Liikunnan ihanuus

Nyt en kirjoita pitkää sepustusta, kun ei ole ihmeempää sepustettavaa. Päivä meni töissä, ja koko ajan oli nälkä, kun eilinen kaloreidensaanti jäi melko vähäiseksi. Kotiin tultuani lösähdin sohvalle, väsytti ja ehkä vähän tympikin. Teki mieli syödä kaikkea eikä ainakaan liikkua, niin kuin tarkoitus oli. Jostakin ihmeestä sain kuitenkin motivaation rykäistä itseni sohvalta, ja lähdin kuin lähdinkin lenkille. Neljäkymmentä minuttia pingoin pitkin katuja, ja olo oli heti alusta lähtien mitä mainioin. Välillä tunsin oloni oikeinkin urheilulliseksi, kun pingoin ohi ihmisten. Miten voikaan olla taas erilainen olo! Neljäkymmentä minuuttia jaloilla sai aikaan sen, että tunnen itseni kauniimmaksi, hoikemmaksi, urheilullisemmaksi, voimakkaammaksi ja kaikin puolin paremmaksi ihmiseksi. Miksi se lähteminen on aina niin vaikeaa?!

Kuulumisia

Eilen kirjoittelin pitkän tekstin menneisyyteen liittyen. Nyt on taas aika keskittyä tämän hetken tilanteeseen. Otin eilen itsestäni uudet kuvat muutama viikko sitten otettujen rinnalle. Hirveästi ei muutosta ole vielä tapahtunut, mutta vatsan seudulta on tainnut jokunen sentti huveta. Noita kuvia löytyy siis tuolta Muutoskuvia-välilehdeltä.

Tänä aamuna paino oli tippunut jo 77,9kg. Eli nyt olen päässyt jotenkin siihen vaiheeseen, että paino tippuu suht hyvään tahtiin. Luulen, että perusaineenvaihdunta on kiihtynyt jonkin verran ahkeran liikunnan avustuksella. Eilen käsitys omasta kropasta vaihteli koko ajan. Välillä oli sellainen plösö-olo, ettei mitään määrää ja välillä taas tuntui, että sitähän aletaan olla kohta ihan ihmisen näköisiä. Urheilu tietysti vaikutti taas tuohon kehonkuvaan ja illalla oli jo paljon parempi fiilis.

Eilen oli ensimmäistä kertaa sellainen päivä, että teki mieli vähän kaikenlaista makeaa. Kalorivaetta on saattanut tulla vähän liikaa. Söin päivällä muutaman irtokarkin, joita oli mässäilypussista jäänyt jäljelle. Sen lisäksi join Coca Cola Zeroa ja söin muutaman Läkerol-pastillin. Näistä jälkimmäisistä saan todennäköisesti kiittää sitä, että illalla iski aivan järjetön vatsakipu. En oikein keksi muutakaan selitystä, ellei sitten ole joku kummallinen pöpö. Olen muutenkin huomannut viime aikoina, että makeutusaineet ovat hyvinkin pieninä määrinä saaneet vatsani sekaisin. Pitää siis jättää ne nyt kokonaan pois. Tuo kokis tulee olemaan vaikea paikka, mutta minun on pitänyt lopettaa sen juominen jo muutenkin, kun menevät hampaat pilalle, ja eivät nuo makeutusaineet mitään terveysruokaa ole.

Eilen illalla kävin ystäväni kanssa lenkillä. Teimme sellaisen kahdeksan kilometrin lenkin. Lisäksi pyöräilin viisi kilometriä hänen luokseen edestakaisin. Eli liikuntaa ja siten kulutettuja kaloreita kertyi eilen ihan mukavasti.

Lenkkivalmiina

Tänään yritän saada venyteltyä, kun eilen en kyennyt, kun se vatsakipu iski lenkin loppupuolella. Lisäksi tuollaisella kahden tunnin kuntoilusessiolla saisi olla vettä mukana. Iski ihan järjetön nestehukan tunne, kun pyöräilin takaisin kotiin. Tuntui, että jos olisi kauemmas tarvinnut ajella, olisin saattanut pyörtyä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Kotona nesteytin sitten tavallisella vedellä, Vichyllä ja mehujäällä. :) Mehujää ei ehkä ole paras palautusruoka, mutta menköön tämän kerran.

50kcal/puikko ei tee suurta lisää päivän energiansaantiin.

Illalla en olisi yhtään jaksanut laittaa ruokaa. Olisi pakastimessa ollut valmiina esim. sitä toissapäiväistä kanakeittoa, mutta koska jääkaapissa oli kananfileétä, joiden parasta ennen -päiväys oli umpeutumassa, päätin kuitenkin paistaa ne. Lisänä pakasteesta parsakaali-kukkakaali-porkkana -sekoitusta ja herneitä sekä tuoreita vihanneksia, varrasleipää ja maitoa. Hyvää oli, vaikka kesken ruokailun iski aina välillä se kamala vatsakipu.

Eilinen päivällinen

Tänään aamupäivän ohjelmassa vain kotona köllöttelyä (ja sitä venyttelyä) ja iltapäivällä pitää mennä myymään vanhaa rojua puistokirppikselle. Toivottavasti silloin paistaa aurinko!

Ahmimishäiriö

Tässä parin viikon sisällä olen törmännyt monessakin eri lähteessä syömishäiriöön nimeltä ahmimishäiriö. Lääketieteellinen kuvaus löytyy täältä. Aiheesta oli juttua Fit Laihdu! -lehdessä ja löysin lukemistooni uuden blogin: Laihdutuskuurilla, jossa Karo kuvailee ahmimistaan ennen painonpudotusprojektinsa alkamista todella hyvin ja itselleni tutun kuuloisesti.

Fit Laihdu! -lehden testi

Olen jo aiemminkin maininnut välillä omasta suhteestani herkutteluun, mutta en ole tainnut avata sitä sen tarkemmin. Olen nimittäin nyt jälkeenpäin todennut, että minullakin on ollut jonkin sortin ahmimishäiriö. Tiesin jo tuolloin, ettei suhteeni ruokaan (tai lähinnä herkkuihin: karkit, suklaa, sipsit, jäätelö, leivokset, keksit ym) ollut aivan normaali. Mutta koska en ollut kuullut tuollaisesta ahmimishäiriöstä, ajattelin, että tämä on jotain poikkeavaa. Tunsin olevani epäonnistunut bulimikko: Söin tolkuttomia määriä, mutten yrittänyt päästä siitä eroon. En siis tarkoita, että olisin pahoillani siitä, etten oksentanut tms. En vain oikein osannut sanoa, että mikä minua vaivasi, vaikka aivan terve en mielestäni ollut.

Syöminen alkoi riistäytyä käsistä lukiossa. En ole mitenkään masentuneisuuteen taipuvainen ihminen, mutta luulen, että lukion alussa olin jonkin verran yksinäinen. Muutin tuolloin 16-vuotiaana Turusta Helsinkiin. Aluksi en tietysti tuntenut ketään eikä minulla ollut harrastuksia, joten illat olin pääsääntöisesti yksin kotona (tuolloin ensimmäisenä vuonna asuin enoni luona). En kokenut sitä silloin mitenkään ahdistavana, enkä jälkeenpäinkään ole ajatellut, että jokin olisi ollut kamalan huonosti. Olen kuitenkin temperamentiltani aktiivinen, eli en siedä yksitoikkoisuutta kovinkaan pitkään. Luulen että tylsyys ajoi minut syömään. Olin tietysti myös perso makealle ja rasvaiselle ruoalle.

Ensimmäisenä lukiovuonna sain kuitenkin ystäviä ja toisen ja kolmannen lukiovuoden asuin yhdessä ystäväni kanssa. Enää ei ollut kyse yksinäisyydestä, sillä meillä oli usein vieraita ja tein paljon kaikenlaista. Kävin myös jumpissa. Syöminen kuitenkin oli mitä oli, välillä parempaa, välillä huonompaa. Paino heittelehtikin ylös, alas.

Abivuonna tapasin poikaystäväni ja nyt syksyllä tuleekin täyteen seitsemän vuotta seurustelun aloittamisesta. Parisuhteeni ei voisi olla paremmalla tolalla, ja elämäni on onnellista. Opiskelen ammattiin, johon oikeasti haluan valmistua ja uskon olevani myös siinä hyvä. Minulla on hyviä ystäviä, joskin näen useimpia heistä liian harvoin. Ja kuten jo aiemmin sanoin, suhtaudun asioihin yleensä myönteisesti ja olen hyvällä tuulella lähes aina. Kun välillä olen huonolla tuulella, niin silloin ei kannata jäädä alle...

Tämä oman elämän hehkuttaminen pohjaksi sille, että silti minulla on syömishäiriö. Tai ainakin häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Toivon, että voin jo ajatella imperfektissä, eli minulla oli syömishäiriö. Aika hyvin olen ahmimisesta eroon päässytkin, mutta vielä ei olla kuivilla, kun vasta muutama viikko on kulunut siitä, kun päätin pudottaa painoani pysyvästi. Nyt osaan kuitenkin jo rehellisemmin tarkastella tilannetta.

Miten siis toimin ahmimistilanteissa? Kävin ostamassa suuren määrän erilaisia herkkuja. Tunnuksenomaista oli, että ostin jotakin makeaa (mahdollisesti useampaa sorttia) sekä suolaista. Sitten söin niitä vuorotellen. Kun makea alkoi tökkiä, vaihdoin suolaiseen, ja taas toisin päin. Enkä lopettanut, vaikka tuli vähän huono olokin. Huolestuttavinta tässä on tietysti se, että söin salaa ja häpesin itseäni. Koska asun poikaystäväni kanssa, piilottelin ruokia kotona esim. vaatekaapin perälle. Roskat piilotin myös ja vein joskus itsekseni pois. Se hetki oli aina karmein, kun tyhjensin roskakätköjäni, ja tajusin, kuinka paljon olin esimerkiksi viikon aikana mättänyt ruokaa. Häpesin myös ostosreissuja. Myös Karo kuvailee blogissaan hyvin sitä, miten kaupassa hävetti ostaa kaikkea, mitä osti. Kävin välillä tahallani eri paikoissa. Saatoin esimerkiksi ostaa kaupasta normaaleiden ruokien lisäksi sipsejä ja purkin jäätelöä ja lisäksi hain irtokarkkeja jostain muualta. Tai hain esimerkiksi donitseja Arnold'silta ja jotakin muuta ostin kaupasta. Tai sitten ostin kaikkea esimerkiksi kaksi kappaletta, jotta kassa voisi olettaa, että joku toinen syö ne toiset suklaapatukat tms. Kuulostaa naurettavalta niiden korviin, jotka eivät tätä todellisuutta ole eläneet.

Löysin häpeäkseni yhden roskakätkön, jota en ollut muistanut tyhjentää.

En ole aivan vieläkään sinut syömiseni kanssa. En ole uskaltanut tätä todellisuutta tunnustaa ennen kenellekään, ja nytkin vain tuntemattomille ihmisille. Laihdutusprojektini alussa poikaystäväni ihmetteli ääneen, miten olinkaan päässyt lihomaan niin pahasti, kun syömme ihan terveellisesti joitakin herkkuhetkiä lukuunottamatta. Tunnustin hänelle syöneeni salaa, mikä oli jo ensimmäinen askel, mutta mittakaavaa hän ei tiedä. Nyt olen päättänyt, että salaa syöminen on loppu. Kun viimeksi repsahdin irtokarkkipussin ostoon ja mätin sen kitusiini, kerroin heti poikaystävälle, mitä olin tehnyt. Se oli jo askel "paranemiseen".

Vähän erilainen teksti tällä kertaa, mutta oman mentaalisen prosessini kannalta oli tärkeää purkaa nämä ajatukset kirjallisesti. Ja luulen, että moni voi myös samaistua, vaikka osa teistä varmaan ajattelee, että "Voi kauheaa! Miten noin voi elää?!" Minusta on hyvä, että ilmiö on noussut pinnalle ja siitä on alettu puhua. Muutkin ahmijat uskaltautuvat ehkä ulos kaapeistaan ja siitä taas voi olla apua otteen saamiseen.

-5kg

Jee! Vaa'alla käynti oli taas tänään palkitsevaa, sillä lukemat olivat 78,3kg, mikä tarkoittaa siis sitä, että alkulukemista on tultu yli viisi kiloa alaspäin. Neljä kiloa tuntui jotenkin vähältä, mutta tätä viittä kiloa osaan arvostaa ihan eri tavalla. En tiedä miksi. Joka tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että ellei lukema huomiseksi kipua kamalasti ylös, otan niitä muutoskuvia huomenna. Saapahan sitten nähdä, onko se viiden kilon katoaminen nähtävissä ihan silmillä.

Tänä aamuna kävin hierojalla. Se teki hyvää, sillä hartiat ja niska ovat olleet todella jumissa. Hieroja olikin ihan riuskaotteinen, joten luulen, että hieronnasta on apua. Tänään ei sitten saakaan tehdä mitään liikunnallista, ei edes venytellä. Huomenna on tiedossa lenkkitreffit kaverin kanssa ja sen jälkeen voisin venytellä ihan kunnolla. Kuten äsken päivittämästäni liikuntapäiväkirjasta näkee, ei venyttelyä ole juurikaan tullut viime aikoina tehtyä. Salilla nyt venyttelen aina vähän treenin jälkeen, mutta se on lähinnä palauttamista helpottavaa.

Tänään tein lounaaksi kanakeittoa. Se on tosi helppoa ja nopeaa. Kaloreita ei ole paljoakaan (n. 50kcal/100g), ja kun maustaa hyvin, niin hyvääkin se on. Minä olen tavannut maustaa keiton vähän aasialaistyylillä: currya, valkosipulia, inkivääriä, korianteria ja chiliä. Keitonteon pelastus ovat pakasteena olevat valmiskeittojuurekset. Mielestäni ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei jaksa pilkkoa kaiken maailman palsternakkoja. Senkun ostaa pussissa ne vihannekset ja heittää kattilaan.

Helppoa, halpaa ja terveellistä

Pussivihannesten lisäksi pilkoin kattilaan perunoita ja paistoin maustamattomia broilerin fileésuikaleita. Lisäksi voisi heitellä vaikka mitä, mutta nyt oli tällaisen yksinkertaisen kokkauksen vuoro. Unohdin ottaa kuvan keitosta lautasella, joten kaapaisin sitä vähän näytteeksi kattilasta:

Ei mitään gourmet-ruokaa, mutta ajaa asiansa.

Poikaystävä tekee tänään töitä kotoa käsin. Äsken käytiin vähän puistossa nauttimassa auringosta. Olisi ollut häpeä olla sisällä koko päivä, kun ilma on noin ihana. Matkalla haettiin lähikaupasta jäätelöt. Minä valitsin tutun ja turvallisen Oma vadelma-jäätelön, jossa on päällä vadelmasorbettia ja sisällä vanilijajäätelöä. Niin hyvää! Puikossa on vain 120kcal, joten sen saa helposti mahdutettua minun syömiini kalorimääriin.

Puistossa lueskelin Fit Laihdu -lehteä, jossa kerrottiin mm. Kiinteistökuningatar Kaisan kesän painonpudotuksesta. Siinä ei muuten mitään ihmeempää, mutta minua alkoi kiinnostaa Kaisan harjoittama liikuntamuoto fustra. Minulla on yksi tuttu, joka kouluttautua fustra-ohjaajaksi vuosi tai pari vuotta sitten, mutten ole koskaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Ajattelin, että se on jotain cross fitin tapaista. Luulo oli ilmeisesti väärä. Tuossa lehtijutussa puhuttiin siitä, kuinka fustran avulla pyritään korjaamaan lihastasapainoa, ja tämä kiinnitti huomioni. Siitä kun voisi olla apua noihin minun selkävaivoihini. Aionpa tutustua asiaan. Voi olla, ettei tällä hetkellä ole rahaa henkilökohtaiseen ohjaukseen, jota fustra vaatii, mutta jossakin vaiheessa se voisi olla kokeilemisen arvoista. Jos jollakin lukijalla on kokemuksia, niin kertokaa ihmeessä!

Liikuntapäiväkirja

Tässä nyt sitä lupaamaani liikuntapäiväkirjaa. Pidän kirjaa liikunnoistani HeiaHeia-palvelun avulla. Tuohan ei laske kaloreita tai muuta sellaista, mutta sinne saa kirjattua, mitä on tullut tehtyä. Sieltä on helppo nähdä pidemmällä aikavälillä, onko liikuntaa tullut tarpeeksi. Viimeisten parin viikon aikana olen kuntoillut ihan kiitettävästi. Venyttelyä pitäisi muistaa tehdä välillä, mutta muuten näyttää ihan hyvältä:

Päivä	Liikuntasuoritus	Matka ja aika
Ma 12.8.	Juoksulenkki siskon kanssa Turussa	7,5km, 1h 10min
Ti 13.8.	Kotijumppaa videon avulla	1h 40min
To 14.8.	Kuntosalitreeni	1h
Pe 14.8.	Juoksulenkki siskon kanssa Helsingissä	6,3km, 56min
La 17.8.	Tanssitunti kaverin polttareissa	1h
Ma 19.8.	Kuntosalitreeni ja crossailua	1h 45min
Ke 21.8.	Omatoiminen juoksulenkki kotimaastossa	5,3km, 43min
To 22.8.	Kuntosalitreeni ja Fitball-tunti	1h 15min + 55min
Pe 23.8.	Vesijuoksu + uinti + illalla kevyt kävely	30min + 30min + n. 45min
La 24.8.	Kevyt kävelylenkki	n. 45min
Su 25.8.	Juoksulenkki poikaystävän tukemana	12,2km, 1h 50min

Liikkumiseni on usein ollut sellaista kausiluontoista. Jaksan jatkaa tällaisilla viiko-ohjelmilla ehkä kaksi tai kolme viikkoa ja sitten meneekin useita viikkoja, että käyn silloin tällöin jossain. Pahimmillaan saattaa olla parin-kolmen viikon jaksoja, jolloin en ole tehnyt mitään. Mutta nyt tavoite olisi se, että viikkorytmi pysyisi suurin piirtein tällaisena. Aivan joka viikko ei tietysti näin usein ehdi kuntoilla, mutta se ei kaada maata.

Ihana viikonloppu

Maanantaihin ja arkeen palaaminen ei ole tuntunut ollenkaan niin kamalalta, kun takana on ihanan rentouttava viikonloppu. Ja ehkä arkeen palaamista helpottaa myös se, että tämänpäiväisen työpäivän jälkeen töitä on seuraavaksi perjantaina. :) Mutta tekemistä on kyllä näille vapaapäivillekin. Eihän opiskelija sellaisia oikein tunnekaan. Syksyn kurssit alkavat vasta ensi viikolla, mutta vanhoja hommia on rästissä.

Viime perjantaina poikaystävä kotiutui mökiltä mukanaan mustikoita ja puolukoita. Molempia on tullut syötyä ahkerasti tässä viikonlopun aikana. Tuoreet mustikat ovat kyllä tosi hyviä!

Perjantaina iltapalaksi jogurttia mustikoilla sekä ihanaa teetä.

Nam!

Kofeiinitonta iltateetä, jota voin suositella.

Perjantain iltapalan lisäksi olemme herkutelleet broilerin jauhelihasta tehdyillä pihveillä. Ne eivät olleet mikään menestys, mutta niiden seuraksi tehty avokadokastike, jonka bongasin turkkilaisen jogurttipurkin kannesta, oli tosi hyvää - ainakin jos tykkää valkosipulista. Eilen nautiskelimme vielä naudan sisäfileé-pihvejä, joita löytyi pakastimesta. Jätskiäkin söin vähän: perusvanilijaa mustikoilla. Ja lauantai-iltana teimme superherkkuamme, salsaa, jota söimme nachojen kanssa. Tämän tavan opimme puolitoista vuotta sitten Mexicossa, jossa noita herkkuja säi lähes joka paikassa alkupalaksi. Salsa ei ole kotitekoisena aivan autenttisen veroista, mutta kelpaa kuitenkin. Salsa itsessään on ihan tervellistä, kun siihen tulee vain paljon tomaattia, sipulia, tuoretta korianteria sekä vähän suolaa ja sitruunan tai limen mehua. Nuo nachot tietysti eivät ole mitään terveysruokaa, mutta kun söin niitä maltillisesti, ei kalorimäärä noussut kovin korkeaksi.

Lauantain ruoka namikastikkeineen

Tämä kuva on Mexicosta, eli aitoa tavaraa kyseessä.

Jos jotakuta kiinnostaa tuo avokadokastike, niin ohje löytyy täältä. Laitoimme hieman enemmän tuota valkosipulia, koska olemme molemmat sen suuria ystäviä, mutta ehkä siitä tuli jopa hieman liian valkosipulista (minkä en uskonut olevan mahdollista...)

Viikonloppu sisälsi myös uuden, merkittävän liikunnallisen saavutuksen. Ensimmäistä kertaa elämässäni juoksin kymmenen kilometriä putkeen. Jee! Poikaystäväni oli siis kirittämässä. Ja siis ihan niin, että ensin lämmittelimme kävellen kilometrin verran, sen jälkeen juoksimme (tai siis hölkkäsimme, mutta sama asia) kymmenen kilometriä ja lopuksi vielä kävelimme jäähdyttelyksi jonkin matkaa. Vaikkei tuo monille ole matka eikä mikään, niin minulle, joka aloitin pari vuotta sitten kolmenkymmenen sekunnin hölkkäjaksoilla, se on ihan oikea saavutus. Ja olen siitä ylpeä. Hyvä minä! :) Seuraavana tavoitteena 15km ja ehkä ensi kesänä menisi sitten puolimaraton. Eihän se sitten kymmenen kiloa keveämpänä ole matka eikä mikään. ;) Melko jumissa olivat kaikki paikat lenkin lopussa. Polvia ja nilkkoja vähän särki, kun eivät raukat ole noin kovalle rasitukselle vielä ennen joutuneet.

Viikonloppuhan alkoi lauantaiaamuna jo hyvissä merkeissä, kun sain tuuletella vaa'alla 78,7 kilogramman painoa. Humpsahtihan se vähän alemmaksi, kun tuntui vähän junnaavan. Tänä aamuna painoa oli jostakin tullut kyytiin sata grammaa lisää, vaikka kalorilaskelmat olivat viikonlopulla selvästi miinuksella. Mutta ehkä huomenna on suunta taas alaspäin. Ei tarvita paljoa, kun se viisi kiloa on rikki.

Kehonkuvasta

Olen jo aiemminkin kirjoittanut mietteitäni siitä, miten ihmisen kehonkuva ei ole oikein luotettava painonpudotuksen aikana. Monet ihmiset eivät oikein tunnut käsittävän laihtuneensa ja tänään taas ystäväni kanssa juttelimme siitä, kuinka itse välillä kokee näyttävänsä pienemmältä vain rankan lenkin jälkeen. Olen itse tällä hetkellä aika hukassa tämän asian kanssa. Välillä tuntuu, että olen kovastikin solakoitunut ja välillä taas tulee sellainen olo, etten tiedä, mistä ne kilot ovat oikein lähteneet, ja peilistä katselee se sama plösö kuin ennenkin.

Paino oli tänä aamuna 79,5kg eli tasan neljä kiloa vähemmän kuin reilu kuukausi sitten, kun päätin, etten enää aio olla läski. Neljä kiloa ei tunnu kauhean paljolta. Tai se ei ole sellainen asia, jota ylpeänä kavereille kerrotaan. Ei ole yhtään niin raflaavaa sanoa, että olen saanut pudotettu neljä kiloa kuin vaikkapa kymmenen, jota eräs työkaverini vastikään hehkutti. Poikaystäväni jaksaa kuitenkin aina muistuttaa siitä, kuinka monta voipaketillista minusta on lähtenyt. Ja se on aika hyvä vertaus. Kun tuijottaa sellaista perusmargariini- tai voipaketillista ja ajattelee, että tuollainen möllykkä rasvaa on puoli kiloa, joka on pois jostakin ongelmakohdasta, niin kyllähän se ihan huojentavalta tuntuu. Minusta on tihkunut ulos kahdeksan voipaketillista rasvaa. Tai no, ehkä jokunen gramma on ollut lihastakin...

Ystäväni, jota tänään tapasin, sanoi, että näytän hoikemmalta. En oikein enää tiedä, että näytänkö. Kai minun vain sitten täytyy ottaa niitä kuvia, joita voin sitten vertailla. Kun toisaalta olen urheillutkin sen verran ahkerasti, että jotain kiinteytymistä on voinut tapahtua. Sovitaanko vaikka niin, että kun viisi kiloa on tippunut, otan muutoskuvat itsestäni? Ja toivoa sopii, että niissä näkyy jotain muutakin muutosta kuin hiusten kasvu.

Aamulla kävin uimassa, kuten eilen uhosin. En saanut seuraa, mutta menihän se aika ihan mukavasti yksinkin. Ensin vesijuoksin puolituntia ja sen jälkeen uin toiset puoli tuntia. Se on kyllä mukava tapa aloittaa aamu. Nyt tekisi vähän mieli lähteä kävelemään, kun ulkona on niin kiva ilmakin. Jospa poikaystävä tulisi pian kotiin ja lähtisi seuraksi. Hän palaa siis tänään mökkeilemästä. Lopuksi vähän kuvia herkuista, joita olen tänään itselleni armollisesti sallinut. :)

Päivällisellä tankkasin vähän hiilareita, kun on tullut liikuttua.

Namia! Ja kun paketti on vain 15g, ei tule ahmittua.

Urheilupäivä

Omituinen päivä tänään. Menin töihin puoli kuudeksi ja pääsin sieltä kolmelta eli (meillä) normaali yhdeksän ja puolen tunnin aamuvuoro tuli tehtyä. Sen jälkeen suuntasin reippaana tyttönä suoraan salille, jonne ei ole kuin viiden minuutin kävelymatka töistä. Tein ensin kolme varttia saliohjelmaa, lähinnä alavartaloa. Välillä kävin Fitball-tunnilla, jolla möyrittiin ison jumppapallon kanssa. Odotuksena oli kovaa vatsalihastreeniä, mutta pahemmalta kyllä tuntui juuri salitreenillä rääkätyissä reisissä. En ollut aivan myyty tunnille, mutta saatan kokeilla joskus ilman etukäteistreenejä. Kävin tunnin jälkeen vielä salilla treenaamassa yläkropan ja vähän jäähdyttelemässä. Treenin jälkeen nautin tietysti saunasta, sellaista luksusta kun kotona ei ole. Kun suljin treenitilojen oven takanani, kello oli puoli seitsemän. Olin viettänyt noissa tiloissa yli kolme tuntia! No, kovempi treenipäivä sitten...

Treenin jälkeen mieleni teki jotain hyvää ruokaa, ja päätin kaupassa, että voin ostaa lehtipihvejä, vaikka hirmu kalliitahan ne ovat. Olen nyt yksin kotona, kun poikaystävä on mökillä, joten herkuttelin täällä sitten yksinäni pihvillä ja kasviksilla. Nam! Hyvää ja kevyttä. Päivällinen jäi alle neljänsadan kilokalorin. Koko päivänä on tullut syötyä vain tuhannen kilokalorin edestä, mikä ei varsinkaan treenipäivänä ole tarpeeksi. Ajattelin kyllä mutustaa iltapalaksi vielä vähän viinirypäleitä. Jätin päivälliseltä leivän pois, kun ajattelin, että saan hiilarit sitten niistä.

Päivälliseksi tänään tällaista

Vaikka tällä viikolla on tullut liikuttua jo aika paljon, aion huomennakin mennä uimaan ja vesijuoksemaan. Se saa toimia mukavana palautuksena. Toivon, että saan yhden ystäväni mukaan. Muuten varsinkin vesijuoksu on melko tylsää. Tällä viikolla olen ottanut asiakseni liikkua paljon, jotta viikonloppuna kerätyt ekstrakalorit tulee kulutettua. Ja toisaalta kun luin tänään ostamastani Me Naiset Sportista, kuinka paljon liikkuvat sellaiset täydellisen kropan omaavat esimerkkitapaukset, ei pari hassua salikertaa kuulostakaan enää niin paljolta... Onneksi minulla ei olekaan tavoitteena fitness-mallin kroppaa!

Tänään kauppohin ilmestynyt Me Naiset Sport

Aamulla bussipysäkille kävellessä meinasi tulla jo aika syksyinen olo, kun oli pimeää ja lehdet alkavat kellastua. Tämä kaupunkilaistyttö koki ihmeellisiä luontoelämyksiä, kun pihalla juoksenteli kettuja. Sen täydensivät vielä bussipysäkillä minulle seuraa pitäneet rusakot. Ja asumme sentään melkein Itäkeskuksen naapurissa. Tässä vähän aamuisia fiiliksiä, vaikka kuva ei teekään ruskalle oikeutta:

Uusi päivä

Jeejee! Eilisen masistelut ovat hävinneet mielestä. On taas hyvä, terveellinen olo, ja halu pitää itsestä huolta on palannut päälimmäiseksi. Aamulla vaaka näytti paljon kivempaa lukemaa kuin eilen. Paino oli siis viikonlopun ja maanantain mässyttelyn ansiosta noussut yli 81 kilon, mutta tänään kiloja oli enää 300g päälle kahdeksankympin. Ja toive olisi, että huomenna olisin taas alle tuon lukeman. En viitsi noita taulukoitakaan tällaisen pikku vinksahduksen vuoksi muutella. ;)

Mikä sitten käänsi pään? En tiedä. Varmaankin tuo matalampi lukema vaa'an näytöllä oli yksi avain asiaan. Kun huomaa, ettei kaikki ole menetetty pienen lipsahduksen takia, tuntuu taas paljon helpommalta. En minä siis oikeasti luullutkaan, että painonpudotus kaatuisi yhden päivän tai edes yhden viikon mässäilyyn, mutta tunteilleen ei voi mitään. Ja siltä eilen tuntui. Että paskat tästä taas mitään tulee! Lisäksi vaikutusta saattoi olla myös niillä hiilariövereillä. Se voi olla, että ne vaikuttivat ihan mielialaankin. Ehkä joku asiantuntija nyt tyrmäisi tämän täysin. Lisäksi olen lueskellut sitä Kg-lehteä tauolla ja työmatkalla, ja kyllä siitäkin on apua ollut. Ostin tänään töiden jälkeen uuden tuttavuuden Fit Laihdu!. Huomasin tänään, että se on muidenkin blogeissa vilahdellut.

Kg ja Fit Laihdu!

Tänään söin töissä evääksi mukaan ottamaani kanawokkia. Iltapäivällä kotiin tultuani söin viime viikolla paistamaani kalaa ja kasviksia. En ollut tehnyt täyttä päätöstä siitä, miten liikun tänään, mutta olin kuitenkin ajatellut, että jotain on tehtävä. Minun piti tuossa töiden jälkeen tehdä yksi koulutehtävä, ja siinähän oli sitten helppo alkaa ajatella, että "on ollut niin rankka päivä, että josko sitä jättäisi lenkin väliin". Lueskelin siinä sitten muita blogeja, ja niistä voimaantuneena päätin kuin päätinkin lähteä lenkille. (En ehkä ole koskaan ennen käyttänyt sanaa "voimaantua".) Paras päätös tänään! Juoksu kulki mukavasti 7,5km/h. En siis tosiaan juokse hurjaa kyytiä, mutta tuo on jo minulle ihan kivaa vauhtia. Reilu viisi kilsaa tuli pingottua, ja kotona oli kyllä voittajafiilis! Nyt hörppäilen tässä iltapalasmoothieta, johon laitoin banaanin, luonnonjogurttia, soijamaitoa, pakastevadelmia ja avokadoa. On muuten hyvää!

Iltapalasmoothie

Tsemppiä siis kaikille muillekin! Pitää vain ajatella, että lipsahduksista opitaan aina jotain. Se, minkä olen usein lukenut ja itse ennenkin todennut, konkretisoitui taas maanantaina: Väsymys saa aikaan hiilareiden ahmimista. Nyt siis nukkumaan, kun huomenna on taas herätys klo 04.15.

P.S. Lupailin viime viikon liikuntapäiväkirjaa. Teen vaikka ensi viikonloppuna kootusti tästä ja viime viikosta liikuntapäiväkirjan. Tuleepahan kattavampi otoskin. :)

Kadonnutta motivaatiota etsimässä

Viikonloppu on ollut melkoista haipakkaa erilaisten kivojen rientojen parissa. Siskoni tuli kylään torstaina ja perjantai-iltana olimme yhdessä katsomassa Tavastialla PMMP:tä. Lauantaiaamuna taas lähdimme viettämään kaverini polttareita ja sieltä kotiuduin väsyneenä sunnuntaina. Eilen olin todella väsynyt ja menin nukkumaan ennen kahdeksaa.

Siskon kanssa vietetyt päivät menivät syömisten suhteen melko hyvin. Söimme salaattia ja kalaa, mutta perjantai-iltana ennen keikkaa kävimme Nepalilaisessa syömässä, enkä liiemmin miettinyt kaloreita. Lauantai meni tietysti kaloreiden suhteen vähän miten sattuu. Söimme ulkona ja tuli naposteltua kaikennäköistä. Ja alkoholi kuului tietysti asiaan, vaikka joinkin melko vähän tilanteen huomioonottaen. Sunnuntaina haimme poikaystävän kanssa Subwaysta patongit, ja halusin ns. läskisubin, eli subin juustolla ja majoneesilla. Nämä kaikki olisivat vielä ihan ok, enkä tuntenut sen suurempaa morkkista.

Mutta sitten tuli maanantai... Eilen tuli ensimmäistä kertaa tämän laihdutusrupeaman alettua sellainen olo, että "Paskat, antaa olla". Ei vain kiinnostanut. Hainkin töiden jälkeen taas subin, kun sellaisen makuun olin päässyt ja lisäksi ison säkin irtokarkkeja. Sain puhuttua asian itselleni läpi siten, että yksi tällainen kunnon repsahdus on ihan ok ja huomenna jatkuu taas. Illalla nukkumaan mennessä olo oli aivan karsea. Heiluin sellaisessa oksennuksen ja itkun välitilassa, kun oli niin paha olo. Ajattelin, että tämä nyt ainakin kertoi sen, ettei ollut hyvä idea ja muistan jatkossakin, miltä tuntui...

Mutta kun vielä tänäänkin olen saanut tapella itseni kanssa ihan kaikesta. Teki mieli kaikkia herkkuja, ja töissä mietinkin, että ehkä se ei ole niin kamalaa, jos pidän toisenkin mässytyspäivän. Lisäksi minun oli töiden jälkeen tarkoitus mennä BodyCombatiin, mutta peruin sen. Tämän jälkeen kävin valtaisan kamppailun itseni kanssa, kun ajattelin, että menen salille sen sijasta. Voitin tämän kamppailun ja kävin salilla. Pitkä treeni tuli tehtyäkin, kun normaaliin treeniin lisäsin vielä parikymmentä minuttia rasvanpolttoa cross trainerilla. Ruokailutkin menivät tänään ihan ok lukuunottamatta paria suklaanappia, jotka söin töissä, kun olivat siinä tarjolla.

Hetken olikin sellainen olo, että nyt pääsin niskan päälle, mutta kotona se alkoi taas. Mietin, että pitäisinkö taukoa ruokien merkkaamisessa, kun ei ollenkaan huvita. Ja nytkin vaan ärsyttää, että miksi minun pitää laihduttaa. Miksen saisi vain syödä kaikkea hyvää ja lojua sohvalla? Plaah. Nyt kaipaisin jotain todella motivoivaa. Yritän katsoa Suurinta pudottajaa (Australian versio) ja minulla on uusin Kg-lehti, jota luin ruokatauolla. Kai minä alan taas jotenkin kyllästyä, levoton kun olen. Homma alkaa käydä liian rutinoituneeksi. Pitäisi keksiä tähän painonpudotukseen jotain uusia kikkoja, joilla mielenkiinto pysyisi yllä. Vinkkejä saa antaa! Pitää koittaa nyt lueskella muiden pudottajien blogeja ja sitä Kg:tä. Jospa niistä irtoaisi inspiraatiota.

Saittepa nyt vaihteeksi tällaista negatiivisempaa fiilistäkin, kun on mennyt jo liiankin flowssa (vaikkeivät tulokset päätä huimaakaan) tähän asti. Eikä ole nyt kuvia, kun en ole jaksanut ottaa. Nyt on sellainen "Eniten vituttaa kaikki" -olo. Ehkä huomenna on parempi päivä...

Jumppaa, lihapullia ja tuloksia(?)

Eilen sain hienosti aikaiseksi jumpattua oikein kunnolla. Tein ensin Jillian Michaels'in No More Trouble Zones -jumpan, josta kerroinkin jo aiemmin, ja sen perään vielä Davinan Super Body Workout -DVD:ltä Super Fit + vatsalihakset jumpan. Eli reilut puolitoista tuntia tuli tuossa olkkarissa jumppailtua. NMTZ oli tosi rankka ja koitin tehdä sen kunnolla lepsuilematta. Jonkin verran armoa joudun siinä vielä itselleni antamaan, mutta jaksoin mielestäni paremmin kuin aiemmin. Tuo Davinan jumppa ei ole niin rankka. Se toimi hyvänä rasvanpolttona lihaskunnon perään. Tuo ohjelma, jonka tein, on sellaista perusaerobicia höystettynä potkuilla ja lyönneillä, mutta aika vaisuiksi ne kick boxing -vaikutteet jäivät. En ole käyttänyt tuota pitkään aikaan, niin siinä mielessä oli ihan kiva.

Tällainenkin DVD kaapista löytyy.

Jumppien jälkeen vetäisin ennen suihkussa käymistä rahkaa ja ananasta pellavansiemenillä ja maca-jauheella höystettynä. Silti iski melko nopeasti huutava nälkä ja teki kamalasti mieli jotain kunnon liharuokaa. Teinpä sitten lihapullia, kun pakkasesta löytyi sopivasti paketillinen kevytjauhelihaa.Aika raskaita niistä lihapullista silti tulee. Pitää ehkä kokeilla ensi kerralla jatkaa niitä soijarouheella tai porkkanaraasteella tai jollakin muulla. Mutta ihan hyviä olivat! Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kroppa osaa aika hyvin kertoa, mistä on milloinkin pulaa. Ehkä tuo lihanhimo johtui sitten siitä, että proteiineja piti saada lihaskunnon jälkeen. Mutta enpä tiedä, toimiiko se noin nopeasti...

Tämänpäiväinen lounas: Eilisiä lihapullia ym.

Tänään paino oli aamulla taas palannut siihen 79,6 kiloon. Jee! Nyt tästä vain alaspäin. Tänään olen ollut ihan jumissa joka paikasta, erityisesti pakaroista, tuon eilisen jumpan jäljiltä. Oli vähän puhetta poikaystävän kanssa lenkille lähdöstä, mutta kun ilmakin on tuollainen sateisen harmaa, voisin pitää tänään lepopäivän. Tai jos tulee tarve ulkoilla, käyn vähän kävelemässä.

Joistakin painonpudotusblogeista saa lukea siitä, kuinka ihmiset laihtuvat, mutteivät oikein tunnu itse huomaavan niitä tuloksia. Minulla se menee vähän toisin päin. Kuvittelen jatkuvasti näyttäväni sieltä ja täältä vähän kutistuneelta, vaikka kuukaudessa painoa on lähtenyt vain aavistuksen vajaat neljä kiloa, joista varmaan kaksi ensimmäistä kiloa olivat nesteitä. Tuntuu, että reidet näyttävät solakammilta, ja ehkä vatsastakin on se pahin pikkuhousujen yli roikkuva lörpäke hävinnyt. Mutta enpä kyllä usko, että vielä on mitään kovin radikaalia nähtävissä. Poikaystäväni kyllä eilen kysyi, että onko takauoleni mahtanut pienentyä, vai miksi se nyt näyttää niin hyvältä. :) Tjaa-a. Kävin kyllä lauantaina ostamassa H&M:lta tiukat, mustat farkkulegginsit ja koon 42 housut menivät epäilyksistäni huolimatta päälle ja lähtivät mukaan. Nuo koot kyllä ovat niin hämääviä, kun ovat olevinaan jotain yleisiä kokoja, mutta joka kaupan koko 44 on erikokoinen. Mutta ehkäpä voisin parin viikon päästä ottaa vertailukuvia, ja niistä ehkä näkee sitten sen, onko mitään tapahtunut.

Nyt on kulunut tasan kuukausi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen tekstin tähän blogiin. Huomenna taas tulee kuluneeksi kuukausi "uuden elämän" aloituksesta. Olisi ihan kiva, jos paino nytkähtäisi alas edes sen sata grammaa, niin sitten olisi kuukauden painonpudotus neljä kiloa tai yli. Se taitaa olla aika optimaalinen painonpudotusvauhti, vaikka kyllähän se olisi kiva, jos se vähän nopeammin tippuisi...

Kohta toivottavasti...

Ruotuun jälleen

Tänä aamuna vaa'an lukema oli 79,9kg. Eli muutama sata grammaa oli tullut viikonloppuna lisää, mutta tavoite olisi, että huomiseen mennessä ne olisivat historiaa. Olin tyytyväinen, ettei paino ollut yli 80kg, kun juuri olin juhlinut sen alitusta. Torstaina töiden jälkeen ennen junan lähtöä Turkuun kävin Anttilassa ja ajattelin, että ostan sen palkintovoiteen. Samalla innostuin ostamaan myös kynsilakkoja, joita en ole viime aikoina juuri käyttänyt. Nyt kuitenkin kynnet ovat kesän ja ehkä myös ruokavalion ansiosta kasvaneet, ja haluan pitää ne nätteinä. Nuo saavat nyt sitten toimia tavoitteensaavutuspalkintoina. Onneksi ei siis tarvinnut hävetä niiden hankkimista. :)

Rimmelin Shirley Temple (120). Oranssi on mun lempiväri.

Uusi tuttavyys. Tuoksuu hyvältä, eikä liian voimakkaalta.

Tämä aamu on alkanut mukavasti. Aamupalaksi tein smoothien, jossa oli rasvatonta luonnonjogurttia, maitoa, banaania, pakastevadelmia ja -mansikoita, manteleita, chlorella-leväjauhetta sekä maca-jauhetta. Harmi, että unohdin ottaa kuvan. Tuo levä tekee smoothiesta vähän epämiellyttävän vihertävää, mutta ihan hyvää oli. Macakaan ei maistunut liikaa, mitä se helposti tekee. Lounaaksi tein munakkaan, johon laitoin yhden kokonaisen munan, kaksi valkuaista, pakastepinaattia ja mausteita. Lisäksi tein kinkku-tomaatti-avokado -leivän sekä kurkkua ja paprikaa - ja tietysti lasi maitoa. Jälkkäriksi sain syödä yhden tikkarin.

Lounas

Jälkkäritikkari

Tällaisia eväitä siis syöty tähän mennessä. Iltaruoasta en ole vielä tehnyt päätöstä. Kohta, kunhan tuo ruoka vähän sulaa, aion jumpata tässä kotona videon avulla. Jos energiaa riittää teen sen No More Trouble Zonesin lisäksi vielä yhden aerobisen jumpan. Katsotaan, mikä on olo. Aamulla oli melko tukkoinen ja flunssainen olo, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Ei kuitenkaan pidä repiä liikaa. Ajattelin, että tämän viikon lopuksi kirjaan teillekin näkyviin, mitä liikuntoja sitä on tällä viikolla tullut harrastettua. Valmisteilla on myös teksti tuosta minun kalorinlaskuprosessista. Pitää vaan opetella käyttämään kunnolla tuota kuvanmuokkausohjelmaa. :)

Viikonlopun tunnustukset

Viikonloppu on takana, ja hetkeksi pitäisi taas palata arkeen. Arki sisältää nyt alkuviikosta lähinnä lukemista torstaiaamun tenttiin, minkä olen laiminlyönyt tähän mennessä melko pahasti. Viikonloppu ei mennyt aivan niin hienosti kuin olin ajatellut, muttei mitään totaalista ylilyöntiäkään tapahtunut. Tai no, se lauantai...

Lauantainahan olin siis kahden hyvän ystäväni kanssa istumassa iltaa. Aamulle olin suunnitellut jumppaamista, mutta päivää aiemmin päätään nostanut flunssan alku sai minut jättämään jumpan väliin. Ja olisi aikataulukin ollut aika tiukka, sillä kävin päivällä vielä treffaamassa erästä toista ystävääni. Hän oli leiponut teen seuraksi mustikkapiirakkaa ja tarjosi sitä kevytjätskin kera, joten pitihän sitä vähän syödä. Ja hyvää oli! Illalla tyttöjen kanssa söimme pääruoaksi terveellisen salaatin (kanaa, avokadoa ym.), mutta sen jälkeen siirryimme naposteluosioon: sipsiä, karkkia ja suolapähkinöitä. Viinin kera tietysti... Tulos oli se, että lauantain kalorilukemat paukkuivat reippaasti yli kolmen tuhannen. Vähän arvioiden se tietysti meni, sillä kavereiden kanssa en sentään punnitse ruokiani.

Eilinenkin meni vain löhöillessä, vaikkei krapulaa ollutkaan. En sentään urakalla kitannut sitä viiniä.Toinen ystävistäni ilmoitti iloisista vauvauutisista eikä tietysti nauttinut alkoholia. Tai no, muutaman minuutin hyvin trampoliinilla illalla. :) Tänään sentään käytiin taas siskon kanssa lenkillä, flunssasta huolimatta. Tauti ei siis ole kunnolla iskenyt päälle, mutta vähän on räkäinen olo. Eihän se ehkä fiksuinta ole lähteä puolikuntoisena treenaamaan, mutta kun tuntui kuitenkin ihan hyvältä. Päätin siis olla välittämättä taudista ja toivoa parasta. Minulla vain tuppaavat nuo poski-, otsa- ym. ontelot olemaan niin ahtaanlaisia, että heti kun vähän tulee nuha, on kauhean tukkoinen olo ja pää alkaa särkeä.

Näitä flunssia mulla on nyt tupannut olemaan vähän turhan usein. Samoin vatsatauteja on viimeisen vuoden aikana ollut vähän liikaa. Olenkin nyt päättänyt, että terveellinen ruokavalio ja liikunta eivät ole tarpeeksi tehokkaita vastustuskyvyn buustaajia, joten turvaudun ns. superruokiin. Äitini on aivan varma pakurikääpäteen voimasta, ja eräs ystäväni kehui maca-jauheen tehoa vastustuskyvyn lisäämisessä. Aion siis aloittaa kuurin molempia, päivittäin tai ainakin lähes. Maca-jauhetta minulta kotoa löytyykin, pakurikääpäjauhetta pitää käydä ostamassa jostakin. Kirjoittelen noista molemmista myöhemmin lisää. Katsotaan, onko niistä nyt sitten apua. Ehkä pitää talvella vielä käydä avannossakin, kun sitäkin toiset kovasti kehuvat.

Nyt on tullut muutamia tylsiä kuvattomia päivityksiä. Nytkin kirjoittelen junassa matkalla Helsinkiin. Koitan vähän petrata jatkossa, jottei ole niin tylsää luettavaa. Huomenna pitkästä aikaa vaa'alle. Hirvittää...

Liikuntaa ja herkuttelua Turussa

Kotiolot täällä vanhempien luona ovat aika lailla sitä mitä odotinkin. Olen syönyt yhden lämpimän aterian viiden aikaan. Lohta - se oli kyllä hyvää! Kotona tulee tehtyä niin vähän kalaa, kun en pidä siitä, että kala jää haisemaan joka paikkaan moneksi päiväksi. Söin yhden aikaan ruisleivän kananmunalla, joten se toimi sellaisena kevyenä lounaana. Olisin syönyt tukevammin, mutta kävin siskoni kanssa lenkillä kolmen aikaan, joten en viitsinyt täyttää vatsaa. Sisko toimi hyvänä kirittäjänä, urheilija kun on. Kirjaimellisesti ylitsepääsemättömäksi meinasi osoittautua lähellä oleva tosi jyrkkä ja korkea kukkula, jonka päälle kipusimme - sisko kevein askelin juosten, minä loppumatkan kaksinkerroin taipuneena.

Minä sain tänään käyttöön juoksuvyölaukun, tai miksi sitä nyt pitäisi kutsua. Tilasin sellaisen pari viikkoa sitten eBaysta ja toissapäivänä taisi tulla perille. Se on kyllä ihan kätevä. Käytän juostessa ajan ja matkan mittaamiseen Sports Trackeria, joten kännykkä täytyy olla aina mukana ja lisäksi tietysti avaimet. Joskus, kuten tänään, saattaa tarvita rahaakin mukaan. Pussukan kuuluisi kai olla tuossa lantion päällä, mutta minulla se nousi tuohon rintojen alle. Etsi ilmeisesti kapeimman kohdan.

Juoksupussukkani

Illalla on tullut vähän herkuteltua, mutta oikeastaan ihan harkitusti eikä ole mitään morkkista sen suhteen. Teimme äidin kanssa omenarahkapiirakkaa, joka oli ihan hyvää, joskin vähän löysää. Isä toi kaupasta irtokarkkeja, ja niitä nappasin reilun kourallisen mukaani tänne kirjoittamaan vetäytyessäni. Maltoin kuitenkin käyttää kaiken vaa'an kautta ja laskin omenapiirakan kaloritkin Kiloklubin avulla. Käytiin äidin kanssa kuitenkin tässä illalla vielä kävelemässä, kun etsimme geokätköä. Äiti harrastaa geokätköilyä, ja tuntuu olevan nykyään paras tapa saada hänet liikkeelle. On tänään siis tullut vähän reippailtuakin.

Nyt olen vähän kahden vaiheilla, että pitäisikö vielä syödä vielä jotain kunnollista vai mennä vain kohta nukkumaan. Huomisaamuksi olen suunnitellut jumppaamista joko videon kanssa, tai jos on oikein kiva ilma, menen ulos heilumaan painojen ja kahvakuulan kanssa. Ja voisinpa jokusen minuutin hyppiä trampoliinillakin, kun sellainenkin täältä löytyy.

Omenarahkapiirakkaa - nam!

Matkalla Turkuun

Istuskelen junassa ja juna seisoo jossakin Siuntion paikkeilla, metsän keskellä. Puolisen tuntia ollaan kuulemma aikataulusta myöhässä, mutta eipä minulla mitään kiirettä ole. Eilisilta venähti vähän turhan pitkäksi ja koko päivän on vähän väsyttänyt töissä. Pikkuisen torkahdin alkumatkasta.

Tänään olen yrittänyt syödä vähän enemmän ja tähän mennessä onnistunutkin siinä. Aamupala oli nopeasti naamaan huitaistu proteiinirahka, mutta päivällä kävin syömässä ison lautasellisen hernekeittoa ja salaattia. Nyt junassa sekoittelin itselleni uudenlaisen eväsyhdistelmän: raejuustoa ja Froosh-hedelmäsmoothieta. Molemmat ovat hyviä erikseen, yhdessä ei niinkään toimiva yhdistelmä... Menihän se alas ja pitänee kylläisenä. Jälkkäriksi söin yhden niistä tarjoustikkareista (vasta toinen tähän mennessä) sekä Susu-palapatukan.

Olen yrittänyt sallia itselleni näitä pikkuherkkuja, jottei himo käy liian suureksi ja iske ahmiminen. Ennenhän laihdutusyritykset ovat yleensä menneet jotakuinkin sitä rataa, että sorrun jossakin välissä herkuttelemaan ja ajattelen, että: "Peli on menetetty. Aivan sama, paljonko syön. Aloitan taas ensi maanantaina uudelleen." Vaikka olisi vasta tiistai. Idioottimainen ajattelutapa, mutta taitaa olla aika yleistä. Nyt noilla pikku herkkuhetkillä pyrin välttämään tätä kierrettä. Minun tulee kuitenkin olla tarkkana, etten rupea "sallimaan" itselleni turhan paljon niitä herkkuja. Ruokapäiväkirja on tässä hyvä apu. Kaikki kun pitää merkata ylös, eli ihan kauheasti ei viitsi syödä.

Nyt edessä on taas muutama päivä vanhempien luona. Siellä ruoka ei aina ole niin terveellistä kuin mitä itse syön, muttei toisaalta mitään kamalaa voi-kermamättöäkään. Heillä on myös huono tapa syödä vain yksi kunnon ateria päivässä, ja se ei nyt minun rytmiini sovi. Pitää siis itse tehdä lounaaksi jotain salaattia ja syödä päivällinen muiden kanssa. Herkut ovat myös sellainen juttu, joita tulee lapsuudenkodissa aina syötyä enemmän kuin omassa kodissa. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Tiukkana pitää tällä kertaa pysyä. Ja sitten on vielä se viikonloppu tyttökavereiden kanssa.

Joku voisi ajatella, että ei kannata niuhottaa, jos on tällaisia "erityistilaisuuksia". Mutta entäs kun niitä on joka viikonloppu? Viime viikonloppu mökillä, nyt kaveritreffit, ensi viikonloppuna polttarit jne. Ei voi siis oikeastaan ajattella, että noissa erityistapauksissa voi syödä (ja juoda) ihan miten sattuu. Sen sijaan vihaan niitä naistenlettien juttuja: "Miten syödä terveellisesti joulupöydässä?" Siitä olen varma, ettei kukaan liho kilotolkulla siksi, että on pari päivää syönyt liikaa kinkkua ja suklaata. Tai vaikka hetkellisesti muutaman kilon turpoaisikin, niin parilla lenkillä ja vedenjuomisella sen luulisi lähtevän.

Nyt tuli kirjoiteltua vähän sitä, mitä mieleen juolahti. Kuvia ei valitettavasti taaskaan ole, mutta lupaan petrata jatkossa. Nyt odotellaan luvattua ukkosmyrskyä. :)

Seiskakymppiset

Tänään vaaka sitten viimein näytti seiskalla alkavaa lukemaa. Ensimmäinen tavoite siis saavutettu. Vielä en ole ehtinyt itseäni palkita, mutta ehkä minä viikonloppuna voisin vierailla vaatekaupassa niitä urheilupöksyjä katsastamassa. Ja jotain kivaa vartalovoidetta voisin ostaa. Seuraavana tavoitteena olisi sitten 77kg alittaminen. Mitään aikarajaa sille ei ole, kunhan alittuu, ehkä mielellään tämän vuoden puolella kuitenkin.

Tänään on ollut väsyttävä vuoro töissä ja huomenna menen taas aikaiseen aamuun. Pitäisi tässä vähän pakkailla, kun huomenna lähden taas Turkuun päin. Yleensä en näin usein siellä ravaa, mutta kun sattuu olemaan treffejä sovittuna. Viikonloppuna näen pitkästä aikaa vanhoja ystäviä. Saattaa taas ruokavalioon eksyä sinne päivittäin kuulumattomia asioita, mutta yritän pitää järjen päässä. Noille tytöille voin onneksi suoraan ehdottaa, että josko otettaisiin vähän kevyempi linja. Ja siskolle jo sanoin, että ottaa lenkkikamat mukaan, kun tulee perjantaina vanhemmilla käymään. Lisäksi otan jumppa-DVD:n, jonka avulla saan lihaksiakin treenattua.

Tälle päivälle en ehtinyt laittaa eväitä valmiiksi töihin, joten kävin syömässä salaatin ravintolassa. Oli ihan hyvää, vaikka aika kevythän se salaatti taisi olla.

Lounassalaatti. Tuota erillistä kastiketta en lisännyt.

Muutenkin on viime päivinä tahtonut jäädä vähän alakanttiin tuo syöminen kaloreiden osalta. En ole ollut erityisen nälkäinen, mutta pelkään kropan menevän säästöliekille, jos en syö tarpeeksi. Varsinkin niinä päivinä kun liikun. Tänään en ehtinyt liikuntaa harrastaa, kun päivä meni pääosin töissä. Siellä nyt tulee seistyä koko päivä ja jonkin verran käveltyä ympäriinsä ja nosteltua tavaraa. Mutta ei nyt niin, että varsinaisesti voisi liikunnaksi laskea.

Päätin jo päivällä, että saan tänään vähän herkutella jätskillä. Pyysin poikaystävää tuomaan kaupasta sekä Oma-jäätelön että jonkin sortin suklaajäätelön. Illalliskanakeiton jälkeen teki sitten enemmän mieli sitä raikasta vadelma-Omaa. Ja hyväähän se oli! Eikä ole ihan kamala herkkun noin laihismielessäkään: 120kcal/puikko. Nyt tavaroita kasaan ja nukkumaan!

Tasaluku

Odotukset aamun punnituksen suhteen olivat oikeutetut. Vaaka näytti tänään tasan 80kg. Jee! Ihan kohta mennään alle. Ja se olis sitten ensimmäinen tavoite saavutettu. Huojentavaa kyllä, kun pienen nousujohteisen vaiheen jälkeen paino taas tippuu.

Nyt olen tässä pakkaillut eväitä töihin. Lähden kohta sinne salille, ja työt alkavat kolmelta. Salin jälkeen pitää siis syödä lounasta ja sitten töissä tauolla päivällistä. Kauhesti pitää raahata evästä mukaan ja silti, kun tuossa laskeskelin kaloreita, ei oikein meinaa tulla tarpeeksi energiaa tälle päivälle. Lounaaksi minulla on munakasta, kasviksia ja varrasleipäpala. Päivälliseksi taas on kanakeittoa, jota tein viikko sitten ja laitoin pakkaseen. Sen lisänä maitoa ja piti vielä lisätä jälkkäriksi yksi soijajogurtti, kun tuntui päivä muuten niin kevyeltä. Välipalaksi on vielä proteiinipatukkaa, josta äsken söin puolet. Jospa tällä pysyisivät houkutukset poissa mielestä.

Nyt ei oikeastaan ole kirjoitusvimmaa tämän enempää eikä kuviakaan ole tullut otettua, joten lähdenpä sinne salille. Voisin tässä joku päivä tehdä vähän tarkemmin selkoa tästä minun kalorinlaskusysteemistä, kun se varmaan vaikuttaa kauhean vaivalloiselta ja turhan pikkutarkalta monien mielestä, mutta on minulle osoittautunut erinomaiseksi keinoksi hallita syömistä.

Uuteen nousuun

Otsikko ei toivottavasti viittaa tulevaan painonnousuun, vaan fiiliksen kohoamiseen. Viikonloppu tosiaan meni kotioloista poissa, ja se tuo tietysti aina haasteensa painonhallintaan. Olin ensin perjantaista lauantaihin vanhempieni luona. Siellä sain pidettyä yhtä viinilasillista lukuunottamatta ruokavalion kunnossa, ja äidin vanhalla Painonvartijat-vaa'alla sai ruoat hyvin punnittua. Isä kyllä kysyi, että mahtaakohan tuo mennä vähän liioittelun puolelle, mutta ihan vitsillä. Luulen, että hän on ihan ylpeä, jos saan tätä painoa pois ja kuntoa kohoamaan. Äiti oli vähän sitä mieltä, että 1400-1600 kcal on liian vähän energiaa minulle, mutta katsellaan nyt. Jos paino ei tällä lähde putoamaan, niin mietitään sitten uusia strategioita.

Lauantaina siirryin ystävieni kanssa viettämään iltaa ja yötä mökkitunnelmiin. Olin ajatellut, että vaikka tuo nyt tietysti on vähän erilainen tilanne, enkä halua niuhoksi ruveta, yritän pitää silti kohtuuden mukana. Perusruoan suhteen menikin ihan ok. Söin naudan pihviä, halloumi-juustoa ja paljon salaattia. Perunat ja pastasalaatit jätin vähemmälle. Vähän maistoin tietysti. Juomana toimi pullollinen punaviiniä, mikä tietysti on paljon, ja tuo mukanaan melkoisesti kaloreita, mutta kuitenkin lonkeroa tai viinipullo+lonkeroa+kaikkea muuta -yhdistelmää parempi. Oli aamullakin oikein hyvä olo univajeesta huolimatta. Se vähän jäi harmittamaan, että tuli mussutettua vähän liian paljon karkkia. Ne kun ovat sellaista turhaa. Menin vielä paluumatkalla ostamaan matkakarkkipussin, joka oli tavallaan se viimeinen niitti viikonlopun mättöarkkuun. Kävin sentään pikku lenkillä lauantaiaamuna. Tosi lyhyellä, mutta juoksin paljon nopeammin kuin yleensä.

Paino oli viikonlopun aikana noussut 200g, mikä nyt ei ole paha, ja luulen, että se huomiseen mennessä on jo hävinnyt. Luulisi tavallista suolaisemman ruoan, runsaamman hiilarimäärän ja alkoholin keräävän sen verran jo nesteitäkin. Tänään paluu arkeenkaan ei sujunut aivan niin hienosti kuin voisi. Töissä oli avoinna Salmiakkiaakkos-pussi, josta napsin silloin tällöin karkkeja, vaikka olin aluksi päättänyt, etten niihin koske. Olisi pitänyt pysyä siinä päätöksessä, sillä yhden jälkeen on helppo sortua useampaan. Päästin itseni kyllä turhan nälkäiseksi tänään. Eilen tulin sen verran myöhään ja väsyneenä kotiin, etten jaksanut valmistella tämän päivän aamupalaa tai eväitä, joten söin aamulla vain vähän maustettua jogurttia (mitä en tee juuri koskaan, vaan aina maustamatonta marjoilla tai hedelmillä) ja muutaman mantelin. Töissä minulla oli eväänä Naturdietin ateriankorvikejuoma. Ne ovat käteviä, mutta eivät ainoana eväänä riitä 9,5h työpäiväksi.

Huomio muut piereskelijät: Laktoositon tuote!

No, ilta on kuitenkin ollut parempi. Vaikka on tehnyt kovasti mieli makeaa, kun on jotenkin taas päästänyt itsensä sokerin makuun, olen pysynyt (melko) tiukkana. Muutaman Polly-karkin nappasin siitä eilisestä matkakarkkipussista, mutta muuten vain kunnollinen leipävälipala ja illalla yksi kasvispitoinen kanatortilla. Lisäksi olen urheillut kunnolla. Kävimme ystäväni kanssa lenkillä ja teimmekin reilun tunnin juoksulenkin, jonka aikana tarvoimme kahdeksaisen kilometriä. Päälle vielä pyöräilyä noin 11km, sillä pyöräilin ystäväni luokse ja takaisin. Sillä luulisi taas ylimääräisten hiilihydraattien palavan varastoista.

Huomenna olen menossa salille ennen iltavuoroa töissä. Ja huomatkaa sanamuoto: Olen menossa salille. Ei: Olen ajatellut mennä tai tarkoitus olisi mennä tai jotain muuta entisestä elämästä kertovaa. Minä en aio, minä teen. :) Huomisen punnituksen suhteen on korkeita odotuksia, mutta vielä suurempia sen suhteen, etten aio tällä kertaa luovuttaa, vaikka pientä lipsumista onkin havaittavissa. Ja huomenna töihin kunnon eväät: itse tehtyä kanakeittoa pakkasesta. Nyt nukkumaan. Alkaa vähän väsyttää, kun herätys on ollu ennen puolta viittä.

Mökkiviikonloppu

Palailin äsken kotiin, takana ihana mökkiviikonloppu ystävien kanssa. Tämä kyllä väistämättä tarkoittaa myös herkuttelua. Koska huomenna on aikainen herätys töiden vuoksi, en päivittele nyt enempää, vaan teen huomenna tarkemmin tiliä syömisistä. Ja jännityksellä katsotaan, mitä vaaka näyttää huomenaamulla. Ei kyllä ole mitään hajua!

Tavoitteita

Olen lueskellut viime aikoina Neiti Michelinin blogia Back To Being Who I Was! Hän on saanut tosi hienosti tuloksia aikaan, ja häneltä sain inspiraation ottaa kuvia itsestäni vaatteissa, joihin haluaisin vielä mukavasti mahtua. Sellaisia on ollut jo mielessä aiemminkin, mutten ole varsinaisesti niitä kokeillut sillä mielellä, että "Vielä näihin mahdun!" Otinpa nyt siis kuvia muutamista vaatekappaleista, joiden toivon jossain vaiheessa solahtavan päälle (ja miksei jäävän pieneksi). Ainakin Neiti Michelinin kuvia olen kateellisena katsellut: kuinka ensin kittanat puserot muuttuvat mukaviksi käyttövaatteiksi. Siitä näkee jopa noita ennen–jälkeen -kuvia paremmin, millaista edistystä on tapahtunut.

Hartaimpana mielessäni ei ole mitään ihanaa unelmajuhlamekkoa tai piukkoja farkkuja vaan ju-jutsuhousut. Joo-o. Harrastan siis ju-jutsua, joka on japanilaista alkuperää oleva itsepuolustus- ja kamppailulaji. Kerron siitä lisää myöhemmin. Asia ei ole aiemmin tullut ilmi, koska kesällä en ole treeneissä käynyt, ja keväälläkin treenaaminen jäi pitkäksi aikaa pääasiassa haluttomuuden vuoksi. Pidän kuitenkin tuosta lajista äärettömästi, ja kun aloitimme poikaystävän kanssa treenit joskus parisen vuotta sitten (itse olen harrastanut lajia jo teini-ikäisenä, jonka jälkeen se kuitenkin moneksi vuodeksi jäi), ostimme lajiin kuuluvat asut. No, siinähän kävi niin, että ne housut ovat jääneet minulle auttamatta liian pieniksi (saattoivat vähän kutistuakin pesussa, ihan oikeasti!) ja olen joutunut turvautumaan johonkin vanhoihin, löysemmän mallisiin pöksyihin. Olisi siis taas kiva mahtua noihin oikeisiin...

Eivät mene tuon ylemmäs. :(

Ostin joskus tuossa talvella mustat leggings-tyyppiset strech-farkut ja niissä oli tarjous, että toiset samanlaiset saa johonkin puoleen hintaan. Muut värit, joita tarjolla olisi ollut, olivat mielestäni kamalia, joten ostin sitten fiksuna tyttönä koon pienemmät. Silloin taisi olla myös joku painonpudotusprojekti meneillään, joten olin varma, että pianhan nuo isommat käyvät löysiksi. Joopa joo. Mutta ehkä tällä kertaa... Nämä siis Vero Modasta ja koko on M/L.

Vetoketju on siis selän puolella.

Keväällä 2012 ostin Panamasta haltioissani paljon vaatteita, kun halpaa oli tarjolla paljon. Ostin mm. kaksi samanlaista, mutta eri väristä hametta, samaa kokoa tietysti. Taisivat olla silloinkin vähän tiukkoja, ja kertaakaan en ole kumpaakaan käyttänyt. Eivät ole kovin laadukkaita eivätkä olleet kallita, mutta olisihan se kiva saada nuo vaatteet käyttöön.

Keltainen versio (sori, kuva vähän vinossa)

Viimeisenä olisi sitten yksi pakollinen juhlamekko. Ja tämä olisi ehkä ensimmäinen saavutettavissa oleva vaatekappale. Ja päätinpä tuossa äsken, että laitetaan tähän ihan päivämäärätavoite. Ystäväni menee naimisiin 28.9., ja tämä mekko voisi soveltua siihen tilaisuuteen ihan kivasti. Vaikka en mekkoa päälle laittaisikaan, niin tavoite olisi, että se kuitenkin olisi varteenotettava vaihtoehto. Tämä vaate on ihan mahdollinen, koska kinnaa vetoketjusta ylhäältä, ja tissithän ne tunnetusti ensin lähtevät pienenemään. (Minulla siitä ei ole varsinaisesti haittaa, pienennysvaraa on!)

Ei se ole monesta sentistä kiinni, vaikka tuossa
vetskari lerpattaakin pahasti auki.

Tämä mekko on kivan mallinen, kun peittää vatsan ihan hyvin.
Käsienkin soisi kyllä vähän timmiytyvän...

Tällaisia tavoitteita siis matkan varrelle.

Todellisuus ei aina ole mukavaa.

Otinpa sitten äsken itsestäni kuvia, joiden avulla voin seurata vähän tätä projektin edistymistä. Eipä ollut kivaa katseltavaa. Ehkä siinä on sitten motivaatiota. Olin kyllä syvästi järkyttynyt vatsani koosta ja muodosta! Se on valtava! Ja roikkuu tosi äklösti pikkuhousujen päällä. Lisäilen kohta nuo kuvat tänne muidenkin kauhisteltaviksi. Jos osaan, niin laitan ne erilliselle välilehdelle, en tähän varsinaiseen blogiosioon. Sinne sitten olisi tarkoitus laittaa kuvia koko ajan pienenevästä minästä. Toivottavasti en nyt lupaile liikoja. En kyllä enää kestä tuon mahan kanssa. En tosiaan ollut tajunnut, että se on aivan noin paha, koska yleensä peilaillessani vaikka sitä, miten jokin vaate istuu, vedän vatsaa sisäänpäin. Luulen, että mulla on ihan ok syvät vatsalihakset, koska en juuri koskaan anna vatsan lörppyä rentona, vaan kotonakin "pingotan". Ehkä eniten tuo kauhistutti siksi, että rasva on minulla alkanut kertyä vatsaan vasta parin viime vuoden aikana. Aina ennen tuhtinakin ollessani rasvaa ovat keränneet lähinnä tissit, reidet ja takapuoli, eikä se ole aivan niin kamalaa. Nyt kuitenkin sivulta otetusta kuvasta huomaan, että vatsa ulottuu kauemmas vartalosta kuin rinnat. Nouu!

Muut ruumiinosat eivät tuoneet niin suurta järkytystä. Nuo selkäläskit tosiaan huomasin muutama viikko takaperin, ja ne olivat silloin tuskan aihe, mutta nyt osasin jo odottaa niitä. Kädet eivät näyttäneet suoraan sivulta aivan niin pahoilta kuin esim. niissä motivaationi aikaansaaneissa valokuvissa häistä. Myös vaellukselta on pari sellaista kuvaa, joissa kädet näyttävät jumbokokoisilta. Ne ovat myös sitä osaa kehossani, jonka en ole ennen ainakaan huomannut keräävän ihraa. Reidet ovat aina olleet minulle se suurin murheenkryyni. Jotenkin ne eivät noissa kuvissa näyttäneetkään aivan niin norsumaisen valtavilta kuin olin olettanut. Ehkä keskityin niin paljon tuohon vatsapussiin. No, uskaliaat käykööt katsomassa nuo kuvat itse, kunhan onnistun ne lisäämään.

Eilen lupailin, että illalla käyn vähän kävelemässä ja aamulla lenkillä. Arvatkaas, pitikö suunnitelma? Kyllä vain! Muutos parempaan tässäkin asiassa. Pidän kiinni liikuntapäätöksistä. Eilen käytiin illalla mukavassa auringonpaisteessa poikaystävän kanssa kävelemässä kevyt, reilun puolen tunnin pituinen lenkki. Juuri sopiva siihen väliin. Laitoin jalkaani keinukengät, joita olen viime aikoina käyttänyt tosi vähän. Viime tai edellisviikolla tein yhden lenkin niillä. Siis ne ovat sellaiset MBT-kenkien tapaiset kengät, joiden pohjat ovat kaarevat, jolloin askellus tapahtuu kantapäältä varpaisiin vähän keinumaisesti.

Ostin nuo joskus pari vuotta sitten. Olin haaveillut MBT-kengistä, sillä niiden luvattiin aktivoivan lihaksia paremmin, erityisesti takareisiä ja pakaroita. Nuo eivät siis ole viralliset MBT-kengät, mutta olivat sattumoisin Instrumentariumissa alennuksessa puoleen hintaan. Ei tosiaan ole paljoa tullut viime aikoina käytettyä, kun lenkit olen pääasiassa tehnyt juosten, ja nuo eivät kai ole parhaat juoksukengät, vaikka myyjä kyllä sanoi silloin itse juoksevansa vastaavilla. Pitää kyllä ottaa käyttöön useammin! Kävely oikeasti tuntuu paremmin lihaksissa ja aina kävelyn jälkeen tuntuu reisissä sellaista pientä, vähän puutumisen kaltaista kihelmöintiä. Jotain siellä siis tapahtuu.

Tänä aamuna käytiin poikaystävän kanssa aamulenkillä. Yksin en kyllä olisi saanut kammettua itseäni lenkille ainakaan heti aamusta. Heräsin ihan kesken unien, kun poikaystävä tökki mua vähän ennen seitsemää. Oli pitkästä aikaa vähän rivakampi keskinopeus, kun viime kerrat ovat menneet keskimäärin aika löntystellen. Juostiin reilun viiden kilsan lenkki ja aikaa meni kolme varttia eli Sports Tracker antoi keskinopeudeksi vähän yli 7km/h. Ei mitään hurjaa vauhtia, mutta kuitenkin selkeää hölkkää. Ennen lenkkiä söin vajaan puolikkaan banaanista ja join pari desiä maitoa. Puolessa välissä alkoi pahasti väsyttää, mutta poikakaverin tsempillä sinnittelin kotiin asti. Noi aamulenkit on siitä vähän vaikeita, kun kropassa ei oo oikein energiaa. Oon syöny niin kurinalaisesti melko vähin hiilihydraatein tämän viikon, ettei ole varmaan lihasvarastoissa kauheasti polttoainetta. Rasvavarastoissa kyllä olis mistä ottaa, mutta se ei käy niin nopeasti. Ilmeisesti noiden lähes tyhjällä vatsalla tehtyjen aamulenkkien pitäisi kuitenkin parantaa elimistön kykyä käyttää niitä rasvoja sieltä varastoista (mielellään siitä vatsapussista, kiitos). Juoksuvauhdin parantamiseen nuo taas tuskin ovat parhaita, mutta eipä minusta mitään kilpajuoksijaa ole tulossakaan...

Tässä mun juoksulenkkarit, Brooks-merkkiset, pari vuotta vanhat.

No, eiköhän tässä ole ajatuksia tältä erää. Ruokailut ovat sujuneet hyvin, vaikka nälkä meinaa välillä olla. Mulle toisaalta gynekologisetä viimeksi sanoi, ettei ne läskit ilman nälkää lähde. ;) Alla vielä kuvat mun ilta- ja aamupaloista.

Eilinen iltapala. Avokado on mun herkkua!

Lenkin jälkeinen aamupala. Näyttää jotenkin jo vähän ällöterveelliseltä. :)

Painonvaihtelu on mystinen asia.

Kuten arvelinkin, paino oli tänään noussut eilisestä. En kyllä arvannut, että se olisi noussut niin paljoa, eli sen 600g, joka toissapäivästä eiliseen oli tippunut, mutta niinpä siinä vain oli käynyt. Tämän takia siellä vaa'alla ei saisi päivittäin rampata, kun vaikka ihan hyvin tiedän syitä, miksi se paino on tänään korkeampi kuin eilen, vaikka olin eilen ihan kurinalaisesti, niin silti se vähän ärsytti aamulla. No, mitä niitä syitä sitten on:
a) Suolistossa oli tänä aamuna enempi tavaraa kuin eilen. (Joo, yöks, ei kiinnosta toisten ihmisten suolen toiminta, mutta se nyt vaan liittyy painoon.)
b) En liikkunut eilen, joten ylimääräiset hiilarit on tallentuneena lihaksiin, ja se nostaa painoa. (Sitooko vettä tai jotain...?)
c) Sellasta se nyt vaan on... :)

Eli ei siis mitään masennusta tästä. Tiedän kuitenkin, että eilinen päivä meni syömisen osalta kivasti ja liikunnan harrastaminenkin oli "kielletty" jäsenkorjaajan taholta. Tänään olin töissä, missä nyt tulee jonkin verran hyörittyä ympäriinsä, mutta varsinaista liikuntaa en varmaankaan harrasta. Jonkun kevyen kävelylenkin voisi illemmalla tehdä, jos sää pysyy nättinä. Huomenaamulla voisi sitten uskaltautua juoksemaan. Tiistaiset salitreenitkin tuntuvat vielä lihaksissa, joten pari lepopäivää ei ehkä ole haitaksi.

Tässä teille piristykseksi eilisillan ruoanlaittokuva:

Ahneella on paskanen loppu.

Tein siis smoothieta. Teen usein ennen aamuvuoroa iltapalaksi smoothien, josta loput voin sitten aamulla juoda työmatkalla. Ei tarvitse herätä niin aikaisin. Tein nyt sitten samalla vielä poikaystävällekin iltapalasmoothieta, mutta ehkä pikkuisen liiottelin noita määriä...Tajusin kyllä, että aika täynnä tuo vehje on, mutta ajattelin, että "khyyyllä se siellä pysyy". Joo, ei pysynyt. No, hyvää se oli silti.

Me tehdään aika usein ilta- tai aamupalaksi tuollaista smoothieta. Varsinkin treenien jälkeen toi on hyvä palautusjuoma. Tosi helppoa, hyvää ja terveellistä! Siihen tulee maitorahkaa ja/tai luonnonjogurttia, pakastemarjoja, soijamaitoa (käytän light-versiota), pähkinöitä/siemeniä, banaania ja joskus jotain muitakin hedelmiä (eilen laitoin appelsiinia, monesti purkkiananasta tai jotain vähän ylikypsää). Poikaystävä lisää vielä raa'an kananmunan omaan osuutensa, mutta mua on jostain syystä alkanut öklöttää raa'an (ja joskus myös kypsän) kananmunan haju, joten en itse harrasta sitä munaa tuossa. Ja mulle siinä onkin ihan tarpeeksi energiaa tuollaisenaan. Eilen unohdin pähkinät, mutta eipä tuonne mitään olisi edes mahtunut. Aamulla söin sitten muutaman mantelin lisänä, että piti nälkää paremmin. Tuossa meidän blenderissä tilaa on reilut puolitoista litraa. Yleensä se riittää hyvin, joskaan pienempi taas ei missään nimessä.

Tänään töissä teki koko ajan mieli jotain hyvää. Olen siis kiskantätinä osa-aikatyössä (kesällä enemmän, talvella nykyään melko vähän, kun teen oman alan hommia opiskelun ohessa). Tänään hyllyttelin pitkän tovin karkkeja, ja arvatkaa vaan, tekikö kaikkea mahdollista mieli. Pysyin kuitenkin lujana. Ajattelin, että sinnittelen lounastaukoon asti (söin kyllä ysin aikaan välipalaksi soijajogurtin) ja katson sen jälkeen, mitä mahdollisesti tekee mieli. No, lounaan jälkeen ei ihan kauheasti enää tehnytkään mieli mitään. Sain himot tyydytettyä limpparilla (light). Töiden jälkeen päätin, että saan pikkuisen herkutella ja ajattelin, että käyn matkalla ostamassa Ärrältä pari tikkaria. No, nehän olivat pistäneet tikkarit tukkutarjoukseen, joten tulos oli tämä:

10kpl/2€ ;)

Säästin kotiin asti ja tuossa äsken söin välipalaksi ensin pesto-tomaatti-mozzarella -ruisleivän ja sen jälkeen yhden tikkarin. Loput täytyy pistää kaappiin jemmaan. Tikkarit ois hyviä karkkeja, kun imeskely kestää kauemmin, mutta kun mä aina epähuomiossa (lue: ahneuksissani) purasen sen jossakin vaiheessa rikki. Pitää harjoitella. Kohta rupean kanakeiton tekoon.