lauantai 7. syyskuuta 2013

Miten sen teen?

Minun on jo tämän blogin perustamisesta lähtien pitänyt tehdä postaus siitä, miten oikein toteutan tuon kalorinlaskuprosessini. Ensin esteenä oli se, etten osaa käyttää mitään kuvaohjelmia. Siis edes yksinkertaisia niin, että saisin leikeltyä niitä kuvia mitenkään. No, muutoskuvia tehdessä opettelin sen vähän. Nyt taas on ollut laiskotus koko blogin suhteen, niin on jäänyt sekin tekemättä. Mutta nyt siis luvassa Irpanan Excel-mainostusta! :)

Tärkein väline ruokailuni mitoittamisessa on keittiövaaka. Minulla on tuollainen Soehnle-merkkinen vaaka, jonka olen ostant muutamia vuosia sitten, varmaankin ihan Sokokselta. Se on osoittautunut ihan luotettavaksi peliksi ja mittaa pienetkin muutokset, vaikka painoa vaa'alla olisi jo toista kiloa. Tämä on tärkeä ominaisuus, jos esimerkiksi kaataa jotakin ruoan päälle, lisää pähkinöitä smoothieen tms., jolloin vaa'alla astian paino mukaan luettuna on jo paljon painoa. Äidilläni on jokin huono vaaka, ja siinä huomaa sen, että jos vaa'alla on jo paljon lastia, se ei kunnolla rekisteröi muutaman gramman painonlisäystä.

Kovassa käytössä oleva keittiövaakani
Ruokamäärät kirjoitan yleensä ruokaa laittaessani paperille. Joskus minulla on läppäri vieressä ja lisään tuotteet suoraan koneelle, mutta ruoanlaittovaiheessa alkeellisempi paperiversio on mielestäni nopeampi, vaikka suoraan koneelle kirjoittaminen on tietysti kokonaisuudessaan nopeampaa. Mutta yleensä haluan ruokaa nopeasti. :)

Tarralaput ovat käteviä tässä hommassa.
Käytän kaloreiden laskuun tosiaan Exceliä. Miksi? Nettihän on täynnä erilaisia kalorinlaskuohjelmia. Olen käyttänyt aiemmin mm. Kiloklubia, joka on mielestäni suhteellisen hyvä palvelu ja suosittelen sitä kyllä muillekin. Minussa vain on joissakin asioissa vähän perfektionistin vikaa, joten minulle ei kelpaa se, että Kiloklubista löytyy jokin läheltä liippaava tuote, muttei juuri oikeaa. Lisäksi omien ruokien lisääminen sinne on mielestäni hieman kömpelöä, kun ei voi laskea koko annoksen painoa ja siten punnita yhtä annosta, vaan pitäisi määrittää yhdestä ruokasatsista tietty määrä samankokoisia annoksia. Tämä ei toimi taloudessa, jossa on kaksi hyvin eri määriä ruokaa tarvitsevia ihmisiä. Poikaystäväni annosten täytyy olla suurempia. Siksi Excel. Ihana DI-poikaystäväni laati minulle Exceliin kaavat, joiden avulla ruokapäiväkirjan täyttö on lasten leikkiä. :)

Taulukossani minulla on kolme välilehteä. Ensimmäisellä välilehdellä on ruokapäiväkirja. Toisella välilehdellä on lista käyttämistäni ruoista ja ruoka-aineista. Kolmannella välilehdellä ovat päivän mukaan painotietoni, syöty kalorimäärä sekä liikunnalla kulutettu kalorimäärä. Lisäksi olen arvioinut normaalin päivän kulutuksekseni ilman liikuntoja 1700 kilokaloria. Ohjelmaan on laskettu painonmuunnokset laskennallisesti, eli mitä pitäisi tapahtua, jos dokumentaationi on oikein. Ja lisäksi siinä on kuvattu, mitä oikeasti tapahtuu.


Tässä pätkä listaa, jollainen siis löytyy kakkosvälilehdeltä.
Lista sisältää ruoka-aineet, joita olen käyttänyt.
Ensin etsitään listasta (linkitetty välilehti 2:esta) tuote, jota olen syönyt.

Sitten lisätään paino, paljonko tuotetta on syöty ja ohjelma laskee tämän määrän kalorit.
Elikkä tällaisella operaatiolla meikäläinen näitä kaloreita ränkläilee. Ei ole siis kovin monimutkaista. Ja koska olen tätä jo jonkin aikaa tehnyt, löytyy suurin osa syömistäni tuotteista jo tuolta listasta. Eilen keitin iltapalalle munan, ja kun munan keittoajasta oli kaksi ja puoli minuuttia jäljellä, päätin lyödä iltapalan koneelle, kun kaikki muu oli jo valmiina. Kun homma oli tehty, keittoaikaa oli vielä lähes minuutti jäljellä. Ei siis aivan kauhean aikaavievääkään, vaikka vaatii tietysti aluksi vähän totuttelua.

Joillekin tällainen ei sovi varmasti ollenkaan, mutta minä olen huomannut, että minulle tämä ruokakirjan pito ja vieläpä juuri näin pilkuntarkasti, on oikea tapa. Välillä ei tietysti meinaisi jaksaa, ja kaikkialle ei vaakaa voi kuljettaa, mutta arviointi ei ole pahaksi silloin tällöin. :) Nyt pitäisi koneelle iskeä tämän päivän karkkimäärät, ja arviointia joutuu käyttämään... Yh! Julma todellisuus iskee pian vasten kasvoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti