Vielä painohehkutus ja ruokailuista

Tänään tuleekin kirjoiteltua tänne ihan urakalla. Kyllä huomaa, kun olen lähes koko päivän yksin kotona. En tuossa aiemmin hehkuttanutkaan mun tän aamuista painoa, vaikka päivitin sen kyllä tuohon ylätikittäjään. (En tiedä oikein, miksikä sitä pitäisi kutsua.) Paino on siis eilisestä tippunut 600g. Eli enää alle puoli kiloa, niin seiska-alkuisissa ollaan. Pitää kyllä sen verran varauksella suhtautua tuohon, että saattaa huomenaamulla olla nousua ihan jo suolen toiminnan ym. takia. Mutta onhan se silti hyvä ja motivoiva aamun aloitus, kun paino on pudonnut hurjasti enemmän kuin osasi odottaa. Ajattelin, että jokohan uskaltaisin katsella jostain nettikaupasta niitä jumppahousuja. Onhan tuo tavoite jo niin lähellä.

Olen kyllä tämän päivän tähänastisista syömisistä ylpeä. Yleensä nämä kotipäivät ovat minulle kaikkein vaikeimpia, kun tekisi vain koko ajan mieli mussuttaa jotain. Ja minä olen salasyömäri. Siis syön yksin enkä kerro kellekään. Piilotan jopa karkkipaperit johonkin ja vien salaa roskikseen, ettei poikaystävä tiedä, mitä olen syönyt. Poikaystävä ihmettelikin tuossa joku aika sitten ääneen, että mikäköhän siinä on, että olen niin kauheasti lihonut, vaikka syödään ihan perusterveellisesti. Niin... Tunnustin asian hänelle ja luulen, että se jotenkin helpotti tilannetta. Eikä nyt puhuta mistään Pätkis-patukoista, vaan suklaalevyistä, jättikarkkipusseista, jäätelöpaketeista ja kaikesta, mitä päähän nyt kaupassakäynnin hetkellä sattuu pälkähtämään. Entinen minä olisi siis tänään aamupäivällä tullut jäsenkorjauksesta kotiin kaupan kautta, ja kaupasta mukaan olisi tarttunut vaikka sun mitä.

Vaan mitäpä tekikään tämänhetkinen minä? Ensinnäkin olin varautunut ateriankorvikejuomalla. Harkitsin vähän kaupungilla käymistä, joten ajattelin, että otan sellaisen juoman evääksi, niin ei tarvitse sortua mihinkään hölmöyksiin. Esim. Subway on paha. Se on paha erityisesti siksi, että oikein koostamalla patongista saa ihan ok terveellisen. Ja kyllä minä niitä patonkeja välillä syönkin, mutta sitten sellaisessa tilanteessa, että voin siitä nauttia tai että se on sillä hetkellä kätevintä. Se ei nyt kuitenkaan ole mikään ihan terveellisin vaihtoehto. Puolikkaasta patongista minä jään nälkäiseksi, mutta kokonaisessa on jo aika lailla kaloreita. No, en sitten juonutkaan sitä ateriankorvikejuomaani, koska päätin, ettei minulla Tiimarin lisäksi ollut pitään erityistä asiaa kaupungille. Tulin siis kotiin syömään ja söin eilen paistamani kananfiléen pakasteporkkanoiden, kukkakaalin, kurkun, paprikan ja leivän kanssa.

Tämänpäiväinen lounas, 460kcal

Nuo pikkuporkkanat on muuten tosi hyviä! Ja muutenkin suosittelen kaikkia pakastevihanneksia kaikille. Ne on helppoja, nopeita ja hyviä, kunhan vain opettelee syömään. Minä en esimerkiksi syönyt parsakaalia ennen ollenkaan, mutta muutamassa vuodessa siitä on tullut osa ruokavaliota. Jossakin lehdessä oli myös vähän aikaa sitten juttu noista pakastevihanneksista. Siinä sanottiin, että joissakin pakastevihanneksissa on jopa enemmän vitamiineja ym. terveellisiä aineita kuin tuoreissa, koska niitä ei ole jouduttu kuljettelemaan mistään tai keräämään raakana.

Välipalalla herkuttelin harkitusti Brie-juustolla, jonka vanhemmat jättivät tänne täällä käydessään. Söin sitä 25g ja sen lisäksi 100g viinirypäleitä. Oli ihan hyvää ja sopiva välipala noin kalorimielessäkin (163kcal). Äsken söin päivälliseksi fetasalaatin ja lisänä raejuustoa ja pari Ryvitan seesaminsiemen-ruisnäkkäriä, joiden päälle laitoin Floraa ja yhdet siivut Oltermannia. Oltermannikin oli vanhempien jäljiltä. Itse en sitä yleensä käytä. Käytämme vähän kevyempää Edamia. Mutta ajattelin, että vähän herkuttelen. Ei se kyllä edes maistunut erilaiselta, kun ne Ryvitat ovat niin voimakkaan makuisia. Ne Ryvitat on tosi hyviä. Ajattelin, että niissä saattaa kyllä olla melkoisesti suolaa, mutta tarkistin äsken, ja esimerkiksi Reissumieheen nähden niissä on vähemmän suolaa.

Päivällinen, 480kcal

Päätin tänään, että yritän syödä vähän reilummin, kun on muutama päivä mennyt aika vähillä kaloreilla. Eilen sentään tuli vähän yli 1400kcal. Jos syön liian vähän, se kostautuu jossakin vaiheessa herkutteluna. Sen tiedän vanhastaan. Tähän mennessä kilokaloreita on kasassa vähän reilu 1300 eli ihan reilun iltapalan voin syödä.

Tässäpä ehkä tämän päivän osalta riittävästi mietteitä. Kommentoikaa ihmeessä, jos on jotain, mikä häiritsee tai jos kaipaatte/toivotte jotain lisää. Olen noita muita painonpudotusblogeja lukenut, ja ainakin lähes kaikilla näyttää olevan niitä ennen-kuvia ja vertailukuvia. Olin ensin vähän sitä mieltä, ettei minun vartaloa tänne tarvitse ikuistaa, mutta toisaalta näkisihän siitä kaikkein parhaiten, missä tilanteessa sitä ollaan - ja mihin toivottavasti päädytään. Varsinkin, kun nuo minun painolukemat eivät välttämättä kaikista tunnu niin kovin hirveiltä, mutta siinä pitää kyllä huomioida tämä minun pituuteni. Eli painoindeksi kertoo tässä tapauksessa ihan totuudenmukaista tietoa. Tämä pistetään siis harkintaan...

Ruokapäiväkirjaa tiistailta

Eilen lupasin, että laitan vähän ruokapäiväkirjaa tiistailta, kun oli aika perusmallikas päivä.

Aamupala klo 4.30:

Alpro Soyan mustikka-soijajogurtti prk=125g 93kcal

Elovena Hetki omena-kaneli -pussipuuro pss=35g 130kcal

Manteleita 9g 55kcal

Saksanpähkinöitä 9g 61kcal

Yht. 339kcal

Hyvä, nopea aamupala.

Nämä ovat loistavia eväitä!

Lounas klo 11.00:

Edellisiltana valmiiksi tehty salaatti  222kcal:

Salaattia 15g

Kurkkua 55g

Paprikaa 58g

Tomaattia 62g

Sipulia 8g

Avokadoa 31g

Keitetty kananmuna 53g

Mozzarellaa (Juustoportti 17% rasvaa) 17g

Nektariini 114g 44kcal

Yht. 266kcal

Työpäivän aikana:

Läkerol Salvi -pastilleja 18g 20kcal

Pala suklaata 7g 41kcal

Yht. 61kcal

Välipala klo 15.00:

Edellisiltana valmiiksi tehty sekoitus 107kcal:
Raejuustoa (0,3%rasvaa) 57g
Maitorahkaa, rasvatonta 84g
Tuoreita vadelmia 45g
Yht. 107kcal

Päivällinen klo 19.00

Itse marinoitu broilerin filee (mm. oliiviöljyä) 109g 182kcal
Rasvatonta maitoa 234g 77kcal
Kukkakaalia 100g 24kcal
Paprikaa 57g 17kcal
Kurkkua 64g 7kcal
Varrasleipää 22g 62kcal
Floraa (40% rasvaa) 9g 33kcal
Yht. 402kcal

Päivällinen

Iltapala klo 21.30

Vaasan Ruispala (puolikas) 30g 78kcal
Floraa (40% rasvaa) 5g 19kcal
Tomaattia 40g 9kcal
Avokadoa 41g 81kcal
Valio Play -maitokaakaota lähes purkillinen 225g 135kcal
Yht. 322kcal

Koko päivä yhteensä
1496kcal

Tällainen ruokapäivä siis oli eilen. Lisäksi juon paljon vettä. Minulla on aina vesipullo mukana, ja kotona vesilasit ovat sellaisia reilun kolmen desin kokoisia, ja vettä on lähes koko ajan vieressä. Lisäksi juon muutaman ison lasillisen Coca Cola Zeroa päivässä. Se on tapa, josta aion jossakin vaiheessa hankkiutua eroon, mutta ensin pitää saada tämä muu ruokavalio pysymään tällaisena. Tarvitsen jotakin makeaa silloin tällöin. Uskon, että siitä sitten pikkuhiljaa oppii eroon, kun ruokavalion saa muuten kuntoon.

Muuta erityistä tässä ei ole kuin tuo kaakao tuolla illassa. Joskus teen kyllä maitokaakaota makeannälkään, mutta noita Play-juttuja en juurikaan osta. Se tuli töistä, kun oli mennyt vanhaksi. Suosin itse Alpro Soyan soijasuklaajuomia (light-versioita). Ne ovat ihan hyviä eväitä, jos kaipaa jotain makeaa. Eivät täysin vaarattomia sokerin puolesta mutta silloin tällöin kiva lisä.

Jäsenten korjailua

Tänään kävin kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Minulla on ollut melko paljon vaivoja (ainakin ikään nähden) selkä-niska-hartia -seudun kanssa, joten muutama vuosi sitten hakeuduin ensimmäisen kerran jäsenkorjaajalle, kun eräs tuttu sitä suositteli. Silloin se toi melko pitkäaikaisen avun, joten keväällä, kun selkä alkoi olla taas aika pahana, varasin ajan korjaajalle. Tällä kertaa eri henkilölle, sillä tämä, jolla ensin kävin, muutti muualle. Toukokuussa sain hyvän avun pitkään jatkuneeseen vaivaan: vasemman lapaluun takaa kipeytyy joku pikkulihas, joka ei oikein hieronnallakaan ole suostunut yhteistyöhön. Ei ole lihas vihoitellut toukokuun jälkeen. Nyt kävin uudelleen, sillä työtä jäi vielä muun selän kanssa, ja pakarat olivat kuulemma tosi jumissa. Nyt toivon, ettei vähään aikaan tarvitse mennä, kun vielä koitan itse vähän parantaa tätä kropan huoltamista. Luvassa on siis lihaskuntoa ja venyttelyä. Ei kuitenkaan tänään tai huomenna, sillä pari päivää pitää ottaa rauhassa, jotta kroppa saa palautua ja jatkaa itsensä korjaamista. Minä kyllä suosittelen testaamaan, vaikka saattaa kuulostaa vähän huuhaalta, kun se kuitenkin luokitellaan kansanparannukseksi. Perustuu kuitenkin ihan anatomian tuntemukseen ym., ja ammattitaitoisia ovat olleet nuo molemmat henkilöt, joilla olen käynyt.

Jos haluat lisätietoa, niin kurkkaa alla olevat linkit. Ensimmäinen on Kansanlääkintäseuran kuvaus siitä, mitä se kalevalainen jäsenkorjaus on ja alempi käyttämäni Hieronta SOS:in (Soile Savolainen) kotisivut.

http://www.kansanlaakintaseura.fi/esittely.php

http://www.hierontasos.fi/

Tavoitteita ja palkkioita

En tiedä, oisko jotain suolanesteitä kuitenkin ollut vielä kropassa, kun eilen illalla ja tänään on saanut juosta vessassa melkein puolen tunnin välein. Parisataa grammaa oli paino tippunut edellisestä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kilon kun tuosta saa vielä pois, alkaa paino taas seitsemällä. Se on jo jotenkin lohdullista. Ja se oli tavallaan minulle se ensimmäinen tavoite: pois kasikymppisistä. Ajattelin, että sitten kun tuo raja rikkoutuu, voisin palkita itseni ostamalla uudet jumppa-/juoksuhousut ja jotain ihanaa vartalorasvaa, esim. kiinteyttävää sellaista. Eikös tässä vaiheessa pidä alkaa jo huolestua ihon lerpattamisesta. :)

Eilen melomaan lähtiessä ja pelastusliiviä valkatessa mietin, että olisipa nyt kiva olla siellä seiska-alkuisissa kiloissa, kun liivit meni kymmenen kilon luokissa, ja jouduin tarttumaan siihen 80–90kg -liiviin. Olisihan sitä tietty voinut huijatakin, kun näin lähellä ollaan, mutta ajattelin, että enpä nyt rupea piilottelemaan mitään. Siinähän sitä motivaatiota on - vaikka pelastusliiveissä...

Melominen tuntui aluksi hankalalta ja ajattelin jo, että tämä homma nyt on ihan perseestä. Vene ei kääntynyt sinne, minne olisi pitänyt ja kääntyi silloin kun ei olisi tarvinnut. No, sitten jotenkin sain siitä hommasta otteen, ja sehän olikin hauskaa! Poikaystävä sanoikin jossain vaiheessa, että näytän ihan siltä kuin nauttisin. Niin nautinkin. Kyllä se ihan treeniltäkin käsissä tuntui. Varsinkin, kun minulla tuo käsiosasto on se kropan heikoin lenkki lihasten suhteen. Melonnan jälkeen vielä lenkkeiltiin melkein tunnin verran, eli eilen oli aikas liikunnallinen päivä. Syöminen jäi vähän turhan vähälle. Päivällinen tuli syötyä aika myöhään ja kun sen jälkeen laskin kaloreita, oli päivän saldo jäänyt alle tuhanteen. Piti siis vielä syödä vähän iltapalaa, vaikkei edes ollut oikeastaan nälkä. Söin nektariinin ja manteleita. Mutta jos olisin jättänyt ne syömättä, olisi tänään varmaan ollut koko ajan nälkä (mitä kyllä olikin, muttei niin pahasti).

Olen joskus aiempien painonpudotusurakoiden alkaessa laatinut itselleni oikein palkkiotaulukon. Sellaisen, missä lukee, mitä sitten saan, kun jokin tavoite on saavutettu. Eivät ne kuitenkaan ole niin motivoineet. Ehkä osittain siksikin, ettei olisi aina ollut rahaakaan niihin humputuksiin. Mutta se voisi olla sellainen kiva pikku lisä tähän projektiin, että aina silloin tällöin voisin itseäni vähän palkita hyvin hoidetusta hommasta. En kuitenkaan rupea suunnittelemaan niitä palkkioita etukäteen. Ensimmäinen tavoite olisi nyt siis tuo uusille (tai vanhoille) kymmenille siirtyminen ja seuraava vaikkapa alle 77kg. Voi tuntua, että aika pienin välein palkitsen, mutta kolmen kilon tiputukseenkin humpsahtaa helposti pitkälti toista kuukautta. Varsinkin, kun tämä alkutahti varmasti tästä hidastuu. Hyvä etappi voisi olla myös se, kun painoindeksi laskee alle 30, jolloin olisin vain "lievästi lihava".

Tänään olen ainakin tähän asti syönyt aika mallikkaasti ja sillä lailla, että se edustaa hyvin normaalia päivää. Voisin siis huomenna julkaista tämän päivän ruokapäiväkirjani kaloreiden kanssa, niin saa paremman kuvan siitä, mitä oikein täällä puputan. Ja ihan kuviakin. Pyrin siihen, että kaikki tai ainakin lähes kaikki blogin kuvat ovat itse otettuja (pääasiassa minun, osa poikaystävän ottamia), joten tämä ei siksi ole ehkä visuaalisesti kaikkein antoisin blogi.

Vaellusajatuksia

Takana on nyt viisi metsässä nukuttua yötä ja nelisenkymmentä rinkka selässä tarvottua kilometriä. Kolme päivää kävelimme kunnolla, ja kaksi päivää meni metsän keskellä löhöillessä. Oli kyllä mukavaa vaihtelua arkisiin askareisiin. Pidin koko reissun ajan ruokapäiväkirjaa, ja tämä aamu onkin mennyt kaloreja laskiessa. Vähän sinne päin tietysti, mutta melko tarkasti kuitenkin. Näyttäisivät päivät pääasiassa pysyneen miinuksen puolella. Vähän jännitti, kun metsässä tuli kuitenkin syötyä aika hiilari- ja energiapitoista ruokaa. Aika paljon napostelin myös karkkia. Lisäksi käytiin eilen paluumatkalla Hesburgerilla, jossa söin Kerrosaterian, kaikkien laihduttajien kauhun (>900kcal). Ei ehkä olisi pitänyt, mutta toisaalta se oli aamupuuron ja iltapalavattujen lisäksi päivän ainoa ateria. Painoa on kuitenkin lähtenyt 600g eli kaikki hyvin. Voi olla, että suolaiset valmisruoat ovat myös vähän turvottaneet, mutta kyllä siellä tuli sen verran liikuttua ja hikoiltua, ettei ehkä kannata turvotusten varaan laskea.

Vaikka ihana reissu oli, eikä liikkuminen tuntunut kovin raskaalta, niin kyllä sitä vaan taas kävi mielessä, että helpompaahan tämä olisi vähän kevyempänä. Syitä, miksi vaelluksella ylipaino ei ole ylivoimaa:
- Reilun viidentoista kilon rinkan lisäksi piti kanniskella niitä omia pariakymmentä liikakiloa.
- Rinkan lantiovyö puristi vatsan keskeltä kahtia muodostaen kaksi valtavaa makkaraa.
- Jossakin vaiheessa nuo makkarat jopa vähän hinkautuivat rintojen kanssa.
- Alasti uiminen olisi vieläkin nautinnollisempaa, jos ei tarvitsisi häpeillä omia muhkuroita.

Mutta kyllä kannattaa muidenkin lähteä johonkin metsän keskelle, jos vaan yhtään on kiinnostusta sellaiseen. Kyllä siellä rauhoittuu ihan eri tavalla. Ehkä ihaninta oli venytellä järven rannassa, auringon paisteessa, kun ympäriltä kuului vain huminaa ja surinaa sekä muutama yksittäinen linnun ääni.

Nyt taas pitäisi palailla arkeen. Pitää taas opetella siihen, että karkkeja ja pastaa ei syödä. Tai siis minähän en ole kieltänyt itseltäni varsinaisesti mitään, mutta jos sitä karkkia rupeaa napostelemaan, niin eihän se pariin jää. Parempi siis pysyä suurimmalta osalta erossa. Joka tapauksessa energian saantia pitää nyt pudottaa radikaalisti siihen nähden, miten on tullut viime päivät syötyä. Muuten ei painokäyrä lähde laskuun.

Tänään on vielä vapaapäivä. Tarkoitus olisi tuossa lähteä parin tunnin päästä melomaan. Eipä ole sitäkään tullut tehtyä kuin noilla ulkomaanreissuilla satunnaisesti. Ostin joku aika sitten Grouponilta tuollaisen lahjakortin, ja sen viimeinen käyttöpäivä on ylihuomenna. Nyt näyttää ilma sen verran kivalta, että kannattanee mennä koittamaan, josko siellä olisi kajakkeja vapaana. Jos ei ole, niin käydään lenkillä. Ja saatetaan lenkkeillä melonnan lisäksikin vähän, jos on sellainen olo.

Muutama hillakin löytyi vielä.

Tällaisten maisemien keskellä nukuttiin.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Onpa tosi hauskaa, että olen saanut blogilleni lukijoita! Innostus kirjoittelemiseen tulee varmasti olemaan suurempi, kun tietää, että jotakuta kiinnostaa. Ja niin kuin tuolla jo kommenteissa totesinkin, onhan se kivempi kirjoitella onnistumisista, eli tsemppi tulee pitää päällä.

Juuri kun olen päässyt vauhtiin, pidän päivittämisestä pientä taukoa, sillä huomenna lähdemme poikaystäväni kanssa loppuviikoksi vaeltamaan Helvetinjärven kansallispuistoon. Samalla saa pientä taukoa tietotekniikasta, kun kännykkääkään ei uskalla pitää koko ajan päällä, jotta akku kestää koko reissun. Tänään kävimme kaupassa hamstraamassa kuivamuonaa, ateriankorvikepatukoita ym. Ja vaelluksella tulee kulutettua kaloreita sen verran, että uskalsin ostaa vähän karkkiakin mukaan. Pitää vain muistaa, että jos löntystelee laiskasti, ei suklaatakaan voi vedellä kaksin käsin. Lisäksi uunissa on kuivumassa sika-nauta- ja broilerin jauhelihaa.

Eli palailen vaellustunnelmapäivityksin viimeistään ensi maanantaina. Mukavaa, ilmeisesti (ja toivottavasti) helteistä viikkoa kaikille!

Tässä osa mukaan lähtevistä ruoista. Noilla pitäisi melkein viikko pärjätä.

No More Trouble Zones

Phuuh! Koska en jaksanut raahautua tänään salille, kun ei muuta asiaa sinne päin ollut, päätin jumpata kotona. Minulla on muutamia jumppa-DVD -levyjä, joista eniten käytössä on ollut Jillian Michaelsin No More Trouble Zones. Sen vetäisin äskenkin läpi, ja ei ole mitään kevyttä jumppailua se! Hiki nousee pintaan heti alussa ja säilyy koko setin loppuun. Pari noin minuutin mittaista paussia oli pakko pitää, mutta muuten tuossa ohjelmassa ei taukoja pidellä. Idea tuossa ohjelmassa on se, että jokainen voi valita tietyt viiden minuutin pätkät, jotka treenavat juuri omia ongelma-alueita. Minulla ongelma-alue alkaa kaulasta ja loppuu varpaisiin, eli teen koko ohjelman. Tehokasta rasvanpolttoa, ja lihakset saavat kunnon treenin. Minusta siinä ei myöskään ole mitään kamalan ärsyttäviä elementtejä (ylipirteyttä, hikoamattomia jumppaajia tms.).  Suosittelen muillekin!

Tällainen jumppari mulla on.

Blogisurffailua

Olen tänään pääasiassa etsinyt ja lukenut muita painonpudotusblogeja. On mielenkiintoista lukea, miten muut kokevat tämän saman prosessin. Sen huomasin, että vaikka tapoja syödä ja liikkua on vaikka minkälaisia, ovat tuntemukset melko samanlaisia. Vaikka tässä viikon aikana ei minun kohdalleni ole vielä kovin suuria turhautumisen hetkiä osunutkaan, tunnistan muiden kirjoituksista hyvin itseni aiempien painonpudotuskausien ajalta. Kaikkea tekee mieli, taas repsahdin, paino nousee, ei jaksa...

Se pisti kyllä silmään, että monet tiputtavat kaloreiden saannin tosi matalalle. Minä tiedän, että jos söisin päivässä alle 1200kcal, voisin heittää hyvästit tavoitteille viimeistään kahden viikon kohdalla. Itse tähtään sinne 1300-1600kcal välimaastoon. Olen todennut sen aika toimivaksi. Se on alle peruskulutuksen, eli painoa pitäisi pudota, mutta saan kuitenkin syödä ihan normaalia ruokaa ja silloin tällöin jonkun herkunkin. Tarkkana täytyy tietysti olla. Tämän viikon ajan olen ainakin saanut pidettyä ruokailun tasaisena, eikä illalla ole tullut hirveitä himoja tai kamalaa nälkää. Nälkä tietysti kuuluu jonkin verran asiaan, mutta siedettävissä määrin.

Muiden tekstejä lukiessani mieleeni nousi myös ajatus siitä, että olen kyllä kiitollinen siitä tuesta, jonka saan poikaystävältäni. Hän tietysti mieluummin katselisi hoikempaa tyttöystävää, joka pysyy lenkeillä paremmin mukana ja jaksaa vaellella viidakossa. Nyt hän on siis ottanut asiakseen minun urakkani tukemisen siten kuin pystyy. Lähinnä hän on helpottanut tuota minun kalorimerkkailuani ja käy urheilemassa kanssani. Lisäksi hän muistuttaa siitä, miksi tätä hommaa tehdään. Poikaystävällä ei ole laihduttamisesta tai ylipainosta minkäänlaisia kokemuksia. Siinä mielessä se on hyvä asia, ettei hänellä myöskään ole kovin huonoja syömistottumuksia. Hän syö kanssani samaa ruokaa, mutta isompia annoksia ja välipaloilla sekä iltaisin vähän tukevammin. Hän ei myöskään napostele karkkeja tai sipsejä, joita minun sitten pitäisi yrittää vältellä.

Olosuhteiden puolesta homman pitäisi siis olla hanskassa. Jos tämä jostain jää nyt kiinni, niin se on täysin pääkopan sisällä. Olen miettinyt, että auttaisikohan joku meditointi tai sellainen tässä painonpudotusurakassa. Jos joku tätä blogia ylipäätään lukee ja jos jollakin on kokemuksia meditoinnista, mindfullnessista tms. painonhallinnan tukena niin antakaahan kuulua! Pitänee tutustua asiaan.

Matka on pitkä...

Tänä aamuna ennen töitä kävin vaa'alla, joka näytti 82,2kg eli keskiviikosta parisataa grammaa vähemmän. Ei pettymystä, muttei erityisiä riemunkiljahduksiakaan, vaikka hyvä tahtihan tuo olisi, jos noin jatkuisi. Se vaan ois niin kiva laihtua kaikki heti. :) En muistanut ottaa töihin eväitä mukaan. Aamupalaksi olin kyllä tehnyt marjasmoothien valmiiksi, mutta lounas piti hakea kaupasta. Etsin hyllyiltä ateriankorvikejuomaa, mutta sellaista ei siitä kaupasta löytynyt. Tyydyin siis Valion Pro Feel proteiinijuomaan ja koska halusin jotain suolaistakin, ostin Wasan näkkileipäsandwichin. Jotta sain vähän kasviksiakin mukaan, ostin kirsikkatomaatteja. Ei siis mikään esimerkkilounas, mutta nälkä pysyi yllättävän hyvin poissa.

Painoindeksini on hieman yli 33. Tarkistin äsken, mitä se noin sanallisesti tarkoittaakaan. Vastaus on: Merkittävä lihavuus. (ks. http://www.painoindeksi.org/) Tämä ihana sivusto myöskin kertoi minulle suoraan, ilman että tarvitsi etsiä, että päästäkseni normaalipainon ylärajalle minun tulisi laihtua yli 20kg. Masentavaa... Mutta olisihan se hienoa jonain kauniina päivänä olla normaalipainoinen. Saattaisi olla olo melko erilainen. Että jos sinne seitsemäänkymppiin pääsen, niin siitä seuraava etappi olisi sitten tuo normaalipaino, 61kg. Mutta askel kerrallaan. Ja niin, minunhan täytyy tietysti ajatella, että KUN. Ei enää jossittelua.

Onnistumisen tunteita

Nyt on hyvä fiilis! Vanhempani ja pikkuveljeni olivat tässä pari yötä meillä kylässä, ja eilen vapaapäivänä käytin poikia Lintsillä. Ei sitä vaan enää meinaa pysyä tuollaisten teini-ikäisten kyydissä, vaan meinasi tulla huono olo tuntejen vatkauksen jälkeen. Se, mistä sain eilen onnistumisen kokemuksen oli toimintani kebab-pizzeriassa, jossa kävimme vatkauksen välillä syömässä. Pizzaa minä en syö, mutta kebab on varsinkin krapulapäivien ykkönen. Mutta nyt otin kiltisti kanaa ja salaattia. Parantamista toki jäi, sillä en tajunnut pyytää salaattia ilman kastiketta. Tuollaisissa paikoissa kun sitä kastiketta ei ole teelusikallista levitettynä salaatille, vaan salaatti ui noin puolessa desissä kastiketta. Mutta silti kalorit jäivät varmasti vähäisemmiksi kuin kebabissa ja ranskalaisissa. Lintsin metrilakuja sen sijaan en kyennyt vastustamaan, vaan nakertelin niitä veljien kanssa, mutta sallin sen nyt itselleni samoin kuin valkoviinilasillisen illallislohen kanssa. Vaikka kalorit paukkuivatkin eilen yli, ei kuitenkaan kivuttu kovasti yli kahden tuhannen. Menivät kyllä osittain vähän arpomalla, mutta sinne päin...

Tänään taas koin onnenhetkiä juoksulenkillä. Teimme reilun kahdeksan kilometrin lenkin poikaystäväni kanssa, eikä vauhti ollut ihan mitään lönköttelyä. Parhaimmillaan juoksimme yli 8km/h, mikä on minulle jo ihan kelpo vauhtia, kun olen kuitenkin tällainen persjalkainen lyllertäjä. Ja voi että, oli kyllä hyvä olo lenkin jälkeen! Ja aikanakin. Missään vaiheessa ei tuntunut pahalta tuo juoksu. Luulen, että ne eiliset lakut edesauttoivat lenkin sujumista.

Minusta tässä painonpudotusurakassa on ihan kivaa, kun saa tuollaisia onnistumisen ja hyvänolon tunteita muustakin kuin siitä vaa'an lukemasta. Nytkään en keskiviikon jälkeen ole punninnut itseäni, mutta silti tuntuu, että homma sujuu. Olen eilistä lukuunottamatta syönyt maltillisesti ja jaksanut liikkua. Toivotaan, ettei tunnelma latistu, kun käyn puntarilla.

Nyt ruvettiinkin sitten poikaystävän johdolla ihan ammattimaisiksi tämän painonpudotuksen suhteen. (Tähän väliin täytyy huomauttaa, että poikaystäväni paino hipoo normaalin alarajoja. Hän on teknisenä tukena ja lenkittäjänä.) Tehtiin Exceliin taulukko, johon merkkaan päivän aikana kertyneet kalorit, liikunnan avulla poltetut kalorit (jonkinlainen arvio) sekä arvioitu peruskulutus. Siitä sitten lasketaan, että paljonko sen painon noin matemaattisesti pitäisi pudota (jos 1kg=7000kcal) ja paljonko se sitten putoaa. Tämän takia joudun pyörtämään päätökseni käydä vain kerran viikossa vaa'alla. Pitää käydä kuulemma vähän useammin, jotta data on tilastollisesti pätevää. ;) Jos muistan huomenna ennen töihin lähtöä, punnitsen itseni.   Eli numeroita pyöritellen jatketaan.

Ruokafiilistelyä

Lounaaksi tein herkkusalaattia, jossa salaattia, tomaattia, mozzarella-juustoa, basilikaa, balsamico-salaatinkastiketta ja hieman oliiviöljyä. Lisänä Ryvita-näkkäriä, jonka päällä Floraa, kurkkua ja paprikaa. Ja lisäksi tietysti maitoa. Nam! Eiköhän näillä pärjää töissä. Koko aterian energiapitoisuus on aika tarkalleen 400kcal.

Siivouspäivä

Olen tässä aamupäivän keskittynyt siivoamaan tätä meidän kämppää, kun alkoi olla niin hirveän näköinen. Olen tosi laiska siivoamaan ja hoidankin yleensä siivoamisen sellaisella kertarysäyksellä. Mutta tämähän on hyvää hyötyliikuntaa. Nyt pidän pienen tauon ja napostelen herneitä. Päätin jättää vesijuoksun nyt kuitenkin väliin, kun olisi tuonne Stadikalle meneminen vienyt sen verran aikaa. Jos vain ennen kolmelta alkavia töitä kerkeän, venyttelen vähän. Lihakset ovat vieläkin kipeät. Varsinkin makuuasennosta ylös nouseminen tuottaa tuskaa vatsalihaksissa.

Lisäsin tuohon ylös tuon painotikittäjän. Laitoin nyt tavoitteeksi, että tammikuun loppuun, jolloin lento Hong Kongiin lähtee, olisi max. 70kg mittarissa. Se olisikin varmaan aikuisiän alin paino... Kuten näkyy, maanantain ja keskiviikon välillä putosi jo reilu kilo. Nesteitä taisi olla kertynyt melkoisesti. Päätin, että virallinen punnituspäiväni on keskiviikko. Yleensä olen punninnut itseäni maanantaisin, mutta se on siinä mielessä vähän huono, että yleensä lipsumista tapahtuu juuri viikonloppuisin. Maanantaiaamuna sitten kaikki turvotukset näkyvät vaa'alla, ja se ei todistetusti lisää motivaatiota. Koetan olla hyppimättä vaa'alla joka päivä. Koitan pitäytyä siinä keskiviikon punnituksessa. Silloin ei tule niitä ahdistuksia tyyliin: "Kituutin eilen koko päivän, ja paino on noussut kolmesataa grammaa!"

Illan työvuoro taas vähän jänskättää syömisen suhteen. Uskon, että pysyn ruodussa, mutta on inhottavaa, jos koko ajan joutuu taistelemaan itseään vastaan. Evääksi minulla on sitä eilen tehtyä wokkia ja voisin ottaa vaikka soijajogurtin välipalaksi. Mutta nyt taas lattianpesun kimppuun, niin ehdin töihinkin joskus.

Läskit lihaksiksi

Eilen sitten alkoi operaatio "Läskit lihaksiksi". Kävin siis salilla ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen. Ei kyllä ihan kamalasti huvittanut 9,5 tunnin työpäivän jälkeen. Väsytti melkoisesti, kun töihin piti herätä puoli viiden aikaan aamulla. Mutta jaksoinpas kuitenkin! Ja mukavaahan se oli. Tai ainakin tunne siitä, että on tullut tehtyä jotain kroppaa hyödyttävää, piristää aina kummasti. Ihan kivaa oli myös se, ettei painoja tarvinnut kauheasti pudottaa toukokuun painoista. Enpä minä silloinkaan kamalan pitkään ollut säännöllisesti käynyt, mutta pelkäsin silti, että löystymistä olisi tapahtunut.

Töissä oli tavalliseen tapaan kamala makean tuska. Siellä kun joutuu seisoskelemaan kaikkien niiden karkkejen keskellä, ja kun vielä oli melko hiljaista. Lisäksi siellä on yleensä tottunut napostelemaan kaiken näköistä. Hillitsin makeannälkääni kevytkolajuomilla ja Xylitol salmiakilla. Salmiakkia en syönyt paljon, ja silti meni vatsa sekaisin, joten taidan jatkossa jättää niiden syömisen väliin. Eväänä minulla oli porkkanasosekeittoa, einesversiota. Siihen kaadoin sekaan puoli purkkia raejuustoa ja palanpainikkeeksi rasvatonta maitoa. Hyvin piti nälkää.

Illalla salin jälkeen herkuttelimme poikaystävän kanssa sitten oikein naudan sisäfilépihveillä. Sen kanssa iso kasa salaattia ja keitettyjä pakasteporkkanoita. Oli kyllä hyvää! Eikä tuollainen ruoka edes kerrytä kalorisaalista kovinkaan kummoisesti. Päätinkin tällä kertaa, että minähän en millään raejuusto-rahka -dieetillä ala olemaan, vaan syön hyvää, mutta terveellistä ruokaa.

Eilinen herkkupäivällinen

Tänään teimmekin sitten aamupäivällä kanawokkia ja illalla tortilloja. Välissä teimme puolentoista tunnin lenkin. Suurimman osan siitä kävelimme, mutta kyllä sitä puolisen tuntia tuli hölkättyä, joskin aika verkkaisesti. Eilinen salitreeni tuntui jaloissa aika paljon. Huomenna sitten vain vesijuoksua.

Tänään on ainakin kaloreiden mukaan tullut syötyä aika vähänlaisesti. Lenkin jälkeen tulikin ihan tosi huono olo. Sain yhden tortillan syötyä puoliväkisin, kun ajattelin, että huonovointisuus saattaa johtua vähästä ravinnosta liikuntaan nähden. Olo oli melko huono vielä syömisen jälkeenkin, mutta nyt alkaa vähän helpottaa. Olisi kyllä niin minun tuuriani sairastua justiinsa, kun olen saanut taas vähän tätä terveellisempää elämää aloitettua. Toivotaan, että tämä nyt kuitenkin oli vain joku ohimenevä huononolonpuuska.

Tänään kaupassa tein tuskallisen havainnon: Minulla on nykyään selässäkin makkaroita. Ihan sellaisia, joiden välistä hikikarpalot valuvat. Hyi! Olen jotenkin viime aikoina sokaistunut lihomiselleni. Olen kyllä tiennyt, että pulskistumista on vähän tapahtunut, mutta jotenkin en ole oikein hoksannut, missä mennään. Tai todennäköisempäähän on, että olen puolitarkoituksella sulkenut silmäni asialta. Pitäisi ehkä ottaa sellaiset kunnolliset kokovartalokuvat, joissa mikään osa vartalosta ei ole piilotettuna löysien tai kiristävien vaatteiden sisään. Silloin ei voisi enää valehdella itselleen...

Uusi alku

Vaaka näytti tänä aamuna 83,5kg eli lähes ennätyslukemissa ollaan. Varsinkin kun tuntuu, että kaikki lihakset ovat vaihtuneet tuohon kevyempään höttöön. Aamu alkoi kuitenkin tunnin aurinkoisella aamulenkillä, joka kului poikaystävän kanssa melko rauhallisesti. Tahti oli kuitenkin minulle melko sopiva: vähän puuskuttaen pystyi puhumaan ja hiki oli koko ajan. Aamupalaksi tein tuhdin marjasmoothien, johon laitoin rasvatonta, maustamatonta jogurttia, soijamaitoa, banaania, pakastemarjoja ja pähkinöitä. Sillä jaksanee picnic-lounaaseen asti.

Aloin taas taulukoida syömisiäni Excelin avulla. Poikaystävä on tehnyt minulle sinne viritykset viimeisen päälle, jotta kalorit on helppo laskea. Ravintoaineidensaantia en ole oikein jaksanut tarkkailla. Pitäisi varmaan joskus tehdä sitäkin tarkistusmielessä. En oikein tykkää noista netin valmiista merkkauspalveluista, joissa voi valita listalta tuotteet, joita on syönyt, sillä ikinä sieltä ei löydy kaikkia tuotteita. Ahdistun, jos en saa merkattua kaloreita täysin oikein. Tämä tietysti on hieman hankalaa muualla kuin kotona syömisen kannalta. Olen niin huono arvioimaan syömäni ruoan painoa. Pitäisi olla keittiövaaka aina mukana...

Nyt siis taas hyvällä fiiliksellä uuteen alkuun painonpudotushommissa. Iltapäivällä käyn kaupassa ja silloin pitäisi tehdä hyviä valintoja. Toivon, että myös tämä ajatusten ylös kirjaaminen tuo oman mausteensa laihdutukseen.

Valokuvakauhistus

Eilen ystäväni meni naimisiin ja olin todistamassa tätä ihanaa tapahtumaa. Minulla oli mielestäni kaunis kotelomekko, ja vaikka aamulla podinkin hiuskriisiä ja olin epävarma kuontaloni olotilasta, ajattelin silti näyttäväni melko nätiltä. Tänään kävin läpi häissä otettuja kuvia. Järkytys, jonka koin kuvia katsellessani, oli suuri. Tiesinhän minä, etten mitenkään loistavassa kunnossa ole, mutta käsivarsieni paksuus sai minut silti tolaltani. Olin ajatellut lisäillä muutaman nätin otoksen Facebookiin, mutta pah! Ainoa otots, jonka kehtasin lisätä, oli ryhmäkuva, jossa ystävieni kanssa pelleilimme ja näytimme höpsöiltä. Lisäksi asentoni huijasi hieman käsivarsien paksuuden ja nilkkojen turvotuksen suhteen.

Kesän alussa itselleni asettamat tavoitteet ovat toinen toisensa jälkeen romuttuneet. Kesän aikana piti tippua useampia kiloja ja syksyllä oli tarkoitus jaksaa juosta puolimaraton. Joopa joo... Kiloja ei ole tippunut ja vaikka niitä ei ole tullut lisääkään, luulen, että lihasmassa on muuttunut läskiksi. Juoksulenkit sujuivat hyvin kesäkuun pari ensimmäistä viikkoa, mutta sen jälkeen lenkkeily on ollut hyvin satunnaista.

Olin jo aiemmin tällä viikolla päättänyt, että maanantaina alkaa taas uusi elämä. Nyt se päätös sai tuulta purjeisiin. Huomenna aloitan aamun tunnin juoksulenkillä ja kun tapaan erästä ystävääni picnicin merkeissä, nautiskelemme kivennäisvettä, salaattia ja vaikka herneitä. Ei enää suklaata minulle!

Tammikuun lopulla olen lähdössä kuudeksi viikoksi Aasiaan, Hong Kongiin ja Filippiineille. Vaikken nyt ihan bikinibeibe-kunnossa usko silloinkaan olevani, niin en halua hävetä uikkareissa kulkemista, ja märkäpuvun on mahduttava helposti päälle. Siinä siis tavoitteeni seuraavan puolen vuoden ajalle. Ja jos nyt jotain lukemia heitetään, niin kymmenen kiloa voisi tuosta painosta siihen tammikuun loppuun mennessä hävitä. Enempäänkin olisi varmasti mahdollisuuksia ja tarvetta, mutta en halua taas pilata tätä liian suurilla tavoitteilla. Katsotaan, miten tässä käy...