Miksi laihdutan?

Miksi karkkihyllyllä kieltäydyn herkuista, vaikka ne olisivat niiin hyviä ja tulisi varmasti parempi mieli? Ja miksi pitää pitkän päivän päätteeksi raahautua lenkille sateeseen? Miksi kirjata syömiset gramman tarkkuudella ylös? Ja miksi ramppaan joka aamu rutiininomaisesti vaa'alla? Jottei tämä litania ala masentaa, on hyvä välillä miettiä ja kirjata ihan ylöskin, että miksi minä tätä oikein teen. Miksi laihdutan? Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Haluan näyttää hyvältä.
Pari vuotta sitten tuntui siltä, että oli jotenkin pinnallista ja typerää sanoa, että laihduttaa ulkonäön vuoksi. Eihän kukaan halunnut tunnustaa, että "median luomat" kauneusihanteet olisivat myös osa omaa mielipidettä. Oli paljon trendikkäämpää sanoa, että laihdutan vain ja ainoastaan siksi, että tuntisin oloni hyväksi ja pysyisin terveenä. Katinkontit! Enpä tiedä montaakaan naista, joita laihdutuksessa ei ainakin osittain motivoisi solakampi varsi ja siten kauniimpi ulkonäkö. Onneksi nykyään sen voi jo sanoa ihan avoimesti, ja lehdissäkin jopa kirjoitetaan, että ulkonäkö on aivan yhtä hyvä ja usein tehokkaampikin motivaattori laihduttamiselle. Minä siis haluan näyttää kauniimmalta niin omissa kuin muidenkin silmissä, ja uskon sen toteutuvan painon pudotessa.

2. En halua jättää asioita tekemättä painoni takia.
Vaikka en missään vaiheessa ole ollut mitenkään aivan järjettömän lihava, on painoa pahimmillaan kuitenkin ollut niin paljon, että olen joutunut jättämään väliin sellaisia asioita, joita paremmassa kunnossa olisin halunnut tehdä. Muutama vuosi sitten olimme poikaystäväni kanssa Malesiassa ja poikaystäväni kiipesi tuolloin vuorelle. Ei siis mitään Mt. Everest -tasoa, mutta kuitenkin suht rankka reissu oli kyseessä. Minä olisin muuten lähtenyt mukaan, mutta oli sen verran liikaa painoa ja kunto huono, että olisi todennäköisesti vain vituttanut koko kiipeäminen. Olen myös halunnut kokeilla kalliokiipeilyä, mutta kaikkien makkaroiden kanssa se on tuntunut liian hankalalta. Nuokin ovat sellaisia juttuja, jotka varmaankin olisin voinut tehdä, mutta oma olo on ollut liikakilojen ja huonon kunnon takia sellainen, ettei ole huvittanut.

3. En halua hävetä itseäni.
Monissa laihdutusoppaissa sanotaan, että itseään ja kehoaan tulee oppia rakastamaan sellaisenaan, ennen painon pudotusta, kaikkine muhkuroineen. Mutta en minä ainakaan siihen pysty. Kyllä kuntosalilla vähän hävettää tuo roikkuva röllykkä ja muhkut reidet. Ja kyllä vaatekaupassa olisi kivempi kiikuttaa kassalle kolmosella alkavia kokoja. Noloin kokemukseni painoon liittyen on jostakin viiden vuoden takaa. Olimme Riiassa ja kävimme kaupungin lähellä kylpylässä. Olimme poikaystäväni kanssa menossa sellaiseen renkaalla laskettavaan vesiliukumäkeen. Tarkoitus oli laskea sillä samalla renkaalla, mutta vahdissa ollut tyttö ei päästänyt meitä sinne, koska olin niin paljon suurikokoisempi kuin poikaystäväni. Laskeuduin siis alas portaita ja nieleskelin kyyneleitä, jotka se häpeäntunne sai aikaan. En haluaisi kokea sellaista enää koskaan!

4. Haluan olla terve.
Minulla rasva kertyy onnellisesti reisiin, lantiolle ja rintoihin. Onnellisesti? Terveyden kannalta kyllä. Sitä paljon puhuttua viskeraalista rasvaa minulla ei ole paljoakaan, ainakaan rasvaprosenttiin nähden. Myös verenpaineeni on hyvä eikä diabeteksestakaan ole merkkejä. Mutta minä olenkin 25-vuotias. Ei minulla kuulukaan olla tuollaisia sairauksia, mutta jos jatkaisin mässyttelyä vielä kymmenen vuotta, asiat voisivat olla toisin. Ja onhan minullekin jo tullut terveysvaikutuksia painostani. Vasen polvi alkoi vaivata muutama vuosi sitten, kun olin isoimmillani, ja on aina silloin tällöin kipeytynyt pahasti. Nyt se on parempi, kun olen saanut painoa alas ja lihaskuntoa ylös. Terveenä pysyminen on yksi hyvä motivaattori painonpudotukseen.

5. Haluan olla hyvä esimerkki.
Toivon saavani joskus lapsia. Ehkä jo muutaman vuoden sisällä. Lisäksi minusta tulee alakoulun opettaja, joten minun tulee kyetä olemaan hyvänä esimerkkinä lapsille. Tämä pätee tietysti moneen asiaan, mutta terveelliset elämäntavat ovat yksi niistä asioista, joita haluan opettaa lapsilleni ja tietysti myös oppilailleni.
Lihava ja karkkia jatkuvasti mussuttava äiti tai opettaja ei ole kovin vakuuttava, vaikka paasaisikin kasvisten terveysvaikutuksista.

Tällaisia asioita yritän miettiä, kun käsi seuraavan kerran hamuaa suklaata.