Uudet tuulet

Hei!
Olen pitänyt pitkää taukoa tästä kirjoittamisesta, ja painonpudotuskin on ollut jäässä. (=Paino on noussut lähelle lähtölukemia.) Nyt olen päättänyt taas ryhdistäytyä, mutta haluan aloittaa homman aivan puhtaalta pöydältä. Hautaankin tämän blogin nettiavaruuteen ja siirryn kirjoittamaan toista (ehkäpä hyvinkin samankaltaista) vastinetta. Jos kiinnostaa kuulla, kuinka taas aloitan homman alusta, voi uutta blogia lueskella osoitteesta:

http://sadaskerta.blogspot.fi/

Ihanaa kesää!!

Motivaatio, itsekuri ja kaikki mahdollinen hukassa

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, sillä aika on mennyt asuntoasioiden hoitamiseen. Olemme nyt päätäneet poikaystävän kanssa ostaa asunnon. Prosessi syö melkoisesti aikaa, kun pitää selailla ilmoituksia, käydä näytöissä ja kierrellä pankeissa keskustelemassa lainasta. Mutta asiaan... Ei tämä homma nyt oikein etene. Minulla on syömisen kanssa todella suuria ongelmia. Tälläkin hetkellä mutustan irtokarkkeja. Plaah...

Liikuntaa olen sentään saanut tällä viikolla aloiteltua uudelleen. Maanantaina kävin pitkästä aikaa lenkillä, sillä päätin nyt olla välittämättä oikkuilleesta polvesta. Eikä se polvi sattunut lenkillä, nilkka kyllä. Eilen aloittelin taas kuntosalitreeniä. Se tuntuu tänään joka hetkessä. Lihakset ovat niin kipeät, että jokainen liikahdus tuntuu jossakin.

Minulla on tietokoneella sellainen kansio, jonka nimi on "Motivaatio". Sinne olen kerännyt kuvia hyväkroppaisista naisista (mainittakoon esim. Jennifer Lopez, Halle Berry, Tyra Banks ym. mitä olen sattunut keksimään). On siitä ollut jotain apua, sillä niiden voimalla sain itseni eilen raahattua salille. Syömisvalintoihin asti motivaatio/itsekuri taas ei ole riittänyt. En oikein tiedä, mikä neuvoksi. Yritin tänään etsiä sinne kansioon itsestäni sellaista kuvaa, joka motivoisi minua. Ajattelin, että oma kuva olisi siitä parempi, että minun lienee turha haaveilla J.Lo:n kropasta. No, en löytänyt yhtään kuvaa, joka olisi motivoinut minua, sillä kaikissa olen ainakin lähes yhtä pullea kuin nyt. En ole koskaan aikuisiällä ollut edes lähellä normaalipainoa tai kuvia sellaisesta ei anakaan löytynyt. Kuinka rohkaisevaa...

Olen nyt yrittänyt ottaa sellaisen "päivä kerrallaan" -asenteen. Tänään syön irtokarkkeja (enkä urheile, koska kropan pitää palautua), mutta huomenna ehkä en syö herkkuja. Huomenna taas olisi tarkoitus mennä salille, elleivät tuskat pahene.

Askeleittain

No niin. Tästä viikosta alkaen olen ruvennut opettelemaan terveellisempiä elintapoja pienin askelin, kuten kaikissa virallisissa suosituksissa neuvotaan tekemään. Olen siis laatinut itselleni viikkotavoitteita. Suurin osa tavoitteista on sellaisia, jotka pyrin säilyttämään mukana koko ajan - mielellään niin, että ne jäävät ihan pysyviksi elintavoiksi. Osa tavoitteista on sellaisia viikkoluontoisia juttuja. Niiden perään laitan alla tähden.

Kevääni koostuu siis seuraavanlaisista tavoitteista:
Vko 12: Syön vähintään viisi ateriaa päivässä. (Ja tätä pitää nyt jatkoon vielä vähän viilata niin, että ateriat koostuvat aamupalasta, kahdesta kunnon ateriasta sekä vähintään kahdesta väli-/iltapalasta.)
Vko 13: Liikun vähintään kolme kertaa viikossa.
Vko 14: Kokeilen kolmea uutta kasvista tai kasvisruokaa/ -lisäkettä. *
Vko 15: Syön vähintään 500g kasviksia ja marjoja päivässä. (Hedelmät tulevat siis tämän lisäksi.)
Vko 16: Liikun vähintään viisi tuntia viikossa.
Vko 17: Ei uutta tavoitetta tälle viikolle.
Vko 18: Syön herkkuja maksimissaan 500 kilokalorin edestä viikossa.
Vko 19: Syön kalaa vähintään kerran viikossa.
Vko 20: Teen vähintään yhden intervallitreenin viikossa.
Vko 21: Lihaton viikko (maito, kananmunat ja merenelävät ok) *
Vko 22: Supertreeniviikko: Vähintään 10 tuntia liikuntaa viikon aikana *

Eli melko pienin askelin edetään, mutta eipä ole tämän viikon tavoitekaan vielä mennyt täysin putkeen, joten pienestä pitää aloittaakin. Kuten näkyy, mitään en itseltäni kokonaan kiellä (paitsi lihan viikolla 21). Yritän siis oikeasti luoda itselleni pysyviä, terveellisiä elintapoja. Osalle teistä jotkut näistä tavoitteista saattavat näyttää ihan pöljiltä. Etkös muka syö kalaa joka viikko? No enpä syö. Ja virallinen suositushan taitaa olla vähintään kaksi kertaa viikossa, eli siinä on petrattavaa. Mutta nämä ovat siis sellaisia juttuja, joita juuri minun pitäisi opetella ja nimenomaan saada rutinoituneeksi osaksi elämää.

Nyt pyrin selviämään ilman ruokien punnitusta. Paitsi noita kasviksia pitää varmaankin aluksi vähän punnita, jotta opin taas arvioimaan  silmämääräisesti, paljonko jokin painaa. Ja sitten noiden herkkujen kanssa pitää myös ehkä käyttää vaakaa. Alan kyllä huomenna pitää taas ruokapäiväkirjaa, mutten määrätarkkuudella enkä oikeastaan painonhallinnan vuoksi. Minulla on melko paljon vatsavaivoja, jotka osittain johtuvat varmasti yleisesti epäterveellisestä syömisestä, mutta uskon, että on joitakin ruoka-aineita, jotka minulle eivät sovi. Niiden jäljille pyrin nyt pääsemään ruoka- ja vatsantoimintapäiväkirjan (joo, yök) avulla.

Ostin uuden muistikirjankin ruokapäivyriksi.

Tavoitteiden saavuttamisesta seuraa tietysti myös palkkioita. Kerään isolle kartongille tarroja omien mittareideni mukaan. Esimerkiksi tällä viikolla saan tarran jokaisesta päivästä, jolloin olen onnistunut tavoitteessani syödä vähintään viisi kertaa. Sitten tietyn tarramäärän kerättyäni saan jonkin kivan palkinnon. Olen nekin miettinyt etukäteen. Näitä minä suunnittelin reissussa palmun alla. :)

Osa tarrakokoelmasta, joka pääsee taas käyttöön. :)

Taas kehissä

Olen viikon päivät palaillut arkeen pitkän loman jälkeen ja nyt taas toden teolla pitää alkaa miettiä näitä painoasioita. Reissussa paino nousi pari-kolme kiloa. Alku meni hyvin, ja saatoin jopa pikkuisen kutistuakin, mutta loppureissusta tuli vain mässäiltyä kaiken maailman jälkkäreitä. Liikuntaa ei juurikaan tullut harrastettua sukeltamista lukuunottamatta. Ihanaa kuitenkin oli, enkä kadu reissun tuomia kiloja, vaikka kasvanut vatsaröllykkä peilistä yrittääkin syyttävästi tuijotella.

Nyt pitäisi kuitenkin taas päästä pikkuhiljaa kiinni arkeen ja saada painoa taas hilattua alas. Jo reissussa päätin, että tällä kertaa yritän sitä, mitä joka paikassa suositellaan. Rauhallista elämäntapamuutosta dieetti- tai laihdutusajattelun sijasta. Olenkin laatinut itselleni viikkotavoitteita. Voisin tehdä niistä huomenna tarkempaa selkoa. Tämän viikon tavoite on ollut syödä vähintään viisi kertaa päivässä, eli säännöllistä ateriarytmiä opetellaan. Ja karkinsyönti, jota olen tällä viikolla harrastanut ahkerasti, ei lukeudu noihin viiteen kertaan.

Joo, on tosiaan tullut mässättyä ihan urakalla. Minä kun päätin, että otan vain tuon yhden tavoitteen per viikko ja lisään niitä pikkuhiljaa (tämän viikon tavoite jää siis voimaan tuleviksikin viikoiksi). Saan siis syödä vaikka Hese-aterioita sen viisi kertaa, kunhan tulee syötyä kunnon aterioita tai välipaloja. En myöskään ole rajannut mitään pois, joten karkkia on tullut mässäiltyä. Tähän pitää saada muutosta, vaikka ensi viikon uusi tavoite taisi liittyä liikuntaan. Mutta näistä ja tähän liittämästäni tarrasysteemistä lisää huomenna, jos kerkeän. :)

Uusi tavoitteeni painonpudotuksen suhteen voisi olla 68kg kesäkuun alkuun mennessä. Siis tavoitepaino 68kg. Jospa tällä kertaa ihan pääsisinkin siihen...

Tänään lähdetään!

Nyt uskaltaa jo huokaista ja oikeasti sanoa, että kyllä me lähdetään tänään. Jee! Onpas kyllä helpottunut fiilis. Poikaystävän työkuviot eivät siis vielä selvinneet ja voi olla, että hän joutuu lähtemään takaisin päin jossakin vaiheessa ennen suunniteltua paluupäivää. Mutta sitä on turha miettiä. Nyt fiilistelen vain sitä, että kohta lähdetään.

Painonpudotusprojekti on ollut totaalisen jäissä viimeiset pari viikkoa. En tiedä, mihin se motivaatio oikein katosi. Olen syönyt varmaan kilotolkulla karkkia, mikä on täysin pölvästiä. Vatsanseutukin on alkanut taas kerätä massaa. Helskutti! Se siitä bikinikunnosta... No, reissun koitan elää niin, etten liho kymmentä kovin montaa kiloa. Sen jälkeen aloitetaan taas puhtaalta pöydältä. Pitää keksiä jokin uusi strategia.

Eli palaillaan maaliskuun lopulla asiaan. Tsemppiä kaikille painonpudotushankkeissanne ja koittakaa jaksaa pakkasta. Tuon aurinkoa mukana. :)

Elämä heittelee

Poikaystävä pudotti eilen kivan pikku pommin aamupäivän siivousurakan keskellä. Hänelle ovat pari työkaveria tarjonneet oman sivubisnesfirmansa palkkalistoilta hommaa, josta saatava korvaus on aika tuntuva. Ainakin tällaisessa taloudessa, jossa toinen elää Kelan tuilla ja osa-aikatöillä. Joo, sehän on hyvä asia. Ongelmia tulee siinä, että työt alkaisivat heti. Siis niikuin huomenna. Ja meillä olisi tosiaan lento Hong Kongin suuntaan torstai-illaksi. Mikä ajoitus!

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ne lennot jäävät käyttämättä. Diili on sellainen, ettei sitä oikein viitsi jättää väliinkään, varsinkaan kun firma maksaisi meille korvauksen peruuntuneesta matkasta varsinaisen palkan lisäksi (joka sekin on siis hyvä). Eilen homma oli vielä aika epävarmalla pohjalla ja viiden minuutin välein fiilikseni vaihtelivat epätoivosta pakkausintoon. Tänään tuli sitten musertavia uutisia: Homma on niin hyvä, että siihen kannattaa tarttua.

Poikaystävä on tällä hetkelllä neuvottelemassa siitä, josko projektia voisi lykätä parilla viikolla. Matkustaisimme siinä tapauksessa kahdeksi viikoksi Hong Kongiin ja Filippiineille. Minä saattaisin jopa jäädä pidemmäksi aikaa. Tuskin kuitenkaan kuudeksi viikoksi. Poikaystävä ei kuitenkaan osannut sanoa, onko tuo lykkäys mahdollinen ja se selvinnee vasta huomenna varmasti.

Eli tässä nyt sitten odotellaan, että lähdetäänkö kolmen yön päästä mihinkään vai jäänkö tänne murjottamaan. Minun kannaltanihan tämä on ihan perseestä, suoraan sanottuna, vaikka poikaystävä sanookin, että rahat tulisivat tietysti yhteiseen talouteen. Olen asennoitunut siihen, että seuraavat kuusi viikkoa saan siemailla sateenvarjodrinkkejä biitsillä palmun alla, sukellella ja snorklailla ja vaikka mitä. Tiedossa olisikin sen sijaan gradun kirjoitusta täällä saakutin pakkasessa.

Syvä huokaus. Olen eilen ja tänään itkenyt tunnin verran, kun ärsyttää tämä tilanne niin paljon. On vaikeaa ajatella ensi viikonlopun tekemisiä ilman, että alkaa miettiä, missä sitä oli tarkoitus olla samaan aikaan. Lattialla nököttää jo osa pakattavista tavaroista. Ja vaikka tiedän, että moni teistä ajattelee, että kaksi viikkoakin on pitkä, ihana loma ja mitä ruikuttamista siinä on, niin on se eri asia kuin kuusi viikkoa. Tietysti kiva, jos päästään edes vähäksi aikaa lähtemään. Pakko oli tänne avautua, kun en vielä ole tästä viitsinyt kovin monille puhua, kun ei oikein itsekään tiedä, mitä tässä tapahtuu.

Karkkihiiren paluu

Pari viime päivää olen elänyt pääasiassa karkilla. Miten tässä taas näin kävi?! Ärsyttää tämä oma heikkous ja tyhmyys. Paino on ponnahtanut pari kiloa ylöspäin. Osasyynä varmasti lihashiilarivarastojen täyttyminen ja nesteen kertyminen. Osasyynä ihan vaan puhdas lihominen. No, tästä vain nokka kohti uusia pettymyksiä...

Pitää ottaa vielä viimeinen spurtti ennen lomaa. Alle 70kg on turha enää havitella pääsevänsä, kun aikaa on viikko. Mutta jos vatsanseutu olisi edes pikkuruisen hoikempi, niin bikineissä olisi huomattavasti kivempi hillua. Lomafiilikset alkavat pikkuhiljaa kohota, vaikka ihan vielä en olekaan tajunnut, että lähtö on tosiaan aivan pian käsillä.

Nyt olen matkalla piipahtamaan vanhempien luona Turussa. Kunhan palaan kotiin, laittelen niistä bikineistä kuvia ja lisäksi pikkuhiljaa valmistuvasta lomapuvustostanikin voisin laittaa kuvamateriaalia. Tämä oli nyt vain tällainen karkinhuuruinen pikapäivitys, kun on hujahtanut useampi päivä ilman päivitystä. Osittain siksi, että epäonnistumisista on paljon ikävämpää raportoida.

Plööh ja plääh

Koko alkuviikon tuntui siltä, että tämä projekti sen kuin rullaa itsestään. Aina se tuntuu alussa siltä. Minulle kun tuo paasto ja sen jälkeinen aika ovat olleet vähän sitä uutta alkua taas. Syöminen on sujunut ihan mukavasti. Toissapäivänä torstaina tuli vain syötyä liian vähän ja se näkyi perjantaina. Koko ajan teki mieli jotain hyvää. Kävimme matkamessuilla ja kun siellä on kaikkia lakukioskeja ja Fazerin karkkilandioita, niin voi että, olisi tehnyt mieli jotakin herkkuja. Söin kotona poikaystävältä yhden After Eight -konvehdin ja soijasuklaavanukkaan, joita olin ostanut viikonlopun herkuksi. Tänään aamu alkoi taas ihan motivoituneena ja söin ison aamupalankin sitä varten, ettei nälän takia tule mussutettua. Niinpä vain kuitenkin käsi kävi tuossa kirjoituspöydän laatikossa, jonne ennen joulua olin varastoinut vähän jämäkarkkeja. Söin muutaman kermakinuskikarkin ja pari palaa tummaa suklaata. Eli ei juuri mitään, mutta silti ärsyttää. Tästä puuttuu nyt jotenkin se sallivuus. Viikolla oli siis tarkoituksella hihna tiukalla, jotta kroppa sai toipua paastosta. Nyt pitäisi taas löytää jostain se kohtuus...

Ongelmana vain on vähän sekin, kun nuo urheilumahdollisuudet ovat polven takia vähän vähissä. En voi juosta, mikä on yleensä ollut sellainen helppo pienen ylimääräisen pelastaja. Spinning olisi ok, mutta sitä ei järjestetä salilla, jossa käyn, vaan pitäisi matkustaa kauemmas. Harkitsen sitä kuitenkin huomenna. Kuntosalillakin olisi hyvä käydä, mutta jotenkin sinnekään ei ole tullut lähdettyä. Vesijuoksu ja kotijumppa ovat ainoita, mitä olen nyt tehnyt. Ihan suht ahkerasti, mutta eihän se ihan sama ole kuin kunnon juoksulenkki. Liikunnan vaikutus on minulla oloon ihan uskomaton. Näytän heti mielestäni paremmalta. Nyt kun ei oikein sitä fiilistä saa, niin motivaatio on vaikeaa pitää yllä. Hemmetin polvi!

Joo, nyt on jotenkin vähän masisolo. Paino on nyt noussut, kuten odotinkin. Tämän aamun paino oli 71,8kg eli noin kilo ollaan tultu takaisin päin alimmista lukemista. Se oli odotettavissa, mutta silti sekin ärsyttää nyt. Nyt ärsyttää siis kaikki. Vatsakin on palautunut normaaliin pömppöolotilaansa paaston pikkumasun jälkeen. Vatsa on vielä toiminut vähän huonosti ja alkaa vasta heräillä siihen, että jotain ruokaakin pitäisi prosessoida. No joo. Ehkä tästä voisi lähteä käväisemään ulkona pienellä kävelyllä, kun näyttää niin kivalta tuo auringonpaiste. Se saattaisi kohottaa mielialaa. Katsotaan, mitä loppupäivä ja huominen tuovat tullessaan.

Näppylänaama

Paaston jälkeen naamani on alkanut täyttyä pikkuisista näppylöistä. Ärsyttävää! Yleensä ihoni on tosi hyvä, ja yksittäisten finnien määrän vuodessa voi laskea sormilla. Nyt otsa ja leuka ovat aivan täynnä pieniä vieri vieressä olevia pikku näppyjä. Lisäksi niitä on ylähuulessa, poskissa ja jopa alaluomissa. Ne eivät onneksi näy kovin kauas, mutta minua ne häiritsevät. Kai nämä jotenkin liittyvät paastoon ja siihen, että kroppaa puskee kuonaa ulos. Toivottavasti tämä on ohimenevää.

Muu iho onkin sitten aivan ihanan tuntuinen! Johtuu siis eilisestä kuivaharjauksesta ja rasvauksesta. Suosittelen kyllä kaikille ja itsekin aion nyt huoltaa tätä ihoa vähän säännöllisemmin. Iho on ihanan sileä ja pehmeä ja näyttää tosi kirkkaalta. Ehkä se kallis voide on sen arvoinen...

Olin iloisesti yllättynyt, kun paino oli noussut tähän aamuun vain 100g. Odotin, että se jo pompsahtaisi, mutta se saattaa olla edessä huomenna. Katsellaan. Ihanan vähän on tehnyt mieli mitään muuta kuin mitä ruokasuunnitelmassa lukee. Totta kai välillä on käynyt mielessä, että viitsisikö maistaa vähän suklaata tai syödä jotain teen kanssa kahvilassa. Mutta eipä sitten oikeasti ole tehnyt mieli. Hain kaupasta maitoa lounaan kylkeen ja vähän tuli sellainen olo, että mitäs muuta sitä ostaisi, kun yleensä kylkeen on tarttunut kokispullo tai jotain karkkia. Tulin siihen tulokseen, että en tarvitse mitään muuta. Paitsi että jatkoin taas tällä poikaystävänruokkimislinjalla ja ostin hänelle kaksi konvehtirasiaa, kun joulusuklaat olivat alennuksessa puoleen hintaan. :)

Kohta pääsen pitkästä aikaa paistamaan kanaa. Nam nam!

Hyvää ruokaa, magneettikuvia, bikineitä ja kallista rasvaa

Otsikossa päivän tärkeimmät. Tänään kävin magneettikuvauksessa tuon polven takia. Huomenna menen ortopedille kuulemaan, mitä sen kanssa tehdään. Röntgenlääkärin lausunnon sain jo tänään. Jos joku on joskus niitä lausuntoja päässyt lukemaan, tietää, että se on ihan mahdotonta luettavaa normi-ihmiselle. No, googlen ja äidin (joka on siis terveydenhuollon ammattilainen) avulla sain selkoa, että siellä näyttäisi olevan jokin osittainen takaristisiteen repeämä, vanha sellainen. Oma veikkaukseni on, että lääkärin ohjeet ovat jotakuinkin: 1. Pudota painoa. 2. Treenaa lihaksia. 3. Ei rasitusta. No, sen näkee huomenna. Kiva kuitenkin tietää, että ilmeisesti siellä jotain häikkää oikeasti on, mutta ei kuitenkaan mitään vakavaa.

Syöminen on tänään sujunut suunnitelmien mukaan. Aamupalaksi tarjolla oli smoothieta peruskaavalla: Rahkaa, banaania, ananasta, soijamaitoa, marjoja, pähkinöitä, maca-jauhetta ja chlorella-levää. Hyvää oli! Välipalaksi söin Ryvita-näkkärin Floralla ja kurkulla. Lounaaksi tein tomaattikeittoa, josta odotusten vastaisesti tuli tosi hyvää! Odotukset eivät siis olleet korkealla, sillä aiemmin, kun olen tehnyt oikeista tomaateista (ei siis purkkijuttuja), keitosta on tullut pahaa. Nyt tajusin poistaa kuoret.

Ei näytä hyvältä, mutta sitä se on!

Tomaattikeittoon laitoin:
- 1,3kg tomaatteja (poistin kuoret kalttaamalla)
- vajaan litran vettä
- pari punasipulia ja neljä valkosipulinkynttä hienonnettuina ja kuullotettuina
- 2dl kermaa (15% rasvaa)
- 2rkl vehnäjauhoja
- ruukun tuoretta basilikaa
- suolaa, paprikajauhetta ja chiliä

Keitin kuorettomia, pilkottuja tomaatteja vartin verran, jonka jälkeen murskasin niitä hieman "muusinuijalla". Sen jälkeen lisäsin sipulit. Sekoitin vehnäjauhot kermaan ja lisäsin keittoon. Viimeiseksi heitin perään basilikat. Ja sitten kun vielä maustaa sopivilla mausteilla, niin nam nam! Kuvassa lilluvat rasvalammikot johtuvat siitä, että lisäsin keittoon jälkikäteen vähän oliiviöljyä, jotta saan hyviä rasvoja. Kaloreita tuossa keitossa on 51kcal/100g eli sellaiset 150kcal 300 gramman annoksessa. Ei paha...

Keiton nautiskelu kuitenkin keskeytyi iloiseen yllätykseen, kun postimies rimputti ovikelloa ja toi odotetun paketin. Tilasin viime viikolla Figleavesilta kahdet bikinit. En meinannut malttaa syödä loppuun keittoa, kun olisin heti halunnut kokeilla. Päätin kuitenkin hoitaa lounaan alta pois. Bikinit eivät, kumma kyllä, näyttäneet päälläni aivan yhtä hyviltä kuin sivuston malleilla, mutta olivat ne kuitenkin kelvolliset. Ja ihan bikinikunnossa tuo vatsaröllykkä ei vielä ole, mutta ajattelin nyt kuitenkin sellaiset hankkia. Laitan ehkä huomenna kuvia, jos kerkeän. Ainakin siis niistä pelkistä biksuista, ehkä jopa minusta niiden sisällä. :/

Päivällä kävin hierojalla. Paikat eivät enää ole niin jumissa, kuin olivat ennen joulua. Luulen yhden syyn olevan sen, etten voi juosta. Nuo rinnat kun taitavat juostessa hyvistä liiveistä huolimatta vähän pomppia, mikä taitaa jumittaa hartioita. Niskassa on pieniä jumeja. Hieronnan jälkeen menin Sokokselle katselemaan kiinteyttäviä voiteita. Bikinien sovittelu sai minun haluamaan panostaa vähän tuohon ihoon, kun se saattaapi jäädä vähän lörppymään. No, melko tehokkaan myyjän suostutuksella menin ja ostin Clarinsin kuudenkymmenen euron voiteen. Glups! En yleensä ole kova törsäämään tuollaisia summia juttuihin, joita en välttämättä tarvitse. Mutta nyt kävi näin ja näillä mennään. Eli sais nyt luvan olla hyvää voidetta! Tänään sitten kuivaharjasin ihoni ennen suihkua ja rasvailin antaumuksella. Katsotaan tuleeko tuloksia. Raportoin sitten.

Kallista rasvaa

Hieronnan ja shoppailun jälkeen söin vähän jogurttia mustikoilla ja kauraleseillä höystettynä ja päivälliseksi pöyräytin salaatin. Tänään ei ole vielä ollut lihaa lautasella, mutta huomenna syönkin sitten broileria. Nam! Olen tässä tiukan syömisen aikana löytänyt purkukeinon syömätarpeeseen, joka minulla usein on puhdasta tapa- tai tylsyyteen syömistä. Olen ruvennut ruokkimaan ahkerasti poikaystävää, joka puuhastelee nyt töiden ja nikkarointiprojektinsa parissa niin ahkerasti, ettei oikein muista tai malta syödä. Eilen paistoin kullalleni illalla karjalanpiirakoita (pakasteesta) ja tein kylkeen munavoita ja kaakaota. Tänään pyöräytin smoothien ennen kuin hän tuli treeneistä. No, käyhän se näinkin, kunhan en sitten itse maistele sivussa.

Pinjansiemenet kruunaavat salaatin.

Aamun painopäivitys

Ei paino ollutkaan vielä kivunnut. Nyt ollaan huikeassa luvussa 70,9kg. Wuhuu! Voin siis oikeastaan sanoa olevani seitkytkiloinen... :) Kivaa! No, huomenna se paino kyllä varmaankin jo kipuaa ylöspäin.

Nälän paluu

Tänään olen saanut vieraakseni tutun kaverin, eli nälän. Sehän hävisi tuossa paaston loppuvaiheessa lähes täysin ja pysyi eilenkin vielä poissa, mutta tänään on nälkä vaivannut päivällä pidempäänkin. Olen pikkuhiljaa siirtymässä kohti normaalia ruokailua, mutta tänään on menty vielä kasvislinjalla ja alle tuhannen kilokalorin energiansaannilla. Olin päivän opettamassa (no, vain neljä tuntia plus matkat 1h suuntaansa) ja illalla käytiin taas vesijuoksemassa. Eli en ole vain nyhjännyt sohvan nurkassa.

Paino oli aamupunnituksen mukaan hivuttautunut vielä pari sataa grammaa alaspäin. Huomisaamuksi odottelen sitten nousua. Tänään olen tankannut lisäravinteita: maitohappobakteereita, D-vitamiinia, magnesiumia, rautaa ja kalaöljykapseleita. Nekään eivät onneksi ole pistäneet vatsaa sekaisin. Tänään olo on ollut nälkää lukuunottamatta hyvä.

Aamulla ennen töihin lähtöä tein suunnitelmieni mukaan niska-hartiajumpan ja polvitreenin. Olin vähän suunnitellut, että saattaisin tehdä tuon pilates-treenin uudelleen, mutta en sitten jaksanut. Ja hyvä niin, koska energia olisi kyllä vesijuostessa loppunut kesken. Olemme nyt kaverini kanssa ruvenneet tekemään spurtteja vesijuostessa. Kun kierrämme altaassa suorakulmion muotoista rataa, yhden pitkän sivun spurttaamme tiheämmällä "askeleella" ja polvia nostaen. Tulee oikeasti sellainen olo, että vähän tekeekin jotain, eikä vain lillu. Tuntuu jopa reisissä. Vaihtoehtoista treeniä on löytynyt.

Huomenna ohjelmassa on magneettikuvaus, ja äsken varasin itselleni hieronnan, kun sattui löytymään aika. Väliaika ja ilta pitää kyllä ahkeroida tenttiin lukien. Huomenna ruokailu hoituu vielä kasviksilla, lihaa saan vasta keskiviikkona. Päätin nyt, että viikonlopun ruokasuunnitelmat teen vasta lähempänä. Tarkastelen tässä, mitä sitä oikein tekisi mieli. Ennen sitä tiedossa on paljon broileriruokia. Mutta niistä tarkemmin myöhemmin. Nyt kutsuu peti.

Hyviä fiiliksiä

Tänään olikin sitten ensimmäinen päivä maanantain jälkeen, kun söin kiinteää ruokaa. Olen juonut koko päivän tuota paastojuomaa, mutta lisäksi syönyt porkkanaraastetta, omenaa ja nyt illalla maustamatonta jogurttia mustikoilla. Oli kyllä ihan kivaa päästä syömään. Odotan vielä enemmän jonkin suolaisen syömistä. Tuo juoma kun on sellaista makean ja happaman sekoitusta. Mustikat maistuivat kyllä tosi hyviltä!

Siinäpä päivän ruokia. :) Omenoiden jälkeen tuli jostakin syystä tosi huono olo. Ajattelin jo, että onpa tosi tylsää lopettaa paasto oksentamalla ekat paastonjälkeiset ruoat ulos, mutta onneksi olo meni pikku päikkäreillä ohi. Muuten on ollutkin ihan hyvä olo, eikä nälkä vielä ole tullut kaveriksi. Katsotaan huomenna...

Tässä iltasella jaksoin jumppaillakin. Olin jo eilen päättänyt, että tänään jumppaan kotona, kun on niin vähän tullut liikuttua viime aikoina. Meinasi jo tuon huonovointisuuden takia jäädä väliin, mutta sain kuin sainkin itseni hommiin. Tein ensin kepin kanssa niska-hartiaseudun jumppaa ja tasapainoilin tasapainolaudalla. Sen jälkeen tein Me Naiset Sportin uusimmassa numerossa olleen pilates-tyyppisen jumpan, jossa treenattiin pääasiassa keskikroppaa, mutta muukin vartalo sai oman osansa. Oli kyllä hyvä jumppa! Tein vielä fyssarin neuvoman treenin polvien kuntoutusta ajatellen ja lopuksi venyttelin. Ajattelin ottaa tavoitteeksi, että tekisin päivittäin niska-hartiajumpan ja polvitreenin. Lisäksi tuon pilates-sarjan voisin tehdä vähintään neljä kertaa viikossa. Siinä pysyisivät varmaan lihakset jossakin kunnossa ja saisin vatsalihakset kuntoon. Noita kaikkia jumppia pystyn tekemään myös reissussa, kunhan otan kuminauhan polvitreeniä varten mukaan.

Ajattelin ryhtyä antamaan itselleni tarrran kalenteriin hyvin sujuneesta päivästä. Tänään on ehdottomasti sellainen päivä, ja saan valita ensimmäisen tarran. Toivottavasti siitä seuraa värikäs kalenteri. :) Eilisellä kauppareissulla ostin vähän lisää lehtiä, sillä viimeistään reissussa ne tulevat luetuiksi. Ja nyt vuoden alussa on kivasti kaikkia painonpudotukseen liittyviä juttuja. Huomenna menenkin pitkästä aikaa sijaisopeksi. Tiedossa siis aikainen herätys, eli nyt täytyy ruveta nukkumaan. Mukavaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä kaikille vuoden terveellisemmin aloittaneille!

Kg ja KuntoPlus

Viimeistä viedään!

Tänään on viimeinen päivä, kun tarvitsee pärjätä pelkillä nesteillä. Huomenna sitten pikkuisen kiinteääkin ruokaa. Ihan kivasti ja nopeastihan tämä aika on mennyt. Luulen, että tuo paastosta palauttelu saattaa olla jopa hankalampi vaihe kuin tämä itse paastoilu. Kun alkaa syödä, niin sittenhän sitä varmaan tekee mieli syödä enemmän. Vatsanikin kun on vähän ongelmallinen, niin pelkään, että se saattaa reagoida syömisen uudelleenaloitukseen ikävästi. Aloitan huomisaamun maitohappobakteereilla. Ilmeisesti jotkut ovat vähän sitä mieltä, ettei tuo suolihuuhtelu ole terveellistä, koska se tuhoaa suoliston bakteerikannan. Täytyy siis alkaa huomenna rakentaa sitä uudelleen, jos näin ovat asiat. Ja sitä maitohappobakteereiden syömistä jatkankin sitten reissuun asti ja reissussa. Jospa sillä välttyisi turistiripulilta.

Kaikenkaikkiaan tänään on ollut tosi hyvä ja pirteä olo. Voisi olla jopa fiksua jatkaa paastoa vielä pari päivää. Nääh - pidän syömisestä. Ja kun olen suunnitellut aloittavani syömisen huomenna, niin jotenkin tuntuisi nyt pahalta siirtää sitä tuonnemmaksi. Ja enköhän tälläkin ajalla ole jo saavuttanut kaipaamani hyvät vaikutukset: muutama kilo on lähtenyt painosta, hiilarikierre melko varmasti katkaistu ja kroppakin kai puhdistunut. Nyt vain katse paaston jälkeiseen aikaan.

Se kyllä täytyy sanoa, että jos olisi taipumusta syömishäiriöihin, en kyllä suosittelisi tätä paastoa. Itselläni on noita ahmimispiirteitä, mutta koskaan en ole tehnyt mitään bulimiaan tai anoreksiaan viittaavaa. Tuosta kun saa tiettyä tyydytystä, kun vatsa on aivan tyhjä ja näyttää aika pikkuiselta aiempaan röllöön verrattuna. Siis eiväthän ne makkarat siitä päältä minnekään ole kadonneet, mutta vatsalaukku ja suoli ovat jatkuvasti tyhjillään, eikä ole mitään ruoka-aineiden aiheuttamia turvotuksia. Helppoa olisi varmaan jäädä riippuvaiseksi tuosta pikku vatsasta.

Tänään meille on muuttanut pariksi viikoksi vieraileva asukki. Poikaystävän vanhemmat lähtivät kahdeksi viikoksi Thaimaahan, ja toivat lemmikki-chinchillansa meille hoitoon siksi aikaa. Minä en ole todellakaan mikään eläinihminen, mutta tuo karvapallo on aika harmiton. :)

Pieni vieras

Pieni mainostus

Jos et ole seurannut uuden musiikin kilpailua, niin käy tsekkaamassa (ainakin) osallistuja numero neljä: Hukka ja mama. Minuun ainakin uppoaa, ja naissolisti Martina on kaverin kaveri ja ihana tyyppi! Mielestäni parasta UMK-antia tänä vuonna. Saat toki olla eri mieltä. :)

Uunituoreen musavideon voi katsoa Voicen sivuilta TÄÄLTÄ.
Harmi, että video on ilmeisesti vielä Voicen yksinoikeudella, joten en voi sitä suoraan laittaa tänne Youtubesta.

Ja äänestysohjeet UMK-kilpailua varten Ylen sivuilta TÄÄLTÄ.

Äänestysaikaa on huomisiltaan. :)

Polvivitutusta

Kävin tänään työterveyslääkärillä, joka myös otti polviasian onneksi vakavasti. Tiistaina menen magneettikuvaukseen ja sitä seuraavalla viikolla sitten ortopedille. Nämä tulevat käynnit menevät siis vakuutuksen, eivät työterveyden, piikkiin. Eli tutkitaan nyt, mikä tuota polvea oikein vaivaa. Työterveyslääkäri oli ennen joulua tapaamani lääkärin kanssa samaa mieltä, että Bakerin kystalta vaikuttaa. Ja hänen tuomionsa tuon vaivan tiimoilta oli melko musertava. Tuo on kuulemma sellainen vaiva, joka saattaa uusia milloin vain eikä hoitokeinoa oikein ole. Hänellä itsellään kuulemma on sama vaiva, joten uskon lääkärin tietävän, mistä puhuu. No, Bakerin kystan ei pitäisi itsestään ilmestyä, vaan taustalla on lähes aina jokin muu vika polvessa. Siksi siis magneettitutkimukseen. Väsyneenä ja aliravittuna lääkärin toteamus siitä, että joudun mahdollisesti jättämään ju-jutsun (ja varmaan myös juoksemisen, BodyCompatin ym.) pois liikuntakalenterista - jopa lopullisesti, oli vähän liikaa. Rupesin jo vastaanotolla itkemään ja myöhemmin poikaystävän kanssa puhelimessa jutellessani kontrolli petti täysin. Eihän se nyt oikeasti ole mikään lopullinen tuomio eikä edes mikään maailman kaatava asia. Kaksi vuotta sitten olisin naureskellut, jos joku olisi sanonut, kuinka paljon nyt vituttaa, etten pysty juoksemaan, ja puoli vuotta sitten motivaatio ju-jutsun suhteen oli aivan nollissa. Mutta onpahan taas motivaatiota tämän painon pudotukseen. Polvet kun eivät kestä urheilua tällä määrällä massaa.

No, massan määrä on taas vähän vähentynyt. Aamupaino oli 72,4kg. Voi jos tuosta vaikka kilo lähtisi vielä viikonloppuna... No joo, katsellaan. Se on taas sitten arvoitus, mitä tulee takaisin, kun syöminen alkaa. Seuraan asiaa mielenkiinnolla. Sunnuntaina syön siis ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen kiinteää ruokaa, mutta se tarkoittaa vain omenaa, porkkanaa ja jogurttia mustikoilla. Maanantaina lisään vähän salaattia ja sosekeittoa ja tiistaikin menee vielä kasvisruoalla. Kalorimäärät jäävät vielä tiistainakin alle tuhannen, jos (kun!) pysyn ruokasuunnitelmassani. Keskiviikosta eteenpäin olisi sitten tarkoitus alkaa normalisoida ruokailua. Huomenna pitäisi mennä ruokaostoksille. O-ou.

Eilen poikaystävä valitti, että hengitykseni haisee, ja muisteli sen olevan ketoosin oire (mistähän se sen tiesi?). No, niinhän se onkin. Täällä lisää ketoosiin liittyvistä sivuvaikutuksista. Lisäksi tuo juoma, josta saan tällä hetkellä kaiken ravintoni, tuntuu takertuvan suussa kaikkialle ja jättävän jälkeensä plakkikerroksen. Hampaat ja erityisesti kieli pitää pestä tarkkaan. Muutoin on tänään ollut ihan hyvä olo. Kävimme taas kaverin kanssa vesijuoksemassa, ja sen jälkeen tuntui vähän heikolta. Tuntemukset menivät kuitenkin nopeasti ohi, eikä siis ollut mitään huimausta tai eilisen kaltaisia oireita. Vain sellainen olo, joka tulee joskus muutoinkin, kun on syönyt liian vähän ja liikkuu.

Nyt nukkumaan. Hyvää viikonloppua kaikille!

Lomatunnelman ja paaston jälkeisen motivaation nostatusta

Iltapäivällä ja erityisesti päiväunien jälkeen olo on ollut oikein hyvä. Pientä vatsan murinaa on kuulunut, mutta se on osa tätä hommaa. Vielä on pieni annos paastojuomaa jäljellä iltapalaksi. Kyllä olen tässä jo tänään haaveillut, että mitähän sitä sitten söisi, kun palaan taas arkiseen ruokavalioon. :)

Olen tänään myös miettinyt ihan oikeasti ja fiksusti tuota paaston jälkeistä syömistä. Muutamaksi päiväksi minulla onkin jo ruokalista valmiina, mutta pitää kohta sitä jatkaa. Suunnitelmallisuus kun taitaa minulla toimia kaikkein parhaiten, ainakin väliaikaisesti. Päätin myös haalia lehtiä motivaation tueksi. Tilattuna minulle tulee MeNaiset Sport, joka kolahti postiluukusta eilen tai toissapäivänä. Tänään ostin Fit Laihdu! -lehden. Niitä en ole vielä selaillutkaan, mutta jutut näyttävät mielenkiintoisilta. Mielenkiintoisemmilta kuin ensi viikon tentin kirjat...

Uusia lehtiä motivaation tueksi

Lisäksi työn alla on myös tulevan Aasian-loman virittelyä. Kävin viime viikolla ostamassa kasan kankaita, joista tarkoitus olisi valmistaa kaksi tunikaa, rantamekko ja shortsit. Ne ovat ihanan kesäisen värisiä ja tavallaan sekin motivoi, että toivon näyttäväni hyvältä uusissa vaatteissa. En kyllä yritä tehdä niistä sellaisia, että "parin kilon päästä näyttävät hyviltä", vaan sellaisia kivoja löysiä lomavaatteita.

Kesävaatekankaita

Olemme tällä viikolla katselleet vähän tekemistä reissulle. Tarkoitus olisi Filippiineillä päästä sellaiselle live aboard -sukellusreissulle. Pitää vaan tehdä tarkkaa selvitystyötä, jotta saadaan tietoa parhaasta (ja kuitenkin edullisesta) firmasta. Synttärilahjaksi sain kultaseltani aiheeseen liittyen sukellustietokoneen. Sellaisen käytetyn perusmallin, joka sopii minun tarkoitukseeni oikein hyvin. Poikaystävä katselee itselleen vielä omaa, sellaista joka sopii myös vapaasukellukseen. Lisää matkavalmisteluita on tiedossa viikonloppuna, kun pitäisi vakuutuksia ja viisumeita järjestellä ja sitä sukellusreissuakin miettiä lisää. Ja ensi viikolla matkamessuille. Jospa sieltä saisi ideoita vaikka seuraavaa kohdetta varten. Joo, tällaista on matkailufriikin ajattelu. Seuraava reissu jo mielessä ennen edellisen toteutumista. ;)

Synttärilahjaksi saatu Suunnon Vyper-sukellustietokone

Ei niin kivoja paastokokemuksia

Tämä aamu ei alkanut kovin hyvin. Menin pitkästä aikaa töihin, herätyskello oli soimassa klo 4.30. Sain unta vasta puoli yhden maissa ja nekin muutamat tunnit, jotka sain nukuttua, pyörin ja heräilin jatkuvasti. Aamu alkoi sitten sillä, että kun suljin makuuhuoneen oven, alkoi silmissä sumeta ja jaloista lähti tunto. Hoipuin vessaan ja keräilin itseäni hetken aikaa. Noustessani ylös sama toistui. Pääsin juuri ja juuri hoippumaan keittiöön (vaa'an kautta kylläkin). Onneksi olin illalla tehnyt aamupalajuoman valmiiksi. Nappasin sen jääkaapista ja painelin sohvalle istumaan. Pelotti, että pääsenkö ollenkaan töihin. Tuohon aikaan kun on vähän hankala saada sijaista.

Onneksi heikotus meni siltä osaa ohi ja pääsin kunnialla töihin. Sama tajunnan heikkeneminen tapahtui kuitenkin myöhemmin töissä uudelleen. Kiva oli siinä kassalla sitten seisoa, kun joka paikkaan nousi kylmä hiki, silmistä lähti osittain näkö ja sormista ja jaloista tunto. Onneksi oli hiljaista; pystyin istuskelemaan aina välillä hetken aikaa, kun työkaveri hoiteli kassaa. Tuokin meni onneksi ohi noin vartissa eikä enää palannut loppupäivänä. Otin kotoa varmuudeksi mukaan omenan ja töissä haukkasinkin siitä muutaman palasen. En kuitenkaan niin paljoa, että se pistäisi vatsan sekaisin - toivottavasti.

Mutta olipa vaan vähän pelottavaa. Toivon, että tuo johtui vain tuosta syömättömyyden ja nukkumattomuuden yhteisvaikutuksesta eikä enää toistu. Pyörittelin eilen mielessäni jopa ajatusta, että menisin salille töiden jälkeen. Joopa joo. Olisin vähintään pyörtynyt sinne. Eli loppupaasto mennään rauhallisesti vesijuosten tai kävellen sekä venytellen, mitä liikuntaan tulee. Oli vaan eilen sen verran hyvä olo, että tuntui, että kyllähän tämä tästä. Polvi oli tänään niin kipeä töissä, että vaihdoin huomisen vuoron pois. Minulla on huomiseksi työterveyslääkäri, joka toivottavasti kirjoittaa sairaslomaa, niin tulee jotain rahaa... Loppupaaston aikana ei sitten olekaan töitä, joten saan rauhassa lojua kotona. Jos olisi niin ikävästi, että nuo heikotuskohtaukset toistuisivat, paasto olisi pakko lopettaa. Minä kuitenkin teen tätä hyvinvoinnin takia.

Täytyy sanoa, että vaikka tänään on ollut tuota heikotusta ja aavistuksenomaista näläntunnetta, ei ole kuitenkaan tehnyt mieli syödä mitään erityistä. Olen kuitenkin hyllyttänyt karkkia ja kuljeskellut kaikkien herkkujen ohi, mutta mitään mielitekoja ei ole ollut. On ollut vain sellaista yleistä ärsytystä, kun ei "saa" syödä. Elämä tuntuu jotenkin epänormaalilta. Mutta omapahan on valinta. Ja vatsamakkaroistani näkee, että olen minä elämässäni syömisestä saanut nauttia. Pitää vain nyt sitten paaston päättyessä muistaa, miten sitä on nälkiinnyttänyt itseään, ettei heti tule nollattua paaston vaikutuksia Hese-aterialla ja suklaalla.

Väsymystä ja lihasten nykimistä

Toinen kokonainen paastoilupäivä alkaa taittua iltaan. Tänään on ollut havaittavissa (luultavasti) magnesiumin puutosta, sillä eri lihakset, erityisesti vasemmassa käsivarressa, ovat nykineet tasaisesti. Nyt paaston aikana en viitsi lisäravinteita syödä. Yritin ennen paastoa tankata magnesiumia, D-vitamiinia ja maitohappobakteereita. Noita kaikkia pitää varmaan kiskoa kuuriluontoisesti heti, kun alan taas syömään. Olen myös ollut melko väsynyt, vaikka yöllä tulikin nukuttua ihan riittävästi. Tenttiin luvusta piti pitää pieni päiväunitauko, kun yhden aukeaman lukemiseen meni noin vartti, kun torkahdin lähes joka lauseen jälkeen.

Muutoin on ollut ihan mukava olo. Nälkä ei ole vaivannut juuri ollenkaan - vain aivan hetkellisesti. Pahaa oloa ei ole tullut kuin myöskin aivan hetkellisesti aamulla. Jaksoin pyöriä kaupungillakin muutaman tunnin hoitamassa asioita ja ostoksia. Jouduin tänään käymään taas polven takia lääkärissä, sillä se ei ole parantunut viime käynnistä ollenkaan. Päin vastoin vähän pahentunut. Ei siellä ilmeisesti ole mikään rikki, kuten itsekin olen arvellut. Mahdollisesti vain jokin jänteen pää aiheuttaa ärsytystä ja turvotusta ja painaa hermoa. No, menen perjantaina työterveyslääkärille, joka arvioi, onko jatkotutkimuksille tarvetta. Katsellaan...

Pahoittelen kuvien puutetta! Nyt ei ole oikein mitään kuvattavaa. Pitää huomenna koettaa keksiä. :)

Pikapainopäivitys

Kun katsotte yläreunan painolaskuria, huomaatte sen harpanneen 800g eteenpäin. Eli siis paino on pudonnut. Ja painoindeksi siinä yläpuolella: Tadaa! Lievä lihavuus siis. Vaikka nämä paaston aikana saavutetut tulokset eivät kerro koko totuutta, sillä ne eivät tule pysymään, kunhan kroppa taas kerää nesteitä ja suoli täyttyy, niin saahan sitä silti iloita. Aika huisia! Nyt jos paino putoaisi loppuviikon aikana vielä pari kiloa, niin eiväthän ne kaikki voi tulla takaisin - eihän?

Ensimmäinen virallinen paastopäivä

Tänään olen siis ensimmäistä päivää ollut kokonaan syömättä. Ravinto on koostunut ainoastaan tuosta siirappi-sitruuna-pippuri -juomasta sekä teestä. Juoma on mennyt tänään alas paremmin kuin eilen, sillä laitoin tuota cayenne-pippuria vähän maltillisemmin. Eilisessä annoksessa sitä oli siis liikaa. Nyt tuo juoma on oikeastaan ihan hyvää. Johtuukohan pippurin vähentämisestä vai nälän kasvamisesta? :)

Itse asiassa tänään on ollut parempi olo. Ei ole juurikaan huimannut, ja näläntunnekin on ollut melko siedettävää. Kävin tuossa äsken vesijuoksemassakin kaverin kanssa, ja sekin sujui ilman suurta väsähdystä. Jee! Vielä ei ole kyllä ollut mitenkään erityisen energinen olo. Välillä on vähän väsyttänyt ja lihakset ovat ajoittain tuntuneet löysiltä ja voimattomilta. Vesijuoksu kuitenkin sujui hyvin.

Nyt naukkailen tässä iltajuomaa ja detox-teetä. Katsotaan, missä vaiheessa alkaa tämä syömättömyys tökkiä. Vähän tänään jo kateuden puuska iski, kun poikaystävä söi jauhelihatortillaa. Tuoksui hyvältä! Mutta muuten ei ole tehnyt mieli mitään erityistä. Pelkäsin, että tulee kamalia leiväntuskia tai muuta. Ehkä ne tulevat viikon loppupuolella tai sitten, kun alan taas totutella syömiseen. Nyt kuitenkin on vielä hyvä fiilis jatkon suhteen.

Niin nälkä, että näköä haittaa

Otsikko pitää ainakin osittain paikkansa, sillä päivällä oli välillä sellainen olo, että näön tarkentaminen kesti tavallista kauemmin. On ollut melko nälkäinen ja välillä vähän äkäinenkin olo. Mutta kaipa tämä tästä. Tänään sai sentään vielä syödä. Oletettavaa on, ettei olo vielä huomenna ole parempi, mutta jos sen jälkeen helpottaisi. Vähän tällaista itsetuhoista hommahan tämä paastoaminen on. Mutta jospa siitä olisi apuja.

Viimeinen ateria (vähään aikaan)

Paastojuoma testissä

Nautiskelen tällä hetkellä ensimmäistä paastoaamiaistani. Edessä on siis lasillinen vaahtera-palmusiirapista, sitruunasta ja cayenne-pippurista veteen sekoitettua juomaa. Kokeilin nyt sellaista yhdistelmää, jossa on 2,5dl vettä, 15g siirappia ja hieman reilut 15g sitruunamehua sekä ripaus pippuria. Eihän tuo nyt mikään makuelämys ole, ja voi olla, että tässä viikon aikana alkaa tulla korvista ulos. Päällimmäisenä maistuu cayenne-pippuri, sillä se jää kellumaan tuohon juoman päälle ja tulee siten ensimmäisenä suuhun. No, kyllähän tuota juo. Jos ei ole tottunut tulisiin ruokiin, kannattaa olla aika tarkkana tuon pippurin kanssa. Minä lisäilen chiliä ruokaan jos toiseenkin, joten tuo cayenne tuossa päällä ei polttele. Paastojuoman lisänä hörpiskelen aamiaisella Pukkan detox-teetä, joka onkin nautinnollisempaa juotavaa. Anis maistuu mukavasti. Josko se pitäisi minua usein vaivaavan salmiakinhimon loitolla. (Aivan varmasti!)

Tämän päivän aamupala, välipala ja iltapala.

Aamun aloitin lasillisella vesi-galuber-suola -liuosta, jonka pitäisi tyhjentää suoli. Paastoon olennaisena osana kuuluu tuo vähän ällö suolen tyhjennys, jotta kroppa ei ala käyttää ravintona suolen sisältöä. Vaikka tänään syönkin vielä lounaalla ja päivällisellä oikeaakin ruokaa, aloitin muut paastoon kuuluvat toimenpiteet jo tänään, sillä energiansaanti jää melko vähäiseksi. Lounaalla syön eilen tekemääni kasvissosekeittoa ja päivällisellä porkkanaa, raejuustoa ja näkkileipää. Tuossa parina edeltävänä päivänä, kun olen syönyt normaalisti mutta kurinalaisesti, on vaivannut jatkuva nälkä. Toivottavasti se ei jatku paaston aikana. Muuten tulee hikinen viikko... Eilen oli kyllä itsekuri koetuksella, kun olimme pelailemassa lautapelejä kavereiden luona. Siellä oli tarjolla Fani-paloja, suklaata, pop cornia ja suolapähkinöitä. Tyydyin lipittelemään vadelmakivennäisvettä ja syömään evääksi ottamani mustaherukkarahkan (joka oli kyllä tosi hyvää!). Vähän kyllä ärsytti, että miksi sitä pitää olla tällainen pullero, joka ei voi syödä, mitä haluaa, vaan pitää syynätä kaikkea.

Toissapäiväiset kanaruoat. Seuraavan kerran lihaa joskus reilun viikon päästä.

Pyrin raportoimaan tässä paaston aikana tasaisesti tuntemuksia. Jos joku vaikka sattuu olemaan yhtä hullu, että haluaa kokeilla. :) Tänään saa onneksi vielä vähän syödäkin.

Kuluvan viikon pääraaka-aineita

Kuri alkakoon!

No niin. Herkut on nyt herkuteltu, ja on aika aloittaa kunnon kuuri. Ja nyt siis ihan sellanen vanha kunnon laihdutuskuuri eikä mitään "muutan elämäntapojani vähäsen kerrallaan". Ihan vaan siks, että tässä on nyt vajaat neljä viikkoa reissuun lähtöön, ja kun kuusi viikkoa ollaan maailmalla, on turha yrittää mitään uusia rutiineja etsiä. Toive tietysti olisi, etten matkalla keräisi kiloja takaisin, mutta se ei aiemmilla Aasian reissuilla ole ollut ongelma. Kun on kuuma, ei tee mieli syödä. Lisäksi sikäläisestä ruokavaliosta uupuvat salmiakki ja kunnollinen suklaa, jotka ovat minun makkaroideni vankka perusta. Vielä kun settiin lisätään aktiivinen toiminta kävelyn ja vedessä temppuilun muodossa, niin eipä niitä kiloja ehdi kertymään. Sitten kun tullaan takaisin Suomeen maaliskuun puolivälissä, pitää taas ruveta miettimään kokonaisvaltaisemmin tätä meikäläisen elämäntapaa.

Tämä aamu (tai päivä, herättiin klo 12) alkoi smoothiella, joka oli melko tuhti. Siitä tuli yllättävän hyvää, vaikka tungin sekaan maca-jauhetta, chlorella-levää ja herneproteiinijauhetta. Purkkiananas ilmeisesti toi siihen tarpeeksi makeutta. Se toivottavasti myös saa nesteitä vähän liikkeelle. Vaikka se ei kyllä ehkä ole viime päivinä ollut ongelma, sillä olen ravannut vessassa ihan urakalla. Lounaaksi olisi tarkoitus syödä pinjansiemenillä rikastettua kanasalaattia ja päivälliseksi broilerin fileetä ja ratatouillea salsalla. Lisäksi vähän välipalaa ja iltapalaa. Eli näillä etiäpäin.

Vaahtera-palmusiirappipaasto

Paino oli tänä aamuna 76,2kg eli onhan tuota jokunen kilo tullut viime aikoina kerrytettyä. Osa lähtee toivottavasti nesteinä melko nopeastikin. Jos tuolla paastoamisella pääsisi vaikkapa siihen 73 kiloon, jonka tuntumassa parhaimmillaan pyörittiin. Tarkoitus on tässä nyt pari päivää syödä mitä sattuu. Haluan nyt toteuttaa kaikki pikku himot, joita on viime aikoina ollut. Huomenna illalla käymme syömässä poikaystävän kanssa ulkona. Minulla on ensi viikolla syntymäpäivä, jota juhlistamme nyt sitten vähän etukäteen. En halunnut lykätä tuota paaston aloittamista pidemmälle, joten siksi synttäreitä juhlitaan ennenaikaisesti.

Tänään olen tehnyt suunnitelmia ruokailun suhteen lauantaista eteenpäin. Paastoahan ei voi aloittaa aivan kylmiltään, vaan siihen pitää vähän valmistautua. Kevennän siis lauantain, sunnuntain ja maanantain siten, että lauantaina syön normaalisti, mutta kevyehkösti. Sunnuntaina jätän lihan pois ja maanantaina aloitan jo vaahtera-palmmusiirappi-sitruuna -litkun nauttimisen kasvisten kanssa. Tiistaista seuraavaan lauantaihin asti ravinto koostuukin sitten ainoastaan tuosta seoksesta, jossa on siis veteen sekoitettuna vaahtera-palmusiirappia ja sitruunan mehua sekä cayenne-pippuria. Laitan tarkempia ohjeita, kunhan olen itse testannut sopivaa suhdetta. Tietoa tuosta paastosta löytyy täältä.

Tällaista tavaraa: Ruohonjuuressa maksoi 45,50€.

Vielä en ole edes avannut purnukkaa, joten maku jää vielä arvailujen varaan. Sitruunoita en vielä ostanut. Täytynee ostaa ne luomuna, jolloin tulee parhaat detox-vaikutuksetkin. Siirapin lisäksi ostin Ruohonjuuresta paria eri teetä, sillä paastolla saan tuon litkun ja veden lisäksi juoda vain teetä. Toivottavasti noiden maut tuovat vähän vaihtelua siirappi-sitruuna -seokseen.

Pukkan detox-teetä ja Clipperin omena-inkivääriteetä

Tavoittenani oli heinäkuusta alkaen saada pudotettua paino alle seitsemänkymmene kilon Filippiineille lähtöön mennessä. Tuohon päivämäärään on enää alle kuukausi aikaa, ja vaikka jossakin välissä näytti, että tavoite tulee helposti saavutettua, ovat viimeaikaiset takapakit muuttaneet tilannetta. Nyt pitäisi reilut kuusi kiloa saada tiputettua alle kuukaudessa, mikä vaikuttaa melko mahdottomalta tehtävältä, vaikka pari kiloa olisikin pelkkää turvotusta. No, katsotaan, miten käy. Pidän sitä edelleen tavoitteena. Pitää kyllä tsempata tämä tammikuu.

Spartalaista kuria

Viimeksi kirjoittelin aktiivisen liikuntaviikkoni jälkeen. Valitettavasti liikuntaviikko oli liiankin aktiivinen kaltaiselleni pulleropallerolle, ja tuloksena on polvessa oleva Bakerin kysta. Se on siis eräänlainen rasitusvamma, jonka hoitoon lääkäri määräsi parin viikon tulehduskipulääkekuurin ja kielsi polvea rasittavan liikunnan. Ja minä kun juuri ennen sitä kävin ostamassa ihanat Asicsen nastalenkkarit (joille ei kyllä näillä plussakeleillä olisikaan ollut käyttöä). No, liikunta on siis viime viikkoina jäänyt vähemmälle.

Uudet kengät, joita vain kerran olen ehtinyt kokeilla.

Myös ruokavalio on ollut retuperällä. Osittain siksi, että tuo polven diagnoosi vähän kävi ärsyttämään, ja tuli sellainen olo, että paskat tästä taas mitään tule. Yksi syy on ollut tietysti joulu. Suklaata, torttuja, viiniä ym. on kulunut pyhinä melko runsaasti. Vuodenvaihde meni myös viinin merkeissä.

Ärsyttää, kun kilo ja toinenkin on taas hiipinyt vyötärölle. Tai peilistä tuntuu katsovan aika paljonkin lössähtäneempi olemus, vaikka vaaka ei ole heilahtanutkaan kuin sen vajaa kaksi kiloa ylöspäin. Luulen, että osasyynä on liikunnan puute. Lihasmassasta osa on varmasti korvautunut rasvahötöllä. Salille siis! Uintia ja salitreeniä kai pitää nyt ahkerasti kuukausi harrastaa. Polvi ei ole kyllä parantunut löhöilylläkään, eli saatan mennä ju-jutsutreeneihin, jollei polvi siellä kipeydy sietämättömäksi.

Tänään palailimme ystävieni kanssa Vaasasta uudenvuoden vietosta, ja junassa eräs nainen sanoi huomenna alkavan spartalaisen kurin. Sellaisen minäkin aion aloittaa. Olen antanut nyt itselleni armonaikaa huomisen ja ylihuomisen. Kaksi päivää saan siis herkutella, ja sen jälkeen alkaa kuri ja järjestys. Ajattelin potkaista vuoden käyntiin paastolla. Olen aiemmin paastonnut kahdesti mehupaastolla, mutta ne mehut ovat mielestäni pahoja ja kasvisliemi sietämätöntä, joten tällä kertaa ajattelin kokeilla sitruuna-vaahterasiirappilitkua. Tavoitteena siis päästä aiemmista kuonista eroon, katkaista hiilarikierre ja saada hyvä startti terveellisempään vuoteen. Jos siinä sivussa häviää pari kiloa, niin ihan kiva sekin. :) Mutta kirjoittelen huomenna lisää tuosta paastosta - sipsipussin äärellä...