Onnistumisen tunteita

Nyt on hyvä fiilis! Vanhempani ja pikkuveljeni olivat tässä pari yötä meillä kylässä, ja eilen vapaapäivänä käytin poikia Lintsillä. Ei sitä vaan enää meinaa pysyä tuollaisten teini-ikäisten kyydissä, vaan meinasi tulla huono olo tuntejen vatkauksen jälkeen. Se, mistä sain eilen onnistumisen kokemuksen oli toimintani kebab-pizzeriassa, jossa kävimme vatkauksen välillä syömässä. Pizzaa minä en syö, mutta kebab on varsinkin krapulapäivien ykkönen. Mutta nyt otin kiltisti kanaa ja salaattia. Parantamista toki jäi, sillä en tajunnut pyytää salaattia ilman kastiketta. Tuollaisissa paikoissa kun sitä kastiketta ei ole teelusikallista levitettynä salaatille, vaan salaatti ui noin puolessa desissä kastiketta. Mutta silti kalorit jäivät varmasti vähäisemmiksi kuin kebabissa ja ranskalaisissa. Lintsin metrilakuja sen sijaan en kyennyt vastustamaan, vaan nakertelin niitä veljien kanssa, mutta sallin sen nyt itselleni samoin kuin valkoviinilasillisen illallislohen kanssa. Vaikka kalorit paukkuivatkin eilen yli, ei kuitenkaan kivuttu kovasti yli kahden tuhannen. Menivät kyllä osittain vähän arpomalla, mutta sinne päin...

Tänään taas koin onnenhetkiä juoksulenkillä. Teimme reilun kahdeksan kilometrin lenkin poikaystäväni kanssa, eikä vauhti ollut ihan mitään lönköttelyä. Parhaimmillaan juoksimme yli 8km/h, mikä on minulle jo ihan kelpo vauhtia, kun olen kuitenkin tällainen persjalkainen lyllertäjä. Ja voi että, oli kyllä hyvä olo lenkin jälkeen! Ja aikanakin. Missään vaiheessa ei tuntunut pahalta tuo juoksu. Luulen, että ne eiliset lakut edesauttoivat lenkin sujumista.

Minusta tässä painonpudotusurakassa on ihan kivaa, kun saa tuollaisia onnistumisen ja hyvänolon tunteita muustakin kuin siitä vaa'an lukemasta. Nytkään en keskiviikon jälkeen ole punninnut itseäni, mutta silti tuntuu, että homma sujuu. Olen eilistä lukuunottamatta syönyt maltillisesti ja jaksanut liikkua. Toivotaan, ettei tunnelma latistu, kun käyn puntarilla.

Nyt ruvettiinkin sitten poikaystävän johdolla ihan ammattimaisiksi tämän painonpudotuksen suhteen. (Tähän väliin täytyy huomauttaa, että poikaystäväni paino hipoo normaalin alarajoja. Hän on teknisenä tukena ja lenkittäjänä.) Tehtiin Exceliin taulukko, johon merkkaan päivän aikana kertyneet kalorit, liikunnan avulla poltetut kalorit (jonkinlainen arvio) sekä arvioitu peruskulutus. Siitä sitten lasketaan, että paljonko sen painon noin matemaattisesti pitäisi pudota (jos 1kg=7000kcal) ja paljonko se sitten putoaa. Tämän takia joudun pyörtämään päätökseni käydä vain kerran viikossa vaa'alla. Pitää käydä kuulemma vähän useammin, jotta data on tilastollisesti pätevää. ;) Jos muistan huomenna ennen töihin lähtöä, punnitsen itseni.   Eli numeroita pyöritellen jatketaan.