Todellisuus ei aina ole mukavaa.

Otinpa sitten äsken itsestäni kuvia, joiden avulla voin seurata vähän tätä projektin edistymistä. Eipä ollut kivaa katseltavaa. Ehkä siinä on sitten motivaatiota. Olin kyllä syvästi järkyttynyt vatsani koosta ja muodosta! Se on valtava! Ja roikkuu tosi äklösti pikkuhousujen päällä. Lisäilen kohta nuo kuvat tänne muidenkin kauhisteltaviksi. Jos osaan, niin laitan ne erilliselle välilehdelle, en tähän varsinaiseen blogiosioon. Sinne sitten olisi tarkoitus laittaa kuvia koko ajan pienenevästä minästä. Toivottavasti en nyt lupaile liikoja. En kyllä enää kestä tuon mahan kanssa. En tosiaan ollut tajunnut, että se on aivan noin paha, koska yleensä peilaillessani vaikka sitä, miten jokin vaate istuu, vedän vatsaa sisäänpäin. Luulen, että mulla on ihan ok syvät vatsalihakset, koska en juuri koskaan anna vatsan lörppyä rentona, vaan kotonakin "pingotan". Ehkä eniten tuo kauhistutti siksi, että rasva on minulla alkanut kertyä vatsaan vasta parin viime vuoden aikana. Aina ennen tuhtinakin ollessani rasvaa ovat keränneet lähinnä tissit, reidet ja takapuoli, eikä se ole aivan niin kamalaa. Nyt kuitenkin sivulta otetusta kuvasta huomaan, että vatsa ulottuu kauemmas vartalosta kuin rinnat. Nouu!

Muut ruumiinosat eivät tuoneet niin suurta järkytystä. Nuo selkäläskit tosiaan huomasin muutama viikko takaperin, ja ne olivat silloin tuskan aihe, mutta nyt osasin jo odottaa niitä. Kädet eivät näyttäneet suoraan sivulta aivan niin pahoilta kuin esim. niissä motivaationi aikaansaaneissa valokuvissa häistä. Myös vaellukselta on pari sellaista kuvaa, joissa kädet näyttävät jumbokokoisilta. Ne ovat myös sitä osaa kehossani, jonka en ole ennen ainakaan huomannut keräävän ihraa. Reidet ovat aina olleet minulle se suurin murheenkryyni. Jotenkin ne eivät noissa kuvissa näyttäneetkään aivan niin norsumaisen valtavilta kuin olin olettanut. Ehkä keskityin niin paljon tuohon vatsapussiin. No, uskaliaat käykööt katsomassa nuo kuvat itse, kunhan onnistun ne lisäämään.

Eilen lupailin, että illalla käyn vähän kävelemässä ja aamulla lenkillä. Arvatkaas, pitikö suunnitelma? Kyllä vain! Muutos parempaan tässäkin asiassa. Pidän kiinni liikuntapäätöksistä. Eilen käytiin illalla mukavassa auringonpaisteessa poikaystävän kanssa kävelemässä kevyt, reilun puolen tunnin pituinen lenkki. Juuri sopiva siihen väliin. Laitoin jalkaani keinukengät, joita olen viime aikoina käyttänyt tosi vähän. Viime tai edellisviikolla tein yhden lenkin niillä. Siis ne ovat sellaiset MBT-kenkien tapaiset kengät, joiden pohjat ovat kaarevat, jolloin askellus tapahtuu kantapäältä varpaisiin vähän keinumaisesti.

Ostin nuo joskus pari vuotta sitten. Olin haaveillut MBT-kengistä, sillä niiden luvattiin aktivoivan lihaksia paremmin, erityisesti takareisiä ja pakaroita. Nuo eivät siis ole viralliset MBT-kengät, mutta olivat sattumoisin Instrumentariumissa alennuksessa puoleen hintaan. Ei tosiaan ole paljoa tullut viime aikoina käytettyä, kun lenkit olen pääasiassa tehnyt juosten, ja nuo eivät kai ole parhaat juoksukengät, vaikka myyjä kyllä sanoi silloin itse juoksevansa vastaavilla. Pitää kyllä ottaa käyttöön useammin! Kävely oikeasti tuntuu paremmin lihaksissa ja aina kävelyn jälkeen tuntuu reisissä sellaista pientä, vähän puutumisen kaltaista kihelmöintiä. Jotain siellä siis tapahtuu.

Tänä aamuna käytiin poikaystävän kanssa aamulenkillä. Yksin en kyllä olisi saanut kammettua itseäni lenkille ainakaan heti aamusta. Heräsin ihan kesken unien, kun poikaystävä tökki mua vähän ennen seitsemää. Oli pitkästä aikaa vähän rivakampi keskinopeus, kun viime kerrat ovat menneet keskimäärin aika löntystellen. Juostiin reilun viiden kilsan lenkki ja aikaa meni kolme varttia eli Sports Tracker antoi keskinopeudeksi vähän yli 7km/h. Ei mitään hurjaa vauhtia, mutta kuitenkin selkeää hölkkää. Ennen lenkkiä söin vajaan puolikkaan banaanista ja join pari desiä maitoa. Puolessa välissä alkoi pahasti väsyttää, mutta poikakaverin tsempillä sinnittelin kotiin asti. Noi aamulenkit on siitä vähän vaikeita, kun kropassa ei oo oikein energiaa. Oon syöny niin kurinalaisesti melko vähin hiilihydraatein tämän viikon, ettei ole varmaan lihasvarastoissa kauheasti polttoainetta. Rasvavarastoissa kyllä olis mistä ottaa, mutta se ei käy niin nopeasti. Ilmeisesti noiden lähes tyhjällä vatsalla tehtyjen aamulenkkien pitäisi kuitenkin parantaa elimistön kykyä käyttää niitä rasvoja sieltä varastoista (mielellään siitä vatsapussista, kiitos). Juoksuvauhdin parantamiseen nuo taas tuskin ovat parhaita, mutta eipä minusta mitään kilpajuoksijaa ole tulossakaan...

Tässä mun juoksulenkkarit, Brooks-merkkiset, pari vuotta vanhat.

No, eiköhän tässä ole ajatuksia tältä erää. Ruokailut ovat sujuneet hyvin, vaikka nälkä meinaa välillä olla. Mulle toisaalta gynekologisetä viimeksi sanoi, ettei ne läskit ilman nälkää lähde. ;) Alla vielä kuvat mun ilta- ja aamupaloista.

Eilinen iltapala. Avokado on mun herkkua!

Lenkin jälkeinen aamupala. Näyttää jotenkin jo vähän ällöterveelliseltä. :)