Kadonnutta motivaatiota etsimässä

Viikonloppu on ollut melkoista haipakkaa erilaisten kivojen rientojen parissa. Siskoni tuli kylään torstaina ja perjantai-iltana olimme yhdessä katsomassa Tavastialla PMMP:tä. Lauantaiaamuna taas lähdimme viettämään kaverini polttareita ja sieltä kotiuduin väsyneenä sunnuntaina. Eilen olin todella väsynyt ja menin nukkumaan ennen kahdeksaa.

Siskon kanssa vietetyt päivät menivät syömisten suhteen melko hyvin. Söimme salaattia ja kalaa, mutta perjantai-iltana ennen keikkaa kävimme Nepalilaisessa syömässä, enkä liiemmin miettinyt kaloreita. Lauantai meni tietysti kaloreiden suhteen vähän miten sattuu. Söimme ulkona ja tuli naposteltua kaikennäköistä. Ja alkoholi kuului tietysti asiaan, vaikka joinkin melko vähän tilanteen huomioonottaen. Sunnuntaina haimme poikaystävän kanssa Subwaysta patongit, ja halusin ns. läskisubin, eli subin juustolla ja majoneesilla. Nämä kaikki olisivat vielä ihan ok, enkä tuntenut sen suurempaa morkkista.

Mutta sitten tuli maanantai... Eilen tuli ensimmäistä kertaa tämän laihdutusrupeaman alettua sellainen olo, että "Paskat, antaa olla". Ei vain kiinnostanut. Hainkin töiden jälkeen taas subin, kun sellaisen makuun olin päässyt ja lisäksi ison säkin irtokarkkeja. Sain puhuttua asian itselleni läpi siten, että yksi tällainen kunnon repsahdus on ihan ok ja huomenna jatkuu taas. Illalla nukkumaan mennessä olo oli aivan karsea. Heiluin sellaisessa oksennuksen ja itkun välitilassa, kun oli niin paha olo. Ajattelin, että tämä nyt ainakin kertoi sen, ettei ollut hyvä idea ja muistan jatkossakin, miltä tuntui...

Mutta kun vielä tänäänkin olen saanut tapella itseni kanssa ihan kaikesta. Teki mieli kaikkia herkkuja, ja töissä mietinkin, että ehkä se ei ole niin kamalaa, jos pidän toisenkin mässytyspäivän. Lisäksi minun oli töiden jälkeen tarkoitus mennä BodyCombatiin, mutta peruin sen. Tämän jälkeen kävin valtaisan kamppailun itseni kanssa, kun ajattelin, että menen salille sen sijasta. Voitin tämän kamppailun ja kävin salilla. Pitkä treeni tuli tehtyäkin, kun normaaliin treeniin lisäsin vielä parikymmentä minuttia rasvanpolttoa cross trainerilla. Ruokailutkin menivät tänään ihan ok lukuunottamatta paria suklaanappia, jotka söin töissä, kun olivat siinä tarjolla.

Hetken olikin sellainen olo, että nyt pääsin niskan päälle, mutta kotona se alkoi taas. Mietin, että pitäisinkö taukoa ruokien merkkaamisessa, kun ei ollenkaan huvita. Ja nytkin vaan ärsyttää, että miksi minun pitää laihduttaa. Miksen saisi vain syödä kaikkea hyvää ja lojua sohvalla? Plaah. Nyt kaipaisin jotain todella motivoivaa. Yritän katsoa Suurinta pudottajaa (Australian versio) ja minulla on uusin Kg-lehti, jota luin ruokatauolla. Kai minä alan taas jotenkin kyllästyä, levoton kun olen. Homma alkaa käydä liian rutinoituneeksi. Pitäisi keksiä tähän painonpudotukseen jotain uusia kikkoja, joilla mielenkiinto pysyisi yllä. Vinkkejä saa antaa! Pitää koittaa nyt lueskella muiden pudottajien blogeja ja sitä Kg:tä. Jospa niistä irtoaisi inspiraatiota.

Saittepa nyt vaihteeksi tällaista negatiivisempaa fiilistäkin, kun on mennyt jo liiankin flowssa (vaikkeivät tulokset päätä huimaakaan) tähän asti. Eikä ole nyt kuvia, kun en ole jaksanut ottaa. Nyt on sellainen "Eniten vituttaa kaikki" -olo. Ehkä huomenna on parempi päivä...