Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, sillä aika on mennyt asuntoasioiden hoitamiseen. Olemme nyt päätäneet poikaystävän kanssa ostaa asunnon. Prosessi syö melkoisesti aikaa, kun pitää selailla ilmoituksia, käydä näytöissä ja kierrellä pankeissa keskustelemassa lainasta. Mutta asiaan... Ei tämä homma nyt oikein etene. Minulla on syömisen kanssa todella suuria ongelmia. Tälläkin hetkellä mutustan irtokarkkeja. Plaah...
Liikuntaa olen sentään saanut tällä viikolla aloiteltua uudelleen. Maanantaina kävin pitkästä aikaa lenkillä, sillä päätin nyt olla välittämättä oikkuilleesta polvesta. Eikä se polvi sattunut lenkillä, nilkka kyllä. Eilen aloittelin taas kuntosalitreeniä. Se tuntuu tänään joka hetkessä. Lihakset ovat niin kipeät, että jokainen liikahdus tuntuu jossakin.
Minulla on tietokoneella sellainen kansio, jonka nimi on "Motivaatio". Sinne olen kerännyt kuvia hyväkroppaisista naisista (mainittakoon esim. Jennifer Lopez, Halle Berry, Tyra Banks ym. mitä olen sattunut keksimään). On siitä ollut jotain apua, sillä niiden voimalla sain itseni eilen raahattua salille. Syömisvalintoihin asti motivaatio/itsekuri taas ei ole riittänyt. En oikein tiedä, mikä neuvoksi. Yritin tänään etsiä sinne kansioon itsestäni sellaista kuvaa, joka motivoisi minua. Ajattelin, että oma kuva olisi siitä parempi, että minun lienee turha haaveilla J.Lo:n kropasta. No, en löytänyt yhtään kuvaa, joka olisi motivoinut minua, sillä kaikissa olen ainakin lähes yhtä pullea kuin nyt. En ole koskaan aikuisiällä ollut edes lähellä normaalipainoa tai kuvia sellaisesta ei anakaan löytynyt. Kuinka rohkaisevaa...
Olen nyt yrittänyt ottaa sellaisen "päivä kerrallaan" -asenteen. Tänään syön irtokarkkeja (enkä urheile, koska kropan pitää palautua), mutta huomenna ehkä en syö herkkuja. Huomenna taas olisi tarkoitus mennä salille, elleivät tuskat pahene.
Voihan höh, tuosta karkkikierteestä on aina tosi vaikea pyristellä irti. :/ Voin vain puhua omalla kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä, että itsensä motivointi on todella hankalaa sellaisessa tilanteessa, kun meneillään on jotain todella suurta, kuten tuo asunnon hankkiminen. Toisaalta siinä vaiheessa, kun on saanut hyvän ruokavalio- ja liikuntarutiinin päälle, niin niissä tulee pysyttyä yllättävän hyvin vaikka elämä olisi kuinka kiireistä. Tai sitten olen sillä tavalla outo, että minulle nuo rutiinit ovat oikeastaan aika lohduttavia ja niiden avulla elämä pysyy edes jollakin tavalla järjestyksessä enkä jää liikaa pohtimaan ikävämpiä asioita. :)
VastaaPoistaEnpä tiedä onko kommentissani sinänsä mitään suurta pointtia. :) Lähinnä ehkä se, että älä kanna liian suurta stressiä tuosta laihtumisesta. Sille on olemassa oma otollinen hetkensä, se vaatii keskittymistä ja herkku-uhrauksia. Onko nuo tavoitteet pitäneet? :) Minusta tuo edellisen kirjoituksesi tavoitelista oli todella hyvä.
Juu, olen nyt ajatellut, että tämä kulkee vähän tässä vierellä ja keskityn, kun on taas enemmän - mitä: aikaa, motivaatiota, aivokapasiteettia? :) No, olen joka tapauksessa suunnitellut sellaista totaalista sokerilakkoa pääsiäisen jälkeen. Luin KuntoPlussasta tai jostakin naisesta, joka sitä oli kokeillut ja se saattaisi olla yksi ratkaisu. Tämä karkki- ja hiilarikierre kun alkaa olla aika paha. Sain vähän yhtä kaveria houkuteltua kanssalakkoilijaksikin...
PoistaTavoitteet eivät ole täysin pitäneet. Varsinkin tuo ruokailun säännöllisyys on osoittautunut tosi vaikeaksi. Olen nyt ollut paljon yksin kotosalla monta päivää putkeen opiskeluhommia tekemässä, ja jotenkin silloin erityisesti tuo syömisen säännöllistäminen on hankalaa. Silloin se on tosiaan helpompaa, jos rutiini on jo vähän selkärangassa. Huomenna yritän raahautua taas salille, jos lihakset sen sallivat. Olen edelleen aivan jumissa toissapäivän treenistä. :D
Tuo totaalilakko on omasta mielestäni ihan toimiva ratkaisu. Toteutin ihan saman viime kesänä kun aloitin tuon Dukan-dieetin, ja taisin syödä karkkia ekan kerran jonkun verran vasta syksyllä reissussa ja sen jälkeen loppuvuodesta. :)
VastaaPoistaKyllä se siitä, pienillä askeleilla eteenpäin. :) Mukavaa viikonloppua!