Läskit lihaksiksi

Eilen sitten alkoi operaatio "Läskit lihaksiksi". Kävin siis salilla ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen. Ei kyllä ihan kamalasti huvittanut 9,5 tunnin työpäivän jälkeen. Väsytti melkoisesti, kun töihin piti herätä puoli viiden aikaan aamulla. Mutta jaksoinpas kuitenkin! Ja mukavaahan se oli. Tai ainakin tunne siitä, että on tullut tehtyä jotain kroppaa hyödyttävää, piristää aina kummasti. Ihan kivaa oli myös se, ettei painoja tarvinnut kauheasti pudottaa toukokuun painoista. Enpä minä silloinkaan kamalan pitkään ollut säännöllisesti käynyt, mutta pelkäsin silti, että löystymistä olisi tapahtunut.

Töissä oli tavalliseen tapaan kamala makean tuska. Siellä kun joutuu seisoskelemaan kaikkien niiden karkkejen keskellä, ja kun vielä oli melko hiljaista. Lisäksi siellä on yleensä tottunut napostelemaan kaiken näköistä. Hillitsin makeannälkääni kevytkolajuomilla ja Xylitol salmiakilla. Salmiakkia en syönyt paljon, ja silti meni vatsa sekaisin, joten taidan jatkossa jättää niiden syömisen väliin. Eväänä minulla oli porkkanasosekeittoa, einesversiota. Siihen kaadoin sekaan puoli purkkia raejuustoa ja palanpainikkeeksi rasvatonta maitoa. Hyvin piti nälkää.

Illalla salin jälkeen herkuttelimme poikaystävän kanssa sitten oikein naudan sisäfilépihveillä. Sen kanssa iso kasa salaattia ja keitettyjä pakasteporkkanoita. Oli kyllä hyvää! Eikä tuollainen ruoka edes kerrytä kalorisaalista kovinkaan kummoisesti. Päätinkin tällä kertaa, että minähän en millään raejuusto-rahka -dieetillä ala olemaan, vaan syön hyvää, mutta terveellistä ruokaa.

Eilinen herkkupäivällinen

Tänään teimmekin sitten aamupäivällä kanawokkia ja illalla tortilloja. Välissä teimme puolentoista tunnin lenkin. Suurimman osan siitä kävelimme, mutta kyllä sitä puolisen tuntia tuli hölkättyä, joskin aika verkkaisesti. Eilinen salitreeni tuntui jaloissa aika paljon. Huomenna sitten vain vesijuoksua.

Tänään on ainakin kaloreiden mukaan tullut syötyä aika vähänlaisesti. Lenkin jälkeen tulikin ihan tosi huono olo. Sain yhden tortillan syötyä puoliväkisin, kun ajattelin, että huonovointisuus saattaa johtua vähästä ravinnosta liikuntaan nähden. Olo oli melko huono vielä syömisen jälkeenkin, mutta nyt alkaa vähän helpottaa. Olisi kyllä niin minun tuuriani sairastua justiinsa, kun olen saanut taas vähän tätä terveellisempää elämää aloitettua. Toivotaan, että tämä nyt kuitenkin oli vain joku ohimenevä huononolonpuuska.

Tänään kaupassa tein tuskallisen havainnon: Minulla on nykyään selässäkin makkaroita. Ihan sellaisia, joiden välistä hikikarpalot valuvat. Hyi! Olen jotenkin viime aikoina sokaistunut lihomiselleni. Olen kyllä tiennyt, että pulskistumista on vähän tapahtunut, mutta jotenkin en ole oikein hoksannut, missä mennään. Tai todennäköisempäähän on, että olen puolitarkoituksella sulkenut silmäni asialta. Pitäisi ehkä ottaa sellaiset kunnolliset kokovartalokuvat, joissa mikään osa vartalosta ei ole piilotettuna löysien tai kiristävien vaatteiden sisään. Silloin ei voisi enää valehdella itselleen...