lauantai 18. tammikuuta 2014

Plööh ja plääh

Koko alkuviikon tuntui siltä, että tämä projekti sen kuin rullaa itsestään. Aina se tuntuu alussa siltä. Minulle kun tuo paasto ja sen jälkeinen aika ovat olleet vähän sitä uutta alkua taas. Syöminen on sujunut ihan mukavasti. Toissapäivänä torstaina tuli vain syötyä liian vähän ja se näkyi perjantaina. Koko ajan teki mieli jotain hyvää. Kävimme matkamessuilla ja kun siellä on kaikkia lakukioskeja ja Fazerin karkkilandioita, niin voi että, olisi tehnyt mieli jotakin herkkuja. Söin kotona poikaystävältä yhden After Eight -konvehdin ja soijasuklaavanukkaan, joita olin ostanut viikonlopun herkuksi. Tänään aamu alkoi taas ihan motivoituneena ja söin ison aamupalankin sitä varten, ettei nälän takia tule mussutettua. Niinpä vain kuitenkin käsi kävi tuossa kirjoituspöydän laatikossa, jonne ennen joulua olin varastoinut vähän jämäkarkkeja. Söin muutaman kermakinuskikarkin ja pari palaa tummaa suklaata. Eli ei juuri mitään, mutta silti ärsyttää. Tästä puuttuu nyt jotenkin se sallivuus. Viikolla oli siis tarkoituksella hihna tiukalla, jotta kroppa sai toipua paastosta. Nyt pitäisi taas löytää jostain se kohtuus...

Ongelmana vain on vähän sekin, kun nuo urheilumahdollisuudet ovat polven takia vähän vähissä. En voi juosta, mikä on yleensä ollut sellainen helppo pienen ylimääräisen pelastaja. Spinning olisi ok, mutta sitä ei järjestetä salilla, jossa käyn, vaan pitäisi matkustaa kauemmas. Harkitsen sitä kuitenkin huomenna. Kuntosalillakin olisi hyvä käydä, mutta jotenkin sinnekään ei ole tullut lähdettyä. Vesijuoksu ja kotijumppa ovat ainoita, mitä olen nyt tehnyt. Ihan suht ahkerasti, mutta eihän se ihan sama ole kuin kunnon juoksulenkki. Liikunnan vaikutus on minulla oloon ihan uskomaton. Näytän heti mielestäni paremmalta. Nyt kun ei oikein sitä fiilistä saa, niin motivaatio on vaikeaa pitää yllä. Hemmetin polvi!

Joo, nyt on jotenkin vähän masisolo. Paino on nyt noussut, kuten odotinkin. Tämän aamun paino oli 71,8kg eli noin kilo ollaan tultu takaisin päin alimmista lukemista. Se oli odotettavissa, mutta silti sekin ärsyttää nyt. Nyt ärsyttää siis kaikki. Vatsakin on palautunut normaaliin pömppöolotilaansa paaston pikkumasun jälkeen. Vatsa on vielä toiminut vähän huonosti ja alkaa vasta heräillä siihen, että jotain ruokaakin pitäisi prosessoida. No joo. Ehkä tästä voisi lähteä käväisemään ulkona pienellä kävelyllä, kun näyttää niin kivalta tuo auringonpaiste. Se saattaisi kohottaa mielialaa. Katsotaan, mitä loppupäivä ja huominen tuovat tullessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti