Jumppaa, lihapullia ja tuloksia(?)

Eilen sain hienosti aikaiseksi jumpattua oikein kunnolla. Tein ensin Jillian Michaels'in No More Trouble Zones -jumpan, josta kerroinkin jo aiemmin, ja sen perään vielä Davinan Super Body Workout -DVD:ltä Super Fit + vatsalihakset jumpan. Eli reilut puolitoista tuntia tuli tuossa olkkarissa jumppailtua. NMTZ oli tosi rankka ja koitin tehdä sen kunnolla lepsuilematta. Jonkin verran armoa joudun siinä vielä itselleni antamaan, mutta jaksoin mielestäni paremmin kuin aiemmin. Tuo Davinan jumppa ei ole niin rankka. Se toimi hyvänä rasvanpolttona lihaskunnon perään. Tuo ohjelma, jonka tein, on sellaista perusaerobicia höystettynä potkuilla ja lyönneillä, mutta aika vaisuiksi ne kick boxing -vaikutteet jäivät. En ole käyttänyt tuota pitkään aikaan, niin siinä mielessä oli ihan kiva.

Tällainenkin DVD kaapista löytyy.

Jumppien jälkeen vetäisin ennen suihkussa käymistä rahkaa ja ananasta pellavansiemenillä ja maca-jauheella höystettynä. Silti iski melko nopeasti huutava nälkä ja teki kamalasti mieli jotain kunnon liharuokaa. Teinpä sitten lihapullia, kun pakkasesta löytyi sopivasti paketillinen kevytjauhelihaa.Aika raskaita niistä lihapullista silti tulee. Pitää ehkä kokeilla ensi kerralla jatkaa niitä soijarouheella tai porkkanaraasteella tai jollakin muulla. Mutta ihan hyviä olivat! Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kroppa osaa aika hyvin kertoa, mistä on milloinkin pulaa. Ehkä tuo lihanhimo johtui sitten siitä, että proteiineja piti saada lihaskunnon jälkeen. Mutta enpä tiedä, toimiiko se noin nopeasti...

Tämänpäiväinen lounas: Eilisiä lihapullia ym.

Tänään paino oli aamulla taas palannut siihen 79,6 kiloon. Jee! Nyt tästä vain alaspäin. Tänään olen ollut ihan jumissa joka paikasta, erityisesti pakaroista, tuon eilisen jumpan jäljiltä. Oli vähän puhetta poikaystävän kanssa lenkille lähdöstä, mutta kun ilmakin on tuollainen sateisen harmaa, voisin pitää tänään lepopäivän. Tai jos tulee tarve ulkoilla, käyn vähän kävelemässä.

Joistakin painonpudotusblogeista saa lukea siitä, kuinka ihmiset laihtuvat, mutteivät oikein tunnu itse huomaavan niitä tuloksia. Minulla se menee vähän toisin päin. Kuvittelen jatkuvasti näyttäväni sieltä ja täältä vähän kutistuneelta, vaikka kuukaudessa painoa on lähtenyt vain aavistuksen vajaat neljä kiloa, joista varmaan kaksi ensimmäistä kiloa olivat nesteitä. Tuntuu, että reidet näyttävät solakammilta, ja ehkä vatsastakin on se pahin pikkuhousujen yli roikkuva lörpäke hävinnyt. Mutta enpä kyllä usko, että vielä on mitään kovin radikaalia nähtävissä. Poikaystäväni kyllä eilen kysyi, että onko takauoleni mahtanut pienentyä, vai miksi se nyt näyttää niin hyvältä. :) Tjaa-a. Kävin kyllä lauantaina ostamassa H&M:lta tiukat, mustat farkkulegginsit ja koon 42 housut menivät epäilyksistäni huolimatta päälle ja lähtivät mukaan. Nuo koot kyllä ovat niin hämääviä, kun ovat olevinaan jotain yleisiä kokoja, mutta joka kaupan koko 44 on erikokoinen. Mutta ehkäpä voisin parin viikon päästä ottaa vertailukuvia, ja niistä ehkä näkee sitten sen, onko mitään tapahtunut.

Nyt on kulunut tasan kuukausi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen tekstin tähän blogiin. Huomenna taas tulee kuluneeksi kuukausi "uuden elämän" aloituksesta. Olisi ihan kiva, jos paino nytkähtäisi alas edes sen sata grammaa, niin sitten olisi kuukauden painonpudotus neljä kiloa tai yli. Se taitaa olla aika optimaalinen painonpudotusvauhti, vaikka kyllähän se olisi kiva, jos se vähän nopeammin tippuisi...

Kohta toivottavasti...