Humpsahdus

Lähtihän se paino taas alaspäin sieltä 77 kilosta. Alkoi jo vähän ärsyttää, kun samoissa lukemissa jumitteli, vaikkei sitä nyt niin kovin kauan jatkunutkaan. Tänä aamuna vaa'an lukema oli 76,1kg. Vaikka kaukana ollaan vielä normaalipainosta tai edes lievästä ylipainosta, niin tuo alkaa jotenkin olla jo paljon inhimillisemmän kuuloinen lukema. Lähes seitsemän ja puoli kiloa on paino tippunut. Jee! Tänään tutkailimme poikaystävän kanssa painokäyrääni taaksepäin ja myös eteenpäin. Kultaseni kun on tehnyt minulle ne hienot käyrät sinne Exceliin. Seitsemänkymmentä kiloa pitäisi laskelmien mukaan alittua marraskuun loppupuolella. Ja tavoitehan oli päästä niihin lukemiin tammikuun lopussa koittavaan Filippiinien reissuun mennessä. Nyt näyttäisi siltä, että jos paino jatkaisi tasaisesti putoamista, voisi silloin alittua jo 65kg, mikä olisi huisia! Täytyy kuitenkin muistaa, että tuskin paino tippuu yhtä nätisti koko matkaa. Lisäksi väliin mahtuu joulu, vuodenvaihde sekä synttärit ja meidän vuosipäivämme. Ja hommia pitää tehdä koko ajan kovemmin, että tulosta tulee.

Tänään ei ole ollut esimerkillinen päivä. Aamupalaksi kyllä kaurapuuroa, maitoa ja omena ja välipalaksi proteiinirahkapurkki. Sitten kävimme vähän ostoksilla ja sen päätteeksi thaimaalaisessa ravintolassa, jonka bongasimme läheltä kotia. Ei tullut siellä mitenkään mässättyä, mutta ei tuo valkoinen riisi ja rasva hyvääkään tee. Eikä ollut edes niin kamalan hyvää. Harmittaa tavallaan, että tulee syötyä turhia kaloreita, kun ruoka ei ole edes kovin hyvää. Kotona sitten vähän ote päästi lipsumaan. Olin ajatellut, että syön pakkasesta yhden Puffet-jäätelön jälkkäriksi. Ei yhdessä kovin hirvittävästi ole kaloreita. Eikä olekaan, mutta kahdessa jo on... Ups! Nyt pitäisi jaksaa jumpata. Ei siis vain noiden jäätelöiden takia, vaan muutenkin. Olisi ihan kaunis lenkkeilysää, mutta kun minulla on sovittuna lenkkeilyä huomiselle (poikaystävän kanssa) ja tiistaille (kaverin kanssa). Eli taidan siis jumppailla sisällä Jillianin kanssa.

Ei näitä liikaa...

Kulunut viikko on kiireestä huolimatta sujunut pääosin onnistuneesti. Olen jaksanut töiden jälkeen vielä liikkua hyvin ja ruokailutkin ovat sujuneet ihan ok. Olen nyt siis opettajana alakoulussa ja syön lounaaksi kouluruokaa. Niin hyvää kuin se resursseihin nähden onkin, ei se aina ole helpoin mahdollinen lounas ihmiselle, joka yrittää jättää hiilihydraatteja vähemmälle. Nälkä tulee melko nopeasti, kun en viitsi kamalan suuria annoksia ottaa. Hyvillä eväillä selviää kuitenkin päivästä. Lisäksi olen hamstrannut töihin vähän herkkujakin.

Työeväitä. Näitä olen syönyt säästeliäästi.

Viikkoon on kuulunut myös runsaita salaatteja, paljon hedelmiä ja eilinen ihana, kotitekoinen pihviateria (salaattia, keitettyjä vihanneksia ja lasi punaviiniä kaverina). Alkaa ihan oikeasti tuntua siltä, että tällä kertaa pystyn tähän. Tällä kertaa tämä ei ole epäonnistunut laihdutusyritys tai "laihduin kymmenen, lihoin viisitoista kiloa" -tyyppinen tarina, joita minullakin on takana. Tällä kertaa saan painon alas ja pidän sen siellä. Kaikesta herkuttelusta huolimatta on siis hyvä fiilis. Ja nyt kirjoittelun jälkeen on taas paljon helpompi ryhtyä jumppaamaan eikä vain suunnitella sitä. Loppuun pari kuvaa terveellisemmistä ruoista, jottei kenellekään jää himoja noiden minun herkkukuvieni vuoksi. ;)

Keskiviikon päivällinen salitreenin jälkeen.
Tein samanlaisen satsin torstaille evääksi.

Onneksi saatiin omppujakin!