Polvivitutusta

Kävin tänään työterveyslääkärillä, joka myös otti polviasian onneksi vakavasti. Tiistaina menen magneettikuvaukseen ja sitä seuraavalla viikolla sitten ortopedille. Nämä tulevat käynnit menevät siis vakuutuksen, eivät työterveyden, piikkiin. Eli tutkitaan nyt, mikä tuota polvea oikein vaivaa. Työterveyslääkäri oli ennen joulua tapaamani lääkärin kanssa samaa mieltä, että Bakerin kystalta vaikuttaa. Ja hänen tuomionsa tuon vaivan tiimoilta oli melko musertava. Tuo on kuulemma sellainen vaiva, joka saattaa uusia milloin vain eikä hoitokeinoa oikein ole. Hänellä itsellään kuulemma on sama vaiva, joten uskon lääkärin tietävän, mistä puhuu. No, Bakerin kystan ei pitäisi itsestään ilmestyä, vaan taustalla on lähes aina jokin muu vika polvessa. Siksi siis magneettitutkimukseen. Väsyneenä ja aliravittuna lääkärin toteamus siitä, että joudun mahdollisesti jättämään ju-jutsun (ja varmaan myös juoksemisen, BodyCompatin ym.) pois liikuntakalenterista - jopa lopullisesti, oli vähän liikaa. Rupesin jo vastaanotolla itkemään ja myöhemmin poikaystävän kanssa puhelimessa jutellessani kontrolli petti täysin. Eihän se nyt oikeasti ole mikään lopullinen tuomio eikä edes mikään maailman kaatava asia. Kaksi vuotta sitten olisin naureskellut, jos joku olisi sanonut, kuinka paljon nyt vituttaa, etten pysty juoksemaan, ja puoli vuotta sitten motivaatio ju-jutsun suhteen oli aivan nollissa. Mutta onpahan taas motivaatiota tämän painon pudotukseen. Polvet kun eivät kestä urheilua tällä määrällä massaa.

No, massan määrä on taas vähän vähentynyt. Aamupaino oli 72,4kg. Voi jos tuosta vaikka kilo lähtisi vielä viikonloppuna... No joo, katsellaan. Se on taas sitten arvoitus, mitä tulee takaisin, kun syöminen alkaa. Seuraan asiaa mielenkiinnolla. Sunnuntaina syön siis ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen kiinteää ruokaa, mutta se tarkoittaa vain omenaa, porkkanaa ja jogurttia mustikoilla. Maanantaina lisään vähän salaattia ja sosekeittoa ja tiistaikin menee vielä kasvisruoalla. Kalorimäärät jäävät vielä tiistainakin alle tuhannen, jos (kun!) pysyn ruokasuunnitelmassani. Keskiviikosta eteenpäin olisi sitten tarkoitus alkaa normalisoida ruokailua. Huomenna pitäisi mennä ruokaostoksille. O-ou.

Eilen poikaystävä valitti, että hengitykseni haisee, ja muisteli sen olevan ketoosin oire (mistähän se sen tiesi?). No, niinhän se onkin. Täällä lisää ketoosiin liittyvistä sivuvaikutuksista. Lisäksi tuo juoma, josta saan tällä hetkellä kaiken ravintoni, tuntuu takertuvan suussa kaikkialle ja jättävän jälkeensä plakkikerroksen. Hampaat ja erityisesti kieli pitää pestä tarkkaan. Muutoin on tänään ollut ihan hyvä olo. Kävimme taas kaverin kanssa vesijuoksemassa, ja sen jälkeen tuntui vähän heikolta. Tuntemukset menivät kuitenkin nopeasti ohi, eikä siis ollut mitään huimausta tai eilisen kaltaisia oireita. Vain sellainen olo, joka tulee joskus muutoinkin, kun on syönyt liian vähän ja liikkuu.

Nyt nukkumaan. Hyvää viikonloppua kaikille!