Poikaystävä pudotti eilen kivan pikku pommin aamupäivän siivousurakan keskellä. Hänelle ovat pari työkaveria tarjonneet oman sivubisnesfirmansa palkkalistoilta hommaa, josta saatava korvaus on aika tuntuva. Ainakin tällaisessa taloudessa, jossa toinen elää Kelan tuilla ja osa-aikatöillä. Joo, sehän on hyvä asia. Ongelmia tulee siinä, että työt alkaisivat heti. Siis niikuin huomenna. Ja meillä olisi tosiaan lento Hong Kongin suuntaan torstai-illaksi. Mikä ajoitus!
Tällä hetkellä näyttää siltä, että ne lennot jäävät käyttämättä. Diili on sellainen, ettei sitä oikein viitsi jättää väliinkään, varsinkaan kun firma maksaisi meille korvauksen peruuntuneesta matkasta varsinaisen palkan lisäksi (joka sekin on siis hyvä). Eilen homma oli vielä aika epävarmalla pohjalla ja viiden minuutin välein fiilikseni vaihtelivat epätoivosta pakkausintoon. Tänään tuli sitten musertavia uutisia: Homma on niin hyvä, että siihen kannattaa tarttua.
Poikaystävä on tällä hetkelllä neuvottelemassa siitä, josko projektia voisi lykätä parilla viikolla. Matkustaisimme siinä tapauksessa kahdeksi viikoksi Hong Kongiin ja Filippiineille. Minä saattaisin jopa jäädä pidemmäksi aikaa. Tuskin kuitenkaan kuudeksi viikoksi. Poikaystävä ei kuitenkaan osannut sanoa, onko tuo lykkäys mahdollinen ja se selvinnee vasta huomenna varmasti.
Eli tässä nyt sitten odotellaan, että lähdetäänkö kolmen yön päästä mihinkään vai jäänkö tänne murjottamaan. Minun kannaltanihan tämä on ihan perseestä, suoraan sanottuna, vaikka poikaystävä sanookin, että rahat tulisivat tietysti yhteiseen talouteen. Olen asennoitunut siihen, että seuraavat kuusi viikkoa saan siemailla sateenvarjodrinkkejä biitsillä palmun alla, sukellella ja snorklailla ja vaikka mitä. Tiedossa olisikin sen sijaan gradun kirjoitusta täällä saakutin pakkasessa.
Syvä huokaus. Olen eilen ja tänään itkenyt tunnin verran, kun ärsyttää tämä tilanne niin paljon. On vaikeaa ajatella ensi viikonlopun tekemisiä ilman, että alkaa miettiä, missä sitä oli tarkoitus olla samaan aikaan. Lattialla nököttää jo osa pakattavista tavaroista. Ja vaikka tiedän, että moni teistä ajattelee, että kaksi viikkoakin on pitkä, ihana loma ja mitä ruikuttamista siinä on, niin on se eri asia kuin kuusi viikkoa. Tietysti kiva, jos päästään edes vähäksi aikaa lähtemään. Pakko oli tänne avautua, kun en vielä ole tästä viitsinyt kovin monille puhua, kun ei oikein itsekään tiedä, mitä tässä tapahtuu.
Voi ei! Onpa ikävää jos tuo ihana reissu peruuntuu! :( Nämä on aina näitä asioita, kun pitäisi ajatella järjellä eikä tunteella, mutta kun tuotakin reissua on varmasti suunniteltu jo pitkään ja kalenterista ruksittu päiviä sitä odotellessa... Äh. Positiivista tietysti tuo, että maksavat peruuntuneet lennot. Onko tuo pesti vain tietyn projektin ajan vai pidempiaikainen? Pystyisikö varaamaan uuden reissun parin kuukauden päähän?
VastaaPoistaNo, tilanne näköjään muuttuu koko ajan. Aika pian sen jälkeen, kun olin tämän kirjoittanut, poikaystävä soitti ja sanoi, ettei projekti olekaan niin varma kuin päivällä oli saanut ymmärtää. Ilmeisesti menee ainakin keskiviikkoon ja mahdollisesti pidempään ennen kuin tiedetään, mitä tuon prokkiksen kanssa käy. Eli tällä hetkellä näyttää siltä, että lähdetään, mutta palataan aiemmin, jos projekti toteutuu. Mutta varmaa ei ole vielä mikään.
PoistaTuo projekti kestäisi noin seitsemän viikkoa, mutta sen jälkeenkin saattaa olla lisähommaa tiedossa. Eli uuttaa reissua ei uskalla varata ainakaan vielä. Jossain vaiheessa voi kuitenkin olla mahdollista tehdä joku vieläkin pidempi keikka, jos tuo projekti toteutuu, koska sitten olisi ehkä varaakin... Katsellaan. Mieli on kuitenkin nyt jo parempi ja järki alkaa nousta jostain taka-alalta tunteen rinnalle ja ehkä jopa ohi.