Uuteen nousuun

Otsikko ei toivottavasti viittaa tulevaan painonnousuun, vaan fiiliksen kohoamiseen. Viikonloppu tosiaan meni kotioloista poissa, ja se tuo tietysti aina haasteensa painonhallintaan. Olin ensin perjantaista lauantaihin vanhempieni luona. Siellä sain pidettyä yhtä viinilasillista lukuunottamatta ruokavalion kunnossa, ja äidin vanhalla Painonvartijat-vaa'alla sai ruoat hyvin punnittua. Isä kyllä kysyi, että mahtaakohan tuo mennä vähän liioittelun puolelle, mutta ihan vitsillä. Luulen, että hän on ihan ylpeä, jos saan tätä painoa pois ja kuntoa kohoamaan. Äiti oli vähän sitä mieltä, että 1400-1600 kcal on liian vähän energiaa minulle, mutta katsellaan nyt. Jos paino ei tällä lähde putoamaan, niin mietitään sitten uusia strategioita.

Lauantaina siirryin ystävieni kanssa viettämään iltaa ja yötä mökkitunnelmiin. Olin ajatellut, että vaikka tuo nyt tietysti on vähän erilainen tilanne, enkä halua niuhoksi ruveta, yritän pitää silti kohtuuden mukana. Perusruoan suhteen menikin ihan ok. Söin naudan pihviä, halloumi-juustoa ja paljon salaattia. Perunat ja pastasalaatit jätin vähemmälle. Vähän maistoin tietysti. Juomana toimi pullollinen punaviiniä, mikä tietysti on paljon, ja tuo mukanaan melkoisesti kaloreita, mutta kuitenkin lonkeroa tai viinipullo+lonkeroa+kaikkea muuta -yhdistelmää parempi. Oli aamullakin oikein hyvä olo univajeesta huolimatta. Se vähän jäi harmittamaan, että tuli mussutettua vähän liian paljon karkkia. Ne kun ovat sellaista turhaa. Menin vielä paluumatkalla ostamaan matkakarkkipussin, joka oli tavallaan se viimeinen niitti viikonlopun mättöarkkuun. Kävin sentään pikku lenkillä lauantaiaamuna. Tosi lyhyellä, mutta juoksin paljon nopeammin kuin yleensä.

Paino oli viikonlopun aikana noussut 200g, mikä nyt ei ole paha, ja luulen, että se huomiseen mennessä on jo hävinnyt. Luulisi tavallista suolaisemman ruoan, runsaamman hiilarimäärän ja alkoholin keräävän sen verran jo nesteitäkin. Tänään paluu arkeenkaan ei sujunut aivan niin hienosti kuin voisi. Töissä oli avoinna Salmiakkiaakkos-pussi, josta napsin silloin tällöin karkkeja, vaikka olin aluksi päättänyt, etten niihin koske. Olisi pitänyt pysyä siinä päätöksessä, sillä yhden jälkeen on helppo sortua useampaan. Päästin itseni kyllä turhan nälkäiseksi tänään. Eilen tulin sen verran myöhään ja väsyneenä kotiin, etten jaksanut valmistella tämän päivän aamupalaa tai eväitä, joten söin aamulla vain vähän maustettua jogurttia (mitä en tee juuri koskaan, vaan aina maustamatonta marjoilla tai hedelmillä) ja muutaman mantelin. Töissä minulla oli eväänä Naturdietin ateriankorvikejuoma. Ne ovat käteviä, mutta eivät ainoana eväänä riitä 9,5h työpäiväksi.

Huomio muut piereskelijät: Laktoositon tuote!

No, ilta on kuitenkin ollut parempi. Vaikka on tehnyt kovasti mieli makeaa, kun on jotenkin taas päästänyt itsensä sokerin makuun, olen pysynyt (melko) tiukkana. Muutaman Polly-karkin nappasin siitä eilisestä matkakarkkipussista, mutta muuten vain kunnollinen leipävälipala ja illalla yksi kasvispitoinen kanatortilla. Lisäksi olen urheillut kunnolla. Kävimme ystäväni kanssa lenkillä ja teimmekin reilun tunnin juoksulenkin, jonka aikana tarvoimme kahdeksaisen kilometriä. Päälle vielä pyöräilyä noin 11km, sillä pyöräilin ystäväni luokse ja takaisin. Sillä luulisi taas ylimääräisten hiilihydraattien palavan varastoista.

Huomenna olen menossa salille ennen iltavuoroa töissä. Ja huomatkaa sanamuoto: Olen menossa salille. Ei: Olen ajatellut mennä tai tarkoitus olisi mennä tai jotain muuta entisestä elämästä kertovaa. Minä en aio, minä teen. :) Huomisen punnituksen suhteen on korkeita odotuksia, mutta vielä suurempia sen suhteen, etten aio tällä kertaa luovuttaa, vaikka pientä lipsumista onkin havaittavissa. Ja huomenna töihin kunnon eväät: itse tehtyä kanakeittoa pakkasesta. Nyt nukkumaan. Alkaa vähän väsyttää, kun herätys on ollu ennen puolta viittä.