Kehonkuvasta

Olen jo aiemminkin kirjoittanut mietteitäni siitä, miten ihmisen kehonkuva ei ole oikein luotettava painonpudotuksen aikana. Monet ihmiset eivät oikein tunnut käsittävän laihtuneensa ja tänään taas ystäväni kanssa juttelimme siitä, kuinka itse välillä kokee näyttävänsä pienemmältä vain rankan lenkin jälkeen. Olen itse tällä hetkellä aika hukassa tämän asian kanssa. Välillä tuntuu, että olen kovastikin solakoitunut ja välillä taas tulee sellainen olo, etten tiedä, mistä ne kilot ovat oikein lähteneet, ja peilistä katselee se sama plösö kuin ennenkin.

Paino oli tänä aamuna 79,5kg eli tasan neljä kiloa vähemmän kuin reilu kuukausi sitten, kun päätin, etten enää aio olla läski. Neljä kiloa ei tunnu kauhean paljolta. Tai se ei ole sellainen asia, jota ylpeänä kavereille kerrotaan. Ei ole yhtään niin raflaavaa sanoa, että olen saanut pudotettu neljä kiloa kuin vaikkapa kymmenen, jota eräs työkaverini vastikään hehkutti. Poikaystäväni jaksaa kuitenkin aina muistuttaa siitä, kuinka monta voipaketillista minusta on lähtenyt. Ja se on aika hyvä vertaus. Kun tuijottaa sellaista perusmargariini- tai voipaketillista ja ajattelee, että tuollainen möllykkä rasvaa on puoli kiloa, joka on pois jostakin ongelmakohdasta, niin kyllähän se ihan huojentavalta tuntuu. Minusta on tihkunut ulos kahdeksan voipaketillista rasvaa. Tai no, ehkä jokunen gramma on ollut lihastakin...

Ystäväni, jota tänään tapasin, sanoi, että näytän hoikemmalta. En oikein enää tiedä, että näytänkö. Kai minun vain sitten täytyy ottaa niitä kuvia, joita voin sitten vertailla. Kun toisaalta olen urheillutkin sen verran ahkerasti, että jotain kiinteytymistä on voinut tapahtua. Sovitaanko vaikka niin, että kun viisi kiloa on tippunut, otan muutoskuvat itsestäni? Ja toivoa sopii, että niissä näkyy jotain muutakin muutosta kuin hiusten kasvu.

Aamulla kävin uimassa, kuten eilen uhosin. En saanut seuraa, mutta menihän se aika ihan mukavasti yksinkin. Ensin vesijuoksin puolituntia ja sen jälkeen uin toiset puoli tuntia. Se on kyllä mukava tapa aloittaa aamu. Nyt tekisi vähän mieli lähteä kävelemään, kun ulkona on niin kiva ilmakin. Jospa poikaystävä tulisi pian kotiin ja lähtisi seuraksi. Hän palaa siis tänään mökkeilemästä. Lopuksi vähän kuvia herkuista, joita olen tänään itselleni armollisesti sallinut. :)

Päivällisellä tankkasin vähän hiilareita, kun on tullut liikuttua.

Namia! Ja kun paketti on vain 15g, ei tule ahmittua.