Ihana viikonloppu

Maanantaihin ja arkeen palaaminen ei ole tuntunut ollenkaan niin kamalalta, kun takana on ihanan rentouttava viikonloppu. Ja ehkä arkeen palaamista helpottaa myös se, että tämänpäiväisen työpäivän jälkeen töitä on seuraavaksi perjantaina. :) Mutta tekemistä on kyllä näille vapaapäivillekin. Eihän opiskelija sellaisia oikein tunnekaan. Syksyn kurssit alkavat vasta ensi viikolla, mutta vanhoja hommia on rästissä.

Viime perjantaina poikaystävä kotiutui mökiltä mukanaan mustikoita ja puolukoita. Molempia on tullut syötyä ahkerasti tässä viikonlopun aikana. Tuoreet mustikat ovat kyllä tosi hyviä!

Perjantaina iltapalaksi jogurttia mustikoilla sekä ihanaa teetä.

Nam!

Kofeiinitonta iltateetä, jota voin suositella.

Perjantain iltapalan lisäksi olemme herkutelleet broilerin jauhelihasta tehdyillä pihveillä. Ne eivät olleet mikään menestys, mutta niiden seuraksi tehty avokadokastike, jonka bongasin turkkilaisen jogurttipurkin kannesta, oli tosi hyvää - ainakin jos tykkää valkosipulista. Eilen nautiskelimme vielä naudan sisäfileé-pihvejä, joita löytyi pakastimesta. Jätskiäkin söin vähän: perusvanilijaa mustikoilla. Ja lauantai-iltana teimme superherkkuamme, salsaa, jota söimme nachojen kanssa. Tämän tavan opimme puolitoista vuotta sitten Mexicossa, jossa noita herkkuja säi lähes joka paikassa alkupalaksi. Salsa ei ole kotitekoisena aivan autenttisen veroista, mutta kelpaa kuitenkin. Salsa itsessään on ihan tervellistä, kun siihen tulee vain paljon tomaattia, sipulia, tuoretta korianteria sekä vähän suolaa ja sitruunan tai limen mehua. Nuo nachot tietysti eivät ole mitään terveysruokaa, mutta kun söin niitä maltillisesti, ei kalorimäärä noussut kovin korkeaksi.

Lauantain ruoka namikastikkeineen

Tämä kuva on Mexicosta, eli aitoa tavaraa kyseessä.

Jos jotakuta kiinnostaa tuo avokadokastike, niin ohje löytyy täältä. Laitoimme hieman enemmän tuota valkosipulia, koska olemme molemmat sen suuria ystäviä, mutta ehkä siitä tuli jopa hieman liian valkosipulista (minkä en uskonut olevan mahdollista...)

Viikonloppu sisälsi myös uuden, merkittävän liikunnallisen saavutuksen. Ensimmäistä kertaa elämässäni juoksin kymmenen kilometriä putkeen. Jee! Poikaystäväni oli siis kirittämässä. Ja siis ihan niin, että ensin lämmittelimme kävellen kilometrin verran, sen jälkeen juoksimme (tai siis hölkkäsimme, mutta sama asia) kymmenen kilometriä ja lopuksi vielä kävelimme jäähdyttelyksi jonkin matkaa. Vaikkei tuo monille ole matka eikä mikään, niin minulle, joka aloitin pari vuotta sitten kolmenkymmenen sekunnin hölkkäjaksoilla, se on ihan oikea saavutus. Ja olen siitä ylpeä. Hyvä minä! :) Seuraavana tavoitteena 15km ja ehkä ensi kesänä menisi sitten puolimaraton. Eihän se sitten kymmenen kiloa keveämpänä ole matka eikä mikään. ;) Melko jumissa olivat kaikki paikat lenkin lopussa. Polvia ja nilkkoja vähän särki, kun eivät raukat ole noin kovalle rasitukselle vielä ennen joutuneet.

Viikonloppuhan alkoi lauantaiaamuna jo hyvissä merkeissä, kun sain tuuletella vaa'alla 78,7 kilogramman painoa. Humpsahtihan se vähän alemmaksi, kun tuntui vähän junnaavan. Tänä aamuna painoa oli jostakin tullut kyytiin sata grammaa lisää, vaikka kalorilaskelmat olivat viikonlopulla selvästi miinuksella. Mutta ehkä huomenna on suunta taas alaspäin. Ei tarvita paljoa, kun se viisi kiloa on rikki.