisi koneelle iskeä tämän päivän karkkimäärät, ja arviointia joutuu käyttämään... Yh! Julma todellisuus iskee pian vasten kasvoja.

Kirjoituslaiskuus

Mitenkähän tämä innostus tähän kirjoittamiseen oikein laimeni noin äkkiseltään. Vielä pari viikkoa sitten kirjoittelin niin usein, että vähän hävetti, ja oikeastaan olisi tehnyt mieli kirjoittaa vieläkin enemmän. Nyt taas ei jotenkin ole ollut ollenkaan halua. On tuntunut siltä, ettei ole mitään kirjoiteltavaa. Vaikka kyllähän sitä fiilikset näistä painonpudotusasioista koko ajan vaihtelevat.

Hiljaiselosta huolimatta projekti on jatkunut ihan täydellä teholla. Tai no, ei ehkä ihan täydellä kuitenkaan. Olen urheillut tosi ahkerasti ja tänään jouduin melkein päättämällä päättämään, että nyt on lepopäivä. Kunto ei kai oikein kehity, jos ei kehon anna levätä. Eilen olin salilla ja huomenna menen lenkille. Torstaina olin pitkästä aikaa BodyCombatissa. Se oli taas tosi hauskaa! Yläselkä on eilen ja tänään ollut sen tuntuinen, että jotain nukkuvia lihaksia on tullut käytettyä. Ensi viikolla uudelleen!

Syömisten suhteen on mennyt vähän niin ja näin. Olen syönyt kaloreiden suhteen ihan mukiinmenevästi. Mutta laadussa olisi kyllä parantamisen varaa. Olen tainnut vähän kyllästyä noihin kasviksiin, joita yleensä syön, joten kasvisten syönti on jäänyt vähemmälle. Se taas ehkä saa aikaan sen, että näläntunne on yllättänyt useammin ja myös makeannälkä on päässyt yllättämään viime aikoina. Olen myös vähän sortunut. Parina viime päivänä vieläpä vähän turhan suuriin määriin.

Välillä syöminen sujuu näin kivasti. Kuvassa torstain "brunssi"

Tänään homma on päässyt ihan käsistä, mutta päätin tuossa jo, että antaa mennä. Huomenna uudet ohjat. En ole syönyt töiden jälkeen kunnon ruokaa, vaan syönyt suklaata ja sinihomejuustoa. Tosi terveellistä! Tosi esimerkillistä! Vähän vituttaa tämä, kun tuloksiakin on alkanut hienosti tulla. Painohan kävi parhaimmillaan tasan 77 kilossa, tänä aamuna painoa oli 77,7kg, vaikka eilinen päivä oli kyllä ihan ok.

Ei ole kuitenkaan sellainen masennusmieliala. Kyllä tämä tästä. Pitää jaksaa vain panostaa eväisiin, kun ensi viikolla alkaa viiden viikon työrupeama tokaluokan opena. Ja parina iltana viikossa on luentoja. Pitää tehdä salaatteja mukaan ja ottaa hedelmiä ym., niin pysyy se kasvisten määräkin hyvänä. Ja ehkä täytyy myös vähän lisätä erilaisia kasvislisäkkeitä menulle, niin ei ala kyrsiä nuo keitetyt kukkakaalit. :)

Hätäeväänä menee tällainen, mutta nälkä kyllä yllättää liian nopeasti.

Meillä on tiedossa ihanan ystäväporukkani kanssa lokakuun puolivälin jälkeen sellainen tyttöjen glamour-ilta, jonne pukeudumme parhaisiin ja muutenkin tälläytymisaste on korkea. Lisäksi tietysti tarjoilut ovat hienostuneet, ja jatkopaikkakin pitää valita tyyliin sopivaksi. Olisi tosi ihanaa, jos siellä kiloja olisi karissut vaikka jo sen kymmenen verran (ei ollenkaan mahdotonta), ja laihtuminen näkyisi niin, että kaverit, joita näen harvemmin, huomaisivat muutosta. Itsellä kun taas vaihtelee päivittäin se, että olenko mielestäni hoikistunut vai näytänkö samalta pullukalta kuin ennenkin. Edellä mainittu kyllä vie voiton ajallisesti, ja kuljen nykyään paljon suorempana ja ylpeämpänä. Mielestäni mahani ei röllötä aivan niin pahasti kuin ennen. Paitsi nyt, kun se on täynnä rasvoja... :(

Olipa hyvä, että kirjoitin! Vaikkei tämä tuotoksena olekaan niin ihmeellinen, eikä välttämättä maailman parasta luettavaa, sain itse ihan uudenlaista puhtia tähän touhuun. Päätin, etten syö loppuun asti sitä homejuustoa. Suunnittelen huomiseksi triathlonia. :D No eii! Mutta siis mietiskelin tossa, että ois kiva mennä lenkin jälkeen uimaan, ja koska uimahallille ei välttämättä saa kamoja säilöön lenkin ajaksi, voisin ensin juosta, sitten hakea kamat kotoa ja pyöräillä hallille. Kuulostaa suunnitelmalta! Ai niin, jossain välissä pitää suunnitella maanantain tunteja lapsosille. :)

Lopun piristykseksi: meidän uusi vedenkeitin. :)

Rutinoitumista

Huomaa, että olen ollut töissä viime päivät, kun kirjoittaminen ei ole houkutellut aivan niin paljon kuin kotipäivinä. Ei ole joka päivä ollut aikaakaan. Eilen oli piitkä päivä töissä, ja sen jälkeen vain käväisin kotona, kunnes pyöräilin lenkkeilemään kaverin kanssa. Ja lenkin jälkeen söin ja menin nukkumaan. Huomenna on tämän työputken viimeinen päivä, sitten on kolme päivää vapaata kiskantädin hommista. Koulu kyllä alkaa tiistaina, mutta minulla on vain yksi luento illalla.

Painonpudotus alkaa tietyllä tavalla vähän rutinoitua. Ruokien kirjaaminen menee melko sutjakasti, ja punnitseminen kuuluu jo osaksi ruoanlaittoa. Laihdutus ei myöskään pyöri aivan koko ajan päälimmäisenä mielessä, kuten se vielä viime viikolla tuntui tekevän. Saattaa tietysti johtua myös siitä, että päivissä on jotain muutakin tekemistä kuin oman navan tuijottelu. Liikuntaa olen harrastanut ahkerasti. Juuri katsoin Heiaheiasta, että tällä viikolla on tullut juostua 18 kilometriä. Salilla olen käynyt vain kerran. Huomenna menen taas. Äsken kävimme poikaystävän kanssa reilun tunnin kävelylenkillä.

Olen tässä muutamana päivänä syönyt taas vähän turhan hintsusti. Se näkyy kalorilukemien lisäksi siinä, että on tänään esimerkiksi vähän on tehnyt mieli herkkuja. Vaikka tuossa päivällä tuumasin ääneenkin, että jotenkin tekisi mieli herkutella, muttei oikeastaan tee mitään tiettyä herkkua mieli. Ehkä jostain vanhat tavat hieman nostavat päätään siinä mielessä, että herkkuja pitäisi muka tehdä mieli, vaikka oikeasti enää ei edes tee. No, kyllä välillä sentään ihan oikeasti tekee mieli jotakin. Meille tulee töihin aina aamulla tuoreita pullia ja croissantteja, ja niitä kyllä katselen kaihoten. Vaikka eivät ne kyllä  niin hyviä ole... En siis ole nyt sortunut, mutta aiemmilta kerroilta muistelen näin. :)

Hyvin siis menee, mutta menköön! Paino on hassu juttu. Se aina tipahtaa johonkin odotettua alempaan lukuun (viimeksi 77,9kg), ja nousee sitten uudelleen korkeammalle, kunnes taas tippuu tuohon samaan. Tänä aamuna paino oli taas 77,9kg, mihin se tippui jo torstaina, mutta käväisi välillä korkeimmillaan 78,8kg:ssa. Pitäisikin pitää varmaan tässä joku vaakalakko vähän aikaa, niin ei pyörisi ajatukset niin noissa satojen grammojen heitoissa, mitkä tietysti voivat johtua kaikennäköisistä nestekertymistä ym.

Mutta huomenna siis herätys vielä ennen puoli viittä, joten tämä tyttö lähtee tästä nukkumaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Älkää antako syksyn masentaa! P.S. Ensi viikolla vähän inspiroivampia tekstejä. Nyt ei oikein irtoa...