Tämä aamu ei alkanut kovin hyvin. Menin pitkästä aikaa töihin, herätyskello oli soimassa klo 4.30. Sain unta vasta puoli yhden maissa ja nekin muutamat tunnit, jotka sain nukuttua, pyörin ja heräilin jatkuvasti. Aamu alkoi sitten sillä, että kun suljin makuuhuoneen oven, alkoi silmissä sumeta ja jaloista lähti tunto. Hoipuin vessaan ja keräilin itseäni hetken aikaa. Noustessani ylös sama toistui. Pääsin juuri ja juuri hoippumaan keittiöön (vaa'an kautta kylläkin). Onneksi olin illalla tehnyt aamupalajuoman valmiiksi. Nappasin sen jääkaapista ja painelin sohvalle istumaan. Pelotti, että pääsenkö ollenkaan töihin. Tuohon aikaan kun on vähän hankala saada sijaista.
Onneksi heikotus meni siltä osaa ohi ja pääsin kunnialla töihin. Sama tajunnan heikkeneminen tapahtui kuitenkin myöhemmin töissä uudelleen. Kiva oli siinä kassalla sitten seisoa, kun joka paikkaan nousi kylmä hiki, silmistä lähti osittain näkö ja sormista ja jaloista tunto. Onneksi oli hiljaista; pystyin istuskelemaan aina välillä hetken aikaa, kun työkaveri hoiteli kassaa. Tuokin meni onneksi ohi noin vartissa eikä enää palannut loppupäivänä. Otin kotoa varmuudeksi mukaan omenan ja töissä haukkasinkin siitä muutaman palasen. En kuitenkaan niin paljoa, että se pistäisi vatsan sekaisin - toivottavasti.
Mutta olipa vaan vähän pelottavaa. Toivon, että tuo johtui vain tuosta syömättömyyden ja nukkumattomuuden yhteisvaikutuksesta eikä enää toistu. Pyörittelin eilen mielessäni jopa ajatusta, että menisin salille töiden jälkeen. Joopa joo. Olisin vähintään pyörtynyt sinne. Eli loppupaasto mennään rauhallisesti vesijuosten tai kävellen sekä venytellen, mitä liikuntaan tulee. Oli vaan eilen sen verran hyvä olo, että tuntui, että kyllähän tämä tästä. Polvi oli tänään niin kipeä töissä, että vaihdoin huomisen vuoron pois. Minulla on huomiseksi työterveyslääkäri, joka toivottavasti kirjoittaa sairaslomaa, niin tulee jotain rahaa... Loppupaaston aikana ei sitten olekaan töitä, joten saan rauhassa lojua kotona. Jos olisi niin ikävästi, että nuo heikotuskohtaukset toistuisivat, paasto olisi pakko lopettaa. Minä kuitenkin teen tätä hyvinvoinnin takia.
Täytyy sanoa, että vaikka tänään on ollut tuota heikotusta ja aavistuksenomaista näläntunnetta, ei ole kuitenkaan tehnyt mieli syödä mitään erityistä. Olen kuitenkin hyllyttänyt karkkia ja kuljeskellut kaikkien herkkujen ohi, mutta mitään mielitekoja ei ole ollut. On ollut vain sellaista yleistä ärsytystä, kun ei "saa" syödä. Elämä tuntuu jotenkin epänormaalilta. Mutta omapahan on valinta. Ja vatsamakkaroistani näkee, että olen minä elämässäni syömisestä saanut nauttia. Pitää vain nyt sitten paaston päättyessä muistaa, miten sitä on nälkiinnyttänyt itseään, ettei heti tule nollattua paaston vaikutuksia Hese-aterialla ja suklaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti