Istuskelen junassa ja juna seisoo jossakin Siuntion paikkeilla, metsän keskellä. Puolisen tuntia ollaan kuulemma aikataulusta myöhässä, mutta eipä minulla mitään kiirettä ole. Eilisilta venähti vähän turhan pitkäksi ja koko päivän on vähän väsyttänyt töissä. Pikkuisen torkahdin alkumatkasta.
Tänään olen yrittänyt syödä vähän enemmän ja tähän mennessä onnistunutkin siinä. Aamupala oli nopeasti naamaan huitaistu proteiinirahka, mutta päivällä kävin syömässä ison lautasellisen hernekeittoa ja salaattia. Nyt junassa sekoittelin itselleni uudenlaisen eväsyhdistelmän: raejuustoa ja Froosh-hedelmäsmoothieta. Molemmat ovat hyviä erikseen, yhdessä ei niinkään toimiva yhdistelmä... Menihän se alas ja pitänee kylläisenä. Jälkkäriksi söin yhden niistä tarjoustikkareista (vasta toinen tähän mennessä) sekä Susu-palapatukan.
Olen yrittänyt sallia itselleni näitä pikkuherkkuja, jottei himo käy liian suureksi ja iske ahmiminen. Ennenhän laihdutusyritykset ovat yleensä menneet jotakuinkin sitä rataa, että sorrun jossakin välissä herkuttelemaan ja ajattelen, että: "Peli on menetetty. Aivan sama, paljonko syön. Aloitan taas ensi maanantaina uudelleen." Vaikka olisi vasta tiistai. Idioottimainen ajattelutapa, mutta taitaa olla aika yleistä. Nyt noilla pikku herkkuhetkillä pyrin välttämään tätä kierrettä. Minun tulee kuitenkin olla tarkkana, etten rupea "sallimaan" itselleni turhan paljon niitä herkkuja. Ruokapäiväkirja on tässä hyvä apu. Kaikki kun pitää merkata ylös, eli ihan kauheasti ei viitsi syödä.
Nyt edessä on taas muutama päivä vanhempien luona. Siellä ruoka ei aina ole niin terveellistä kuin mitä itse syön, muttei toisaalta mitään kamalaa voi-kermamättöäkään. Heillä on myös huono tapa syödä vain yksi kunnon ateria päivässä, ja se ei nyt minun rytmiini sovi. Pitää siis itse tehdä lounaaksi jotain salaattia ja syödä päivällinen muiden kanssa. Herkut ovat myös sellainen juttu, joita tulee lapsuudenkodissa aina syötyä enemmän kuin omassa kodissa. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Tiukkana pitää tällä kertaa pysyä. Ja sitten on vielä se viikonloppu tyttökavereiden kanssa.
Joku voisi ajatella, että ei kannata niuhottaa, jos on tällaisia "erityistilaisuuksia". Mutta entäs kun niitä on joka viikonloppu? Viime viikonloppu mökillä, nyt kaveritreffit, ensi viikonloppuna polttarit jne. Ei voi siis oikeastaan ajattella, että noissa erityistapauksissa voi syödä (ja juoda) ihan miten sattuu. Sen sijaan vihaan niitä naistenlettien juttuja: "Miten syödä terveellisesti joulupöydässä?" Siitä olen varma, ettei kukaan liho kilotolkulla siksi, että on pari päivää syönyt liikaa kinkkua ja suklaata. Tai vaikka hetkellisesti muutaman kilon turpoaisikin, niin parilla lenkillä ja vedenjuomisella sen luulisi lähtevän.
Nyt tuli kirjoiteltua vähän sitä, mitä mieleen juolahti. Kuvia ei valitettavasti taaskaan ole, mutta lupaan petrata jatkossa. Nyt odotellaan luvattua ukkosmyrskyä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti