Olen tänään pääasiassa etsinyt ja lukenut muita painonpudotusblogeja. On mielenkiintoista lukea, miten muut kokevat tämän saman prosessin. Sen huomasin, että vaikka tapoja syödä ja liikkua on vaikka minkälaisia, ovat tuntemukset melko samanlaisia. Vaikka tässä viikon aikana ei minun kohdalleni ole vielä kovin suuria turhautumisen hetkiä osunutkaan, tunnistan muiden kirjoituksista hyvin itseni aiempien painonpudotuskausien ajalta. Kaikkea tekee mieli, taas repsahdin, paino nousee, ei jaksa...
Se pisti kyllä silmään, että monet tiputtavat kaloreiden saannin tosi matalalle. Minä tiedän, että jos söisin päivässä alle 1200kcal, voisin heittää hyvästit tavoitteille viimeistään kahden viikon kohdalla. Itse tähtään sinne 1300-1600kcal välimaastoon. Olen todennut sen aika toimivaksi. Se on alle peruskulutuksen, eli painoa pitäisi pudota, mutta saan kuitenkin syödä ihan normaalia ruokaa ja silloin tällöin jonkun herkunkin. Tarkkana täytyy tietysti olla. Tämän viikon ajan olen ainakin saanut pidettyä ruokailun tasaisena, eikä illalla ole tullut hirveitä himoja tai kamalaa nälkää. Nälkä tietysti kuuluu jonkin verran asiaan, mutta siedettävissä määrin.
Muiden tekstejä lukiessani mieleeni nousi myös ajatus siitä, että olen kyllä kiitollinen siitä tuesta, jonka saan poikaystävältäni. Hän tietysti mieluummin katselisi hoikempaa tyttöystävää, joka pysyy lenkeillä paremmin mukana ja jaksaa vaellella viidakossa. Nyt hän on siis ottanut asiakseen minun urakkani tukemisen siten kuin pystyy. Lähinnä hän on helpottanut tuota minun kalorimerkkailuani ja käy urheilemassa kanssani. Lisäksi hän muistuttaa siitä, miksi tätä hommaa tehdään. Poikaystävällä ei ole laihduttamisesta tai ylipainosta minkäänlaisia kokemuksia. Siinä mielessä se on hyvä asia, ettei hänellä myöskään ole kovin huonoja syömistottumuksia. Hän syö kanssani samaa ruokaa, mutta isompia annoksia ja välipaloilla sekä iltaisin vähän tukevammin. Hän ei myöskään napostele karkkeja tai sipsejä, joita minun sitten pitäisi yrittää vältellä.
Olosuhteiden puolesta homman pitäisi siis olla hanskassa. Jos tämä jostain jää nyt kiinni, niin se on täysin pääkopan sisällä. Olen miettinyt, että auttaisikohan joku meditointi tai sellainen tässä painonpudotusurakassa. Jos joku tätä blogia ylipäätään lukee ja jos jollakin on kokemuksia meditoinnista, mindfullnessista tms. painonhallinnan tukena niin antakaahan kuulua! Pitänee tutustua asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti