En tiedä, oisko jotain suolanesteitä kuitenkin ollut vielä kropassa, kun eilen illalla ja tänään on saanut juosta vessassa melkein puolen tunnin välein. Parisataa grammaa oli paino tippunut edellisestä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kilon kun tuosta saa vielä pois, alkaa paino taas seitsemällä. Se on jo jotenkin lohdullista. Ja se oli tavallaan minulle se ensimmäinen tavoite: pois kasikymppisistä. Ajattelin, että sitten kun tuo raja rikkoutuu, voisin palkita itseni ostamalla uudet jumppa-/juoksuhousut ja jotain ihanaa vartalorasvaa, esim. kiinteyttävää sellaista. Eikös tässä vaiheessa pidä alkaa jo huolestua ihon lerpattamisesta. :)
Eilen melomaan lähtiessä ja pelastusliiviä valkatessa mietin, että olisipa nyt kiva olla siellä seiska-alkuisissa kiloissa, kun liivit meni kymmenen kilon luokissa, ja jouduin tarttumaan siihen 80–90kg -liiviin. Olisihan sitä tietty voinut huijatakin, kun näin lähellä ollaan, mutta ajattelin, että enpä nyt rupea piilottelemaan mitään. Siinähän sitä motivaatiota on - vaikka pelastusliiveissä...
Melominen tuntui aluksi hankalalta ja ajattelin jo, että tämä homma nyt on ihan perseestä. Vene ei kääntynyt sinne, minne olisi pitänyt ja kääntyi silloin kun ei olisi tarvinnut. No, sitten jotenkin sain siitä hommasta otteen, ja sehän olikin hauskaa! Poikaystävä sanoikin jossain vaiheessa, että näytän ihan siltä kuin nauttisin. Niin nautinkin. Kyllä se ihan treeniltäkin käsissä tuntui. Varsinkin, kun minulla tuo käsiosasto on se kropan heikoin lenkki lihasten suhteen. Melonnan jälkeen vielä lenkkeiltiin melkein tunnin verran, eli eilen oli aikas liikunnallinen päivä. Syöminen jäi vähän turhan vähälle. Päivällinen tuli syötyä aika myöhään ja kun sen jälkeen laskin kaloreita, oli päivän saldo jäänyt alle tuhanteen. Piti siis vielä syödä vähän iltapalaa, vaikkei edes ollut oikeastaan nälkä. Söin nektariinin ja manteleita. Mutta jos olisin jättänyt ne syömättä, olisi tänään varmaan ollut koko ajan nälkä (mitä kyllä olikin, muttei niin pahasti).
Olen joskus aiempien painonpudotusurakoiden alkaessa laatinut itselleni oikein palkkiotaulukon. Sellaisen, missä lukee, mitä sitten saan, kun jokin tavoite on saavutettu. Eivät ne kuitenkaan ole niin motivoineet. Ehkä osittain siksikin, ettei olisi aina ollut rahaakaan niihin humputuksiin. Mutta se voisi olla sellainen kiva pikku lisä tähän projektiin, että aina silloin tällöin voisin itseäni vähän palkita hyvin hoidetusta hommasta. En kuitenkaan rupea suunnittelemaan niitä palkkioita etukäteen. Ensimmäinen tavoite olisi nyt siis tuo uusille (tai vanhoille) kymmenille siirtyminen ja seuraava vaikkapa alle 77kg. Voi tuntua, että aika pienin välein palkitsen, mutta kolmen kilon tiputukseenkin humpsahtaa helposti pitkälti toista kuukautta. Varsinkin, kun tämä alkutahti varmasti tästä hidastuu. Hyvä etappi voisi olla myös se, kun painoindeksi laskee alle 30, jolloin olisin vain "lievästi lihava".
Tänään olen ainakin tähän asti syönyt aika mallikkaasti ja sillä lailla, että se edustaa hyvin normaalia päivää. Voisin siis huomenna julkaista tämän päivän ruokapäiväkirjani kaloreiden kanssa, niin saa paremman kuvan siitä, mitä oikein täällä puputan. Ja ihan kuviakin. Pyrin siihen, että kaikki tai ainakin lähes kaikki blogin kuvat ovat itse otettuja (pääasiassa minun, osa poikaystävän ottamia), joten tämä ei siksi ole ehkä visuaalisesti kaikkein antoisin blogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti